Istuin teininä kesäyössä nuotion äärellä ja katsoin
kekäleiden hehkua. Viileyden tuoksussa ja mäntyjen varjoissa pohdin, miten voisin muuttua sellaiseksi, että tarvitsisin vain
Jumalaa. En mitään muuta, yksin Jumalaa. Ei ihmisiä, ei tsemppausta
tai kunniaa, ei läheisyyttä tai kosketusta, korkeimmalla tasolla
ei edes ruokaa. Yksin Jumalaa.
Kuulin nuorena tarinoita ihmisistä, jotka olivat
ääriolosuhteissa selvinneet yksin Jumalan kanssa: vainoissa, viidakoissa, vankiloissa tai juoksuhaudoissa. Heillä ei ole ollut selkääntaputtelijoita, myönteistä ajattelua pumppaavia
saarnaajia tai kirkkosalillista samanmielisiä musiikin ystäviä. Oli vain suhde Jumalaan – ja kaikki ihmisen kaipaus sai
täyttymyksensä hänessä.
Rukous ja Jumalan etsiminen ovat uskonelämän peruspalikoita. Silti uskon, ettei muiden tarpeiden ja yhteisön kaipuun
kieltäminen ole sitä, mitä Jumala haluaa seuraajiltaan. ”Vain yksin Jeesus, hän mulle riittävi” voi olla tarpeen
ääriolosuhteissa, mutta se ei ole Jumalan perustaso ihmiselämässä.
Ääriolosuhteissa on se hankaluus, että ne ovat nimelleen uskollisesti äärimmäisiä. On vaikea ajatella, että eläisi elämäänsä kuin tykistökeskityksessä tai puulautalla keskellä taifuuninjälkeistä hurrikaania. Vaikka tilanteiden viritystaso kuulostaa tavoiteltavalta, se olisi silti arkielämässä matka kohti vatsahaavoja ja kestämätöntä stressiä.
Ihmissuhdetarpeiden tärkeys tulee esille jo luomiskertomuksessa, kun Jumala itse toteaa, ettei ihmiselle ole hyväksi olla yksin. Paavali allekirjoittaa
ihmisten syvän tarpeen toisen luokse jopa niin paljon, etteivät
avioparit saa pihdata edes peitonheilutuksesta kuin korkeintaan
rukouksen tähden – ja siitäkin syystä vain määräajaksi.
Jeesus itse kokosi alkuseurakunnan perheeksi, jonka jäsenet tervehtivät toisiaan kuin ystävät ja perheenjäsenet.
Länsimaisena on helppo vajota siihen ojaan, jossa korostaa putkinäköisenä omaa jumalasuhdettaan ja Jumalan tarkoituksen
henkilökohtaista toteuttamista. Jos joutuu ottamaan murheekseen vielä pyhitysvammaisia lähimmäisiä, Jumalan rima tuntuu olevan liian korkealla. Perhe tarkoittaa aina aamuhengitystä,
riitoja Aku
Ankan lukemisjärjestyksestä ja väärällä hetkellä varattua
vessaa. Kaikesta huolimatta Jumala ei ole kutsunut seuraajiaan
pelkästään henkilökohtaiseen suhteeseen kanssaan, olkoonkin se kiinteä osa hengellistä elämää. Jumala loi ihmiset
elämään toistensa kanssa ja perheenä. Juuri uskovien yhteisö on
joukko, jonka kautta Jumala on koko kristinuskon historian ajan
muuttanut maailmaa.
Jos pääsisin takaisin nuoruuden kesäillan nuotiolle,
uskoisin kaipaavani yhtä täysillä Jumalaa. Kuitenkin olen oppinut,
että leiritulelle tarvitaan ainakin ajoittain mukaan samaan suuntaan menijöitä, vaikka osalla heistä olisi väärä musiikkimaku ja
osa nauraisi huonoille vitseille. Ehkä Jumalan ajatus olisi
silloin paistaa porukalla käristettä ja tofunakkeja samoilla
tikuilla kuin perhe piknikillä: toiset sinapilla, toiset ilman.
Markus Mäenpää
Kirjoittaja on kaksosten isä ja teologian
jatko-opiskelija.
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...