Olen jo aiemmissa kolumneissa kertonut, että itselleni Ristin Voiton rakkainta antia ovat muistokirjoitukset. Niissä ihminen – sekä kirjoituksen kohde että muistelija – on parhaimmillaan. Kirjoittajana saatan olla nuorehko aikuinen, mutta lehden lukijana olen siis pikemminkin seniorikansalainen.
Jokainen ansaitsisi kuulla omissa hautajaisissaan lausutut sanat jo eläessään ja lukea muistokirjoituksen itsestään vaikkapa hieman ennen pois lähtöä.
Tapaus sanomalehden toimituksen tosielämästä.
Muutama vuosi sitten tärkeä hengellisen kentän vaikuttaja kuoli. Monien mielestä hieman liian aikaisin, sairauden saattelemana.
Oli ilahduttavaa, että hänelle löytyi poikkeuksellisen runsaslukuinen joukko muistelijoita. Sähköpostiin ropisevia muistokirjoituksia lukiessa silmiin särähti kuitenkin eräs asia: kaikki kirjoittajat eivät suinkaan muistelleet ystäväänsä. He kirjoittivat lennokkaita sattumuksia omasta elämästään ja hiljattain kuollut henkilö – se, kenen elämää olisi pitänyt kertailla – häipyi kirjoituksissa vaatimattomaksi statistiksi.
Kävi ilmeiseksi, etteivät kaikki kirjoittajat todella tunteneet muistokirjoituksen kohdetta kuin jonkin lyhyen työtoveruuden perusteella. Hän pikemminkin edusti heille jotakin aikakautta tai elämänjaksoa, jonka äärelle oli nyt mukava pysähtyä. Muistokirjoitus ystävästä muuttuikin muistokirjoitukseksi omasta nuoruudesta.
Onneksi vaatimattomalle suurmiehellekin löytyivät ne muistelijat, jotka tunsivat hänet ja olivat hänen rinnallaan aivan viimeisille metreille asti.
Itsensä muistelijoita ei voi syyttää kuin korkeintaan hienoisesta tyylitajuttomuudesta. On inhimillistä, että ajatukset toisen pois lähdön hetkelläkin viivähtävät omassa elämässä.
On hyvä kysyä itseltään, miten tähän on tultu ja miksi olen sellainen kuin olen. On myös hyvin tavanomaista, että oma elämä nähdään kuin juonellisena elokuvana.
Mutta onko oman elämän varovainen karamellisointi lopulta edes haitallista? Eikö hyvään elämään kuulu olennaisesti se, että mennyt saa ainakin jonkinlaiset kultareunukset? Jos vastapareiksi asetetaan lämmin, itsepetoksellinenkin nostalgia ja katkeruus, jonka viiltäviä kulmia edes aika ei pyöristä, ei ole vaikeaa ratkaista, kumpaa äärimmäisyyttä on syytä pitää tavoiteltavana.
Rukoukseni on, että Jumala saisi muokata elämän varrella kertyviä muistojani.
Hänen toimintatapoihinsa ei yleensä kuulu deletointi. Jumalan työn kautta muistot – ne jotka yhä uudelleen lämmittävät tai satuttavat – saavat uusia merkityksiä vuosien karttuessa. Siksi haavoittavienkin muistojen äärellä on syytä olla toiveikas: kyllä tämä tästä, vuodet tulevat tekemään tehtävänsä.
Menneen merkitys löytyy siten, että mennyt luovutetaan Jumalalle. Itse emme voi historiallemme mennä enää mitään tekemään, mutta Herra kykenee antamaan sille uuden merkityksen.
Ehkä oman merkityksemme löytäneinä pystymme myös muistelemaan toisia niin, että emme elä omaa menneisyyttämme heidän kauttaan.
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...