Se alkoi viattomasti. Ensin oli hassuja viitteitä siihen,
ettei kaikki enää ollut kuin ennen. Retkellä tai maalla ollessa tämä
omainen halusi tulla kaikkeen mukaan: jokaiseen saunomiseen,
uimiseen – vähintäänkin yleisöksi –, lasten satuhetkeen, lautapelin
seuraajaksi.
Sitten tapahtui se. Vitsailimme, minkä ikäinen kukin iäkäs sukulainen oli. Tämä omainen oli vuosikymmenen Suomi-neitoa nuorempi. Aiemmin Suomen itsenäistymisvuosi olisi tipahtanut kuin apteekin hyllyltä. Nyt silmät olivat tyhjät. Niihin ei
ilmestynyt edes hätäännystä: ”Miten en tätä muista? Tietenkin tuhat
yhdeksänsataaseitsemäntoista.” Vastausta ei tullut. Huomaamatta olimme siirtyneet muistamattomuuden uuteen vaiheeseen.
Oma-aloitteisuus oli jo alkanut vähentyä ja
mielensäpahoittamiset lisääntyä. Sitten kotona ja arjessa selviämiseen alettiin
tarvita omaisten rinkiä ja yhä enemmän kunnan apua.
Aiemmin olimme seuranneet toisen iäkkään sukulaisen muistin hapertumista, ja siitä oli irronnut paljon hauskuuttakin.
Nauru oli yhteinen selviytymiskeino, helpottava pakopaikka. Kun muistisairas täti täysin vakavissaan kysyi 1980-luvulla syntyneeltä nuorelta, oliko tämä ollut sodassa, purskahdimme jälkikäteen nauruun. Kun täti piti nelikymppistä sukulaismiestä nuoruudenihastuksenaan, nauroimme katketaksemme.
Nyt kun oma läheinen on osin ulottumattomissa, pyrin joka tapaamisessa tuomaan esiin asioita, jotka vielä löytyvät ja tuottavat iloa.
Joku
on kuvannut muistisairauden etenemistä kirjahyllyvertauksella. Ensin
hyllystä romahtavat pois uusimmat kirjat. Tämän ja viime
vuoden teokset lähtivät äkkiä, ja hyvin pian seurasivat myös edelliset
vuosikymmenet. Lopussa on karu maisema: pelkkä hyllyn ranka,
ei yhtään nidettä eikä sidettä.
Vielä
vanhuksella on paljon iloa kauniista maisemista, pienistä lapsista
ja nuoruuden lauluista. Runoja ja laulun sanoja on kirjahyllyssä
vielä valtava määrä alkaen 1930-luvun pyhäkoululauluista. Poimin
niitä hänen kanssaan esiin, kun laulamme ja juttelemme.
Me
omaisten ringissä emme voi kyllin kiittää kunnan päivätoimintaa. Kerran
meillä oli treffit, kun vanhukset tuotiin tuohon paikkaan.
Astuin autosta pihalle ottamaan heitä vastaan. Ovella oli myös
kaksi päivätoiminnan ohjaajaa.
Kun
ovi avautui, istuivat ikäihmiset kuin linnut orrella korkeassa pikkubussissa,
aivan hiljaa ja liikkumattomina. Nuori kuljettaja alkoi
auttaa heitä yksi kerrallaan ulos. Alhaalla jäisessä pihassa vastaanottajana
oli ohjaaja – ja syli. Jokainen tulija otettiin hymyn ja
halauksen kera vastaan. Ja jokaisen saapujan kasvot sulivat hymyyn ja
hyvään huomeneen ja kädet avautuivat halaukseen.
Muistisairas
menettää paljon persoonastaan, kun muisti viedään pala
palalta, kirja kirjalta. Mutta läheisyyden ja kosketuksen merkitys
säilyvät. Ja kun aloittaa ”Tule Jeesus ja siunaa lastas”, on vielä
voinut olla aivan varma, että sanat tulevat sieltä, kirkkaasti ja heleästi.
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...