Koti, kotimaa ja kotiseurakunta

Suomi 100 -juhlavuoden yksi keskeisimmistä hengellisistä päätapahtumista on pian toteutettava Kristuspäivä. Tapahtuman myötä maamme kaikkia kristittyjä kutsutaan yhteiseen rukousrintamaan. Kokoontumiseen liittyvänä tärkeänä käsitteenä on sana koti. Avainsanasta on johdettavissa tapahtuman kolme keskeistä rukousaihetta: koti, kotimaa ja kotiseurakunta.

Sanaan koti liittyy useita eri merkityksiä. Niitä voivat olla muun muassa turvallisuus, rauha, lepopaikka ja kolkka, jossa saa olla aivan oma itsensä. Koti on yleensä paikka, jossa viihdytään. Valitettavaa on se, että joillekin kodin merkitys voi olla useistakin eri syistä perin kielteinen. Kotiin liittyy siis paljon erilaisia muistoja, joista useimmiten ollaan kiitollisia ikävuosien karttuessa.

Kotiemme eheyden puolesta rukoileminen on edelleenkin tärkeä hengellinen tehtävä. Kotia eivät muodosta vain rakennuksen neljä seinää ja katto, vaan niiden sisällä asuvat yksilöt. Kodin keskeisenä turvana voi edelleenkin olla rukouksen kaltainen tunnustus: ”Minä ja minun huoneeni palvelemme Herraa.” Kodin sisäistä hyvinvointia uhkaa sen hengellisen ilmapiiriin raunioituminen. Rukoilkaamme Kristuspäivänä kotiemme hengellisten rakenteiden vahvistumista.

Kotimaa käsitteenä kertoo alueesta, jossa lapsuutemme koti sijaitsi. Tänään kaikkien maassamme asuvien osalta kotimaa ei ole juhlavuottaan viettävä tuhansien järvien maa. Alati muuttuvan maailman poliittinen tilanne on ajanut ja yhä ajaa tuhansia ja tuhansia kodittomiksi, kauas omilta kotiseuduiltaan. Toisaalta jatkuva matkustamisen lisääntyminen tuo mieleen laulun sanat: ”Kotimaa kun taakse jäi, mietin silloin mielessäin, mitä siitä kertoisin, kysyjille vastaisin.”

Kotimaahan liittyvät ne henkiset juuret, joiden kautta koemme yhteenkuuluvuutta ja samankaltaisuutta muiden alueella syntyneiden, tai nyt siellä asustavien, kanssa. Vuosikymmeniä kotimaastani poissa asustaneena haluaisin kannustaa meitä jokaista kiittämään Kristuspäivänä rakkaasta kotimaastamme, unohtamatta heitä, jotka ovat nyt luonamme kaukana omasta lapsuudenkodistaan.

Kotiseurakunta puolestaan on yhteisö, jossa meidän tulisi kokea aitoa ja rakkaudellista yhteyttä. Kyseisen kokemuksen perustana on vajavaisten uskonkilvoittelijoiden yhteinen turva, Jumalan armo ja rakkaus.

Kyseessä ei yksityinen klubi, jonne vain harvoilla olisi sisäänpääsyoikeus. Paikka ei ole myöskään museo, jossa ihastelemme menneiden vuosikymmenien erikoisuuksia. Kyseessä on sellainen hengellinen yhteisö, jonne jokainen yksilö on tervetullut ja jossa jokaisella on oikeus olla aidosti läsnä.

Hengellisen kodin tehtävänä on pitää esillä niitä kristillisiä arvoja ja periaatteita, joiden pohjalta voimme tehdä valintoja ja rakennamme kestävää kehitystä itsemme, toistemme ja eri yhteisöjen yhteiseksi hyväksi. Kyseisten arvojen ja periaatteiden mukainen toiminta mahdollistaa edelleenkin uskon toivoon ja tulevaisuuteen.

Kristilliset arvot eivät ole menettäneet laadukkuuttaan siitäkään huolimatta, että niitä kohtaan yhä raivokkaammin hyökätään. Rukoilkaamme Kristuspäivänä, että jokainen maassamme asustava voisi löytää joko ensimmäistä kertaa tai uudelleen tien omaan kotiseurakuntaan.

Ari Joensuu

Kirjoittaja on Fida Internationalin aluejohtaja.