Lokakuussa alkaa reformaation merkkivuosi, jonka viettämiseen meillä on kansakuntanakin aihetta. Uskonpuhdistuksen seurauksena saimme aapisen ja lukutaidon; aiheuttipa reformaatiosta vauhtia saanut kansankielisyyden edistäminen osaltaan myös Suomi-nimisen kansallisvaltiomme syntymisen.
Mielestäni reformaation suurin lahja kansallemme on kuitenkin Mikael Agricolan suomentama Uusi testamentti! Mikä etuoikeus onkaan saada lukea Jumalan sanaa omalla kielellään. Ei ihme, että Raamatusta on tullut monille elämän tärkein kirja.
Oma raamattunäkemykseni perustuu oivallukseen, jonka sain joskus 1980-luvulla kokousilmoitusta tehdessäni. Pöytälaatikossani oli silloin kolme leveäkärkistä tussikynää – vihreä, sininen ja punainen – sekä kapeakärkinen sininen. Tein niillä ilmoituksia pantavaksi kirkon ulkopuolella olevalle ilmoitustaululle. Niitä tekstatessani vaihdoin välillä kynää käyttäen hyväkseni niiden erilaisia ominaisuuksia. Siten ilmoituksiin tuli vivahteikkuutta ja sain tekstin näyttämään sellaiselta kuin halusin.
Mutta oivallus, se meni näin: Näiden kokousilmoitusten tekijä olen minä, sillä kynä ei voi niitä itsestään kirjoittaa, mutta kynä antaa tekstiin oman sävynsä. Tussien ominaisuudet rajoittuvat väriin ja kärjen leveyteen, mutta taitava tekstaaja saa niistä paljon irti. Kynää valitessaan hän katsoo tarkoin, millaisen tussin käteensä ottaa. Sen, jonka ominaisuudet tuottavat halutun jäljen.
Raamatun tekijä ja aikaansaaja on Jumala, sillä yksikään ihminen ei voi Jumalan sanaa itsestään kirjoittaa. Siihen tarvittiin Jumalan Hengen ohjaus. Mutta kuten tussikynät antoivat minun tekemiini ilmoituksiin oman sävynsä, samoin Raamatun kirjoittajat antoivat Jumalan ilmoitukseen omansa. Heitä valitessaan Jumala katsoi tarkoin, millaiset ihmiskynät käteensä ottaa. Ne, joiden persoonalliset ominaisuudet tuottaisivat halutun jäljen.
Tämä on minun raamattunäkemykseni. Uskon Raamatun olevan juuri sellainen kuin Jumala haluaakin, sillä hän on sen Hengellään innoittanut. Mutta hän ei ottanut ihmistä mukaan olemaan vain persoonaton putki, jonka kautta sanat pudoteltiin. Päinvastoin hän halusi kirjoittajat mukaan prosessiin ja heidän persoonallisten sävyjensä tulevan osaksi Jumalan sanaa. Niinpä Hengen innoittamat ihmiset kirjoittivat omalla tyylillään ja omalta kielen osaamisen tasoltaan. Jos Jumala olisi vain sanellut Raamatun, voisi kuvitella sen olevan kirjoittajasta riippumatta kielelliseltä tasoltaan yhteismitallista. Mutta näin ei ole.
Kaikkivaltias Jumala kykeni valitsemaan juuri oikeat ihmiset kirjoittamaan Raamatusta sellaisen kuin pitikin. He olivat kyniä hänen kädessään, mutta he olivat sitä persoonallaan, eivät automaattikirjoittajina. Raamattu ei ole ”pelkkää” Jumalan sanaa, se on ihmisten elämän ja kokemusten läpi kulkevaa Jumalan sanaa, johon kirjoittajat ovat jättäneet oman jälkensä. Siksi Raamatussa kuuluu Jumalan äänen lisäksi niin vahvasti myös ihmisen ääni!
Tapio Lohikko
Kirjoittaja on Tampereen baptistiseurakunnan pastori.
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...