Kun seurakunnan johtajuuden malleja vertaillaan, keskustelu muuttuu helposti kaksinapaiseksi. Vastakkain ovat pastorijohtoisuus ja vanhimmistojohtoisuus.
Molemmille malleille löytyy kannattajansa ja perustelunsa. Vanhimmistojohtoisuus nähdään jossakin tasapainoisena ja juurevana verrattuna pastorijohtoisuuteen, jossa kaikki jossain vaiheessa luhistuu johtajapersoonan heikkouksien myötä.
Toisaalla taas vahva pastori edustaa joillekin voittoisaa näkyjohtajuutta, samalla kun vanhimmisto koetaan lähinnä tukahduttavan käsijarrukristillisyyden harmaana kiteytymänä.
Tutkimuslaitos Barnan keväisen tutkimuksen mukaan seurakuntalaiset Yhdysvalloissa pitävät tärkeimpänä asiana pastorin vahvaa johtajuutta. Vaikka tutkimus koski amerikkalaisia ja heistäkin tummaihoista väestönosaa, vahvistaa se silti kuvaa siitä, että kyllä, johtajuudella on väliä. Moni näkisi apostolisen, pastorivetoisen näkyjohtajuuden jonkinlaisena pelastavana ratkaisuna myös täällä hiipuvien seurakuntien maassa.
Moni myös hörähtää ajatuksen äärellä. Suomessa kuulee silloin tällöin seurakuntapiireissä ajatuksen, että ”meillä olisi kyllä hyviä johtajia, mutta suomalaiset ovat kehnoja johdettavia”. Kertomukset menestyvistä seurakunnista, joissa on vahva johtaja, ovat inspiroivaa kuunneltavaa, mutta arki iskee omassa yhteisössä vasten kasvoja kipeästikin.
Meillä on Pohjoismaissa vahva demokratian, tasa-arvoisuuden, yhdessä tekemisen ja läpinäkyvyyden kulttuuri. Se on tehnyt pohjoisen kansakunnista vahvoja ja tasapainoisia. Toisaalta se on tehnyt meistä herravihaisia, reviiristämme mustasukkaisia ja systeemiin nojautuvia ihmisiä. Tällaiselle ihmiselle voi olla aika haasteellista olla johtaja.
Ongelma piilee myös siinä, että meikäläisessä ajattelussa ollakseen johtaja muiden on oltava alaisia. Ja sellaiseen ei suomalainen seurakuntalainen kyllä taivu.
Yksi johtajuuden ongelmista on tietysti se, että harva meistä oikeastaan haluaa olla johtaja. Itsekin esimerkiksi vaivaannun, jos johtajuuteeni jotenkin viitataan. Sanoitan johtajuutta mieluummin sellaisilla titteleillä kuin vetäjä, kippari tai vastuuhenkilö.
Johtaja-titteli luo liikaa paineita. Vetäjä kuulostaa rennommalta. Vetäjä on henkilö, joka tekee itse paljon, on paikalla ensimmäisenä ja lähtee viimeisenä. Merihenkinen kippari taas luo leppoisaa yhteisessä veneessä olemisen tunnelmaa. Vastuuhenkilö on tarkemmin ajatellen vähän huono titteli: käsite vastuu kääntyy meillä helposti kielteiseksi painolastiksi.
Pitäisiköhän johtajuuden eri mallien vertailun ohessa alkaa purkaa probleemaa leppoistamalla johtajuutta? Johtajuustapahtumien sijaan voitaisiin järjestää vetäjäseminaareja ja kipparikonferensseja.
Yhtään en kavahda sitä, että moni saattaa haluta johtaa tai olla Johtaja, isolla J:llä. Pelkään kuitenkin, että moni johtajuudesta unelmoiva ei joko tunne itseään tai tiedä, mitä haluaa. Tai ammentaa ihanteita liian erilaisten kulttuurien piiristä.
Anssi Tiittanen
Kirjoittaja on Aikamedian toimittaja sekä seurakunnanistuttaja ja vanhin Jokelasta.
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...