Luukas on kirjannut muistiin tapahtuman, joka korostaa rukoilemisen konkreettisuutta. Hän kertoo, että ”Jeesus oli eräässä paikassa rukoilemassa” ja ”kun hän oli lopettanut”, pyysi eräs opetuslapsista häntä opettamaan heille rukoilemista (Luuk. 11). Tässä ei tällä kertaa ole kyse myönteisestä asennoitumisesta rukoukseen tai jonkinlaisesta mielen tasolla tapahtuvasta jatkuvasta yhteydestä Jumalaan. Raamattu puhuu tässä ajasta ja paikasta, aloittamisesta ja lopettamisesta; rukoilemisesta, jota saattoi tarkkailla ja seurata. Se oli tekemistä, se oli tietoista, harkittua toimintaa.
Viime elokuussa, vuosiloman jälkeen ja uuden työkauden kynnyksellä, koin Jumalan puhuvan minulle vakavasti. Hän nuhteli minua rukoilemisen vajeesta elämäntavassani ja kutsui minua kääntymään hänen puoleensa ja etsimään hänen läheisyyttään ja apuaan.
Toki elämässäni rukousta oli, mutta ei kuitenkaan sellaisena kuin Luukas kuvaa Jeesukseen liittyen. Siksi minua kutsuttiin erottamaan säännöllisesti aikaa rukoilemiseen, antamaan jakamaton huomioni Isälleni ja keskittyneesti anomaan, kiittämään ja harjoittamaan esirukouksia. Toisin sanoen taivaallinen Isäni kutsui minua kammioon suljettujen ovien taakse ja siellä kohtaamaan hänen kanssaan.
Muistamme hyvin Herramme opetuksen Vuorisaarnassa, jossa hän korosti juuri sellaista rukoilemisen tapaa, jossa vetäydytään pois muun toiminnan, touhun ja seuran keskeltä ja keskitytään kahdenkeskiseen yhteyteen Jumalan kanssa. Se ei tapahdu impulsiivisesti tai sattumalta, vaan se edellyttää harkittua toimintaa ja ajan varaamista siihen.
Jeesus itse eli niin kuin opetti. Silloinkin, kun hänen toimintansa oli laajentunut uusille alueille ja paljon ihmisiä tuli kuulemaan häntä, Luukas (5:16) kertoo hänen ”vetäytyneen erämaahan rukoilemaan”.
Elämme parhaillaan poikkeuksellista aikaa, jonka keskellä kyselemme, miten seurakunnissa nyt pitäisi toimia. Ja tulevaisuuteen tähtääviä suunnitelmia on vaikea tehdä, koska tulevat ajat ovat hyvinkin sumuisia.
Entä jos paluu entisen kaltaiseen ei enää onnistu? Pitäisikö vielä enemmän keskittyä digitaalisten taitojen opetteluun? Olisiko nyt aika rakentaa pienryhmätyötä ja kodeissa tapahtuvia kokoontumisia? Tulisiko työntekijöiden ja pastoreiden lähteä rohkaisemaan seurakuntalaisia systemaattisille kotikäynneillä? Vai mitä ihmettä nyt pitäisi tehdä?
Ehdotan, että katsomme suoraan asian ytimeen. Loppujen lopuksi seurakunnan ja sen jäsenten elinvoima syntyy yhteydestä ja vuorovaikutuksesta Jumalan kanssa. Menneiden sukupolvien viisautta kannattaa kuunnella, kun he jaksoivat korostaa rukousalttarin merkitystä hengellisen elämän voiman lähteenä.
Sammuneet tai kytevät rukoustulet enteilevät kytevää tai sammuvaa uskonelämää ja seurakuntaelämää. Vaikka tuo saattaa kuulostaa yksinkertaistukselta tai peräti kliseeltä, pitää se silti paikkansa. Sekä Raamattu että kristittyjen sukupolvien pitkän ketjun kokemus todistaa samaa.
Rukoustulen valossa alkanut vuosi näyttäytyy mahdollisuuksien vuotena. Mitä muuta sitten teemmekin – uutta tai ennestään tuttua – pidetään ainakin kammioiden saranat liikkeessä.
Hannu Vuorinen
Kirjoittaja on Suomen Vapaakirkon kirkkokunnanjohtaja.
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...