Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän arvostan äitiäni. Arvostan häntä ihmisenä ja Jumalan palvelijana mutta ennen kaikkea kasvattajana. Ajattelen aidosti, etten olisi voinut saada parempaa äitiä.
Mikä sitten hänen vanhemmuudessaan on niin erityistä? Voisin tehdä pitkän listan kasvatukseen liittyvistä perusasioista, kuten huolenpidosta ja turvasta, ajan antamisesta, keskustelemisesta – ja siitä kuuluisasta ”rakkautta ja rajoja” -periaatteesta. Tarkemmin pohdittuani äitini erinomaisuus kiteytyy kuitenkin yhteen ominaisuuteen: kykyyn osoittaa rakkautta ja hyväksyntää ehdoitta.
Tehdessäni kasvatustieteellistä väitöskirjaa löysin tälle ominaisuudelle kuvaavan määritelmän: taidon antaa toiselle ”lupa olla minä”. Tutkimuksessani kutsumustaan työstäneet haastateltavat kuvasivat tätä muun muassa vapauttavana kokemuksena siitä, että ”mä oon tällanen ja mun ei tarvii olla samanlainen kuin muut tai samanlainen kuin se stereotyyppi”. Tai: ”En oo tajunnut, että se riittää, että mä teen sitä, missä mun on hyvä olla.”
Omana itsenään riittäminen liittyi ymmärrykseen ihmisten persoonallisuuseroista ja erilaisista tavoista elää ja palvella Jumalaa. Tämä taas oli osa identiteetin vahvistumisen ja voimaantumisen kokemusta: tunnetta voimavarojen ja vaikutusmahdollisuuksien lisääntymisestä sekä oman yksilöllisyyden, arvojen ja elämän päämäärien selkeytymisestä.
Tutkimukseni perusteella uskallankin väittää, että voimaannuttavien perhe- ja seurakuntayhteisöjen yksi edellytys on kyky vapauttaa toisia ihmisiä omaksi itsekseen. Lupa olla minä syntyy aidosta kokemuksesta, että minua arvostetaan ja rakastetaan, vaikka ajattelen ja toimin eri tavoin kuin joku toinen – tai jopa eri tavoin kuin enemmistö.
Perheissä toisen vapauttaminen omaksi itsekseen voisi tarkoittaa esimerkiksi halua ymmärtää ja tukea läheistä silloinkin, kun hänen käytöksensä ja reaktionsa poikkeavat itselle luontaisista toimintamalleista.
Seurakunnassa se voisi tarkoittaa tilan antamista monenlaisille tavoille palvella Jumalaa – tinkimättä Raamatun luovuttamattomista arvoista ja periaatteista. Lupa olla omanlaisensa kumpuaa sen ymmärtämisestä, että Kristuksen ruumiissa tarvitaan kaikenlaisia persoonallisuuksia: esimerkiksi ulospäin suuntautuneita innostajia, sisäänpäin suuntautuneita mietiskelijöitä, herkkiä taiteilijoita ja analyyttisiä älykköjä.
En tiedä, onko äitini kyky nähdä erilaiset persoonallisuudenpiirteet arvokkaina luontaista vai elämänkokemuksen myötä syntynyttä. Joka tapauksessa uskon, että toisen asemaan asettumista ja erilaisuuden ymmärtämistä voi opetella. Uskon myös, että näiden taitojen oppiminen on edellytys jopa sille, että pystymme toteuttamaan Vapahtajamme käskyä rakastaa lähimmäistämme niin kuin itseämme; vain ehdoitta ja omana itsenään rakastettuna ihminen voi todella kokea olevansa rakastettu.
Elina Rautio
Kirjoittaja on Ristin Voiton toimittaja, joka asuu voimaannuttavan äitinsä naapurissa (ratkaisua eivät varmaankaan tämän kolumnin lukijat enää ihmettele).
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...