Syksyllä 2017 esitin esimiehelleni pyynnön: ”Haasta meidät
johtoryhmänä kuntoilutapahtumaan, johon valmistautuminen edellyttäisi muutakin
kuin vain puhetta.” Vastausta ei tarvinnut odottaa. Saamani haasteen mukaisesti
seuraavan vuoden elokuussa juostaisiin Turussa Paavo Nurmi -maraton, jonka
yhteydessä olisi mahdollista juosta myös lyhyempiä matkoja.
Vuosien kuluessa vyötärölleni oli kerääntynyt lisäkiloja
armeijan ihannepainoon nähden reilusti yli lentoyhtiöiden hyväksymän, normaalikokoisen
matkalaukun painon verran. Pohdin kuumeisesti, kauanko minulla olisi aikaa
yrittää kohentaa kuntoani.
Kirjoitin kalenteriini tulevan elokuun kohdalle merkinnän:
”Osallistuminen Paavo Nurmi -puolimaratoniin Turussa.” Tapahtuman kirjaaminen
tuntui jo voitolta. Sitten havahduin: kisaahan ei juosta vain
kalenterimerkintänä.
Vuoden loppu lähestyi. Ylikilojeni määrä vain nousi. Laskelmoiva
ajatuskulkuni yritti juonia omia, hikoilua välttäviä strategioitaan. Tiedostin,
etten selätä saamaani haastetta vain ajatusten vaan myös tekojen tasolla.
Olemukseni ulkoinen muutos ei tapahtuisi ilman selkeää sisäistä päätöstä.
Siispä sanoista tekoihin!
Ensimmäinen juoksuyritykseni oli varsin masentava. Vain
muutama juoksuaskel, ja säikähdin itsekin omaa läähätystäni. Jalkani viestivät
kuntoiluni käynnistyessä, että ne eivät olleet valmiit suullisesti tekemääni
lupaukseen.
Sovittuna hetkenä uskaltauduin kuitenkin lähtöviivalle
Turussa. Maalin tavoittaminenhan edellytti matkalle lähtöä. Alkukilometrit
sujuivat ongelmitta. Nähtyäni vaimoni katselijoiden joukossa innostuin
juoksemaan yli todellisen nopeuteni. Näyttämisen halu teki taas kerran
tepposensa.
Vauhtini alkoi pian selkeästi hiipua. En voinut syyttää
siitä lenkkareitani. Nehän olivat lähes upouudet. Lähetysjärjestömme nimissä
oleva juoksupaitanikaan ei auttanut askeleitteni pidentämisessä. Ohittamieni
juoksijoiden määrä oli vähäinen verrattuna minut tavoittaneitten lukumäärään.
Muutama kilometri ennen maalia juoksuni päättyi. Oli pakko
vain kävellä. Vauhdin hidastuessa huomasin pysähtyneeni ihastelemaan
juoksureitin ympäristöä. Itse juoksu unohtui nyt tyystin. Aurajoen ylpeys,
Suomen Joutsen, varasti huomioni.
Havahduin kuitenkin pian siihen, että olen puolimaratonilla,
en turistimatkalla. Minua odotetaan edelleenkin maaliin, jonne en pääsisi
koskaan vain Aurajoen rannassa seisoskelemalla. Siispä liikkeelle, vaikka
hitaasti!
Nopeimmat kilpatoverini olivat jo kotimatkalla saapuessani
loppusuoralle. Vielä muutama askel, ja sitten saisin luvan kanssa pysähtyä.
Paikalla ollut yleisö ei puhjennut enää rajuihin suosionosoituksiin. Harvat
kiinnittivät huomiota väsyneen juoksijan loppumetreihin. Mestarit olivat
saapuneet perille suosionosoitusten kannustamina jo paljon, paljon aikaisemmin.
Olin kuitenkin itse äärimmäisen onnellinen. Vaikka en ollut
paras, olin kuitenkin voittaja! Voitin itseni ja omat epäilyni. Sain jälleen
muistutuksen siitä, että elämän kilparadalla ei sittenkään tärkeintä ole vauhti
vaan perille pääseminen.
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...