Sinua suojelin sydämeni alla kaikki ne pitkät kuukaudet.
Isäsi tiesi jo varhain, että tyttö siellä kasvaa. Prinsessa, tähtisilmä,
sydämen aarre. Niin hän sinua kutsui, kun lopulta synnyit. Ensimmäinen
lapsemme. Voisinpa vieläkin piilottaa sinut sinne, sydämen alle. Pois täältä
kaikesta kauhusta.
Kasvoit iloisena lapsena, opit varhain puhumaan, vielä aikaisemmin
nauramaan – ja olimme onnellinen perhe.
Ja sitten kaikki muuttui. Naapurit ja ystävät alkoivat
kuiskimaan juoruja, joita pidimme aluksi vain valheena. Varoittamatta sota
iski voimalla. Kuulimme ihmisistä, jotka syöksyivät pakoon naapurimaahan,
mukanaan vain pieni nyssäkkä, jonka pystyivät keräämään.
Uskoimme olevamme turvassa, asuimmehan pienessä kylässä,
kaukana suurien valtojen taistelusta. Sitten isäsi vietiin. Huusit niin, että
se särki korvani – ja vielä enemmän sydämeni.
Isäsi yritti valaa meihin uskoa, ja toivoa, ja puristi meitä
sydäntään vasten. Muistatko vielä, kuinka se hakkasi hänen sotilaspukunsa
alla?
Lapseni, lintuni. Sinun silmäsi näkivät liikaa. Sinun
korvasi kuulivat sen, mitä kenenkään ei pitäisi kuulla. Käperryit öisin niin
pieneksi, että melkein katosit, kun kuuntelimme taistelun ääniä. Et kysynyt mitään
päivisin, kun katsoimme punaisia jälkiä talojen seinissä ja kaduilla. Aina en
ehtinyt peittää silmiäsi, ja näit maassa ne, jotka olivat menneet jo Jumalan
luo.
Ihmettelin sinua. Olit saanut isäsi tyyneyden. Ja miten
rohkeana lupasit jaksaa kävellä sen pitkän matkan kohti tuntematonta turvaa.
Ennen lähtöä kirjoitit isällesi viestin pöydälle – että hän osaisi tulla meitä
hakemaan. Voi perhoseni, kun tietäisit!
Täällä vieraassa maassa sinun silmiesi valo sammui. Huusit
öisin ja yritit karistaa pimeästä hiipiviä painajaisia. Ja minä olin niin
avuton sinun vieressä. Oma sydämeni meinasi musertua surun ja kivun takia. Ja
huolen, suunnattoman huolen. Saisitko koskaan hymyäsi takaisin?
Ja täällä me odotamme. Odotamme joka yö auringon nousua,
odotamme viestejä rakkaistamme. Odotamme, että pääsisit kouluun tai löytäisimme
apua sinun kipuusi. Odotamme rauhaa maahamme, mutta usko kotiin palaamisesta on
hiipunut. Tätä sinä et vielä tiedä. Piirrät edelleen kuvia kylästämme, mutta kuviin
on tullut kauhu.
Lapseni, lintuni, sydämeni ilo. Tämä sota murskasi sinut,
pieni. Ja samalla se murskasi minut. Ei kenenkään äidin pitäisi nähdä
lapsensa hiipuvan pois. Ei kenenkään lapsen pitäisi nähdä ihmisen pahuutta. Ei
kenenkään ihmisen pitäisi kadottaa toivoa ja jäädä yksin.
Erilaista äitienpäivää viettäviä naisia on maailmassa
paljon. Aamuun eivät kuulu lahjat, laulut ja ilo, vaan ikävä ja kipu. Tämä
lapselleen kirjoittava, Lähi-idässä asuva äiti on lähtenyt pitkälle
pakomatkalle naapurimaahansa, ja tulevaisuus ja toivo ovat karanneet kauas.
Voimme toivoa ja rukoilla, että tällekin äidille huominen
olisi kirkkaampi ja hänen sekä hänen lapsensa mieli ja sydän saisivat eheytyä.
Ja että perhe voisi olla jälleen yhdessä. Rukoilemme rauhaa ja armoa äideille,
lapsille ja perheille.
Katja Köykkä
Kirjoittaja on Fidan vaikuttamistyön asiantuntija.
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...