Ekaluokkalainen oli jo ensilumista alkaen valmistanut meitä siihen.
– Meillä on hiihtokilpailu. Pääsettehän katsomaan?
Tärkeän päivän aamuna poika lähti kouluun reppu selässä, sukset olalla ja sauvat kainalossa.
Kisapäivänä koulun pihamaalla oli suuren urheilujuhlan tuntua. Kilpalatu kiersi koulun pihapiirin laitamilla. Ekaluokkalaisista kukin liukasteli vuorollaan lähtöalueelle, jossa tutut opettajat hihkaisivat kunkin vuorollaan matkaan.
Tuli pojan vuoro kirmata kierrokselleen. Pikkuinen punnersi itsensä touhukkaana lähtöasemiin. Hän nojasi itseään sauvojen varaan kumartuneena, kun opettaja aloitti lähtölaskennan.
– Valmiit, paikoillenne… hep!
Tulevaisuuden Juha Mieto ei liikahtanutkaan. Pikkumiehen katse etsi isää ja äitiä niiden muutamien vanhempien joukosta, jotka olivat töiltään ehtineet katsomoksi.
– Valmiit, paikoillenne… hep, hihkaisi opettaja toistamiseen yhtä laihoin tuloksin.
Kolmannella kerralla poika havahtui, kun opettaja läppäsi lähtijää takamukselle, ja pikkuinen kirmasi ladulle.
Ensimmäisessä kaarteessa kisailijan ylikunto ja jännitys purkautuivat pyllähdykseksi, ja ladun varteen painautui kilpahiihtäjän kokoinen lumienkelin kuva. Hetken aikaa ilma viuhui sauvoja ja suksenkärkiä, mutta poika toppapuvussaan nousi kuin nousikin suksilleen ja jatkoi touhukkaana matkaa huppu täynnä lunta, pipo kallellaan ja posket hehkuen.
– Isi, ota aika, oli poika vannottanut lähtöalueella.
– Ota aika.
Lunta pöllyttävä pikkumies teki taivalta väliin perinteisellä, vapaalla ja lopulta ihan ikiomalla tyylillään. Vanhemmat elivät mukana pikkumiehen jokaisessa horjahduksessa. Maalissa lumikuorrutteinen tulija kahmaistiin syliin.
– Mikä aika, isi? Mikä aika? kysyi pikkuinen lumen sulaessa pitkin litimärkiä, punaisia poskia.
Isän oli pakko valehdella, keksiä sekunnit jostakin, sillä sydänten pamppaillessa pikkuisen mukana kilparadalla ei kelloon katsominen ollut tullut mieleen sen enempää isälle kuin äidillekään.
– Sinä olit paras. Ihan paras. Tulit maaliin saakka!
Isänkin silmään kihosi kosteaa. Eikä se ollut sulanutta lunta.
Olen antanut itselleni luvan ajatella, ettei minunkaan Isäni odota minua ”maalialueella”, kotiportilla, sekuntikello kourassa. Isä, jonka sydän on elänyt hänen omiensa kanssa kaikissa niissä mutkissa, kömmähdyksissäkin.
Isä on elänyt mukana silloinkin, kun hiihtomme jätti ladun varteen lumienkelin kuvan ja innoissaan elämän kilparadalle kirmannut mietti itseensä pettyneenä, kannattaako lainkaan nousta. Hän ei kuitenkaan kadottanut mielenkiintoaan lapsensa kilvoitusta kohtaan.
Hän on Isä, jolle kaikki kaikessa on, että sinäkin nousit – rohkaistuit perille, kotiin saakka.
Heimo Enbuska
Kirjoittaja on Kuopion helluntaiseurakunnan johtava pastori.
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...