Yksi iso asia, jonka olen lähes 17 vuoden vanhemmuuteni aikana oppinut, on tämä: ”Kaikki on aina hyvin, jos on eväät mukana.” Tämä pätee lasten kaikissa ikävaiheissa.
Meidän perheessämme kuumaa, tiettyyn keraamiseen pataan tehtyä makaronilaatikkoa on kuskattu moniin paikkoihin. Pata on matkannut yhtä lailla kodin rakennustyömaalle, retkelle saareen kuin Suomenlahden yli Viroon. Toisinaan pitkillä automatkoilla evästä on noukittu hampurilaispaikan luukulta.
Veikkaan, että aikuisina lapset muistavat monia yhteisiä hetkiämme ruuan äärellä. Ja oikeastaan tiedän, että he muistavat jo nyt.
Koko perheen ruokahetkissä on jotakin turvallista ja tervehdyttävää. Itsellenikin on jäänyt mieleen monta yhteistä hetkeä lapsuudenkodin keittiössä. Silloin perheenjäseninä kohdattiin ja nähtiin, millä tuulella kukin on. Ruokapöydässä vaihdettiin joko muutama sana tai keskusteltiin kunnolla. Keskustelutaito onkin yksi asia, josta olen omille vanhemmilleni kiitollinen ja jota pyrin viljelemään lapsilleni.
Lapsuuden arkeen liittyi myös eräs tärkeä rutiini, saunan jälkeiset jäätelöt. Kun viikot matelivat muuten melko tasaisina ja pelkistettyinä, jäätelöihin liittyi ripaus rakkautta ja armollinen viesti, että elämästä saa myös nauttia. Ehkäpä siksi pidän edelleen jäätelöstä niin paljon.
Moni haluaa taata lapsilleen kasvuvuosina pysyvän elinpiirin: sama osoite, koulutie ja kaveripiiri. Oman perheemme elämässä monet suomalaiset pysyvyysihanteet ovat jääneet toteutumatta. Kuitenkin vaihtuvien asuntojen ja ohi vilisevien maisemien keskelläkin olemme yrittäneet pitää kiinni perheen yhteisistä ruokahetkistä sekä keskustelu- ja seurakuntayhteydestä.
Sananlaskujen mukaan parempi on vihannesruoka rakkaudessa kuin syöttöhärkä vihassa. Tämän voi lukea niin, että ihmissuhteen laatu ja ilmapiiri ratkaisevat hyvinvoinnin, ei aterian hinta tai salonkikelpoiset puitteet.
Pysyvät rakenteet voivat tukea verrattomalla tavalla hyvää vanhemmuutta, mutta niiden sisälläkin on mahdollista voida pahoin. Pysyvyyden keskellä asioista ja ihmisistä tulee myös helpommin itsestään selviä. Muutokset taas ovat aina jossakin määrin kivuliaita, mutta parhaimmillaan ne lähentävät perheenjäseniä: tavaroista luovutaan, mutta yhdessä jatketaan matkaa.
Mistä sitten tietää, onko tarpeeksi hyvä vanhempi? Tärkeintä varmaan on, että sisäistää olevansa vanhempi. Vanhemmuuteen kuuluu muun muassa vastuun ottaminen toisen hyvinvoinnista; kuuntelemista, huolenpitoa, vastuullisuuteen kasvattamista ja esimerkin antamista. Kaikki mokaavat joskus, mutta ihmissuhde ja ilmapiiri ratkaisevat.
Oikeastaan virheetkään eivät haittaa. Ne antavat tilaisuuden oppia jotakin todella tärkeää: pyytämään anteeksi ja antamaan anteeksi. Sitä paitsi lapset ja vielä teinitkin ovat todella armahtavaisia. Kun vanhempi myöntää reilusti virheensä ja pyytää anteeksi, asia on oikeasti selvä ja taas mennään eteenpäin.
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...