Herkkien herätyskristillisyys

Seurakuntaan meneminen jännittää, mutta joskus jumalanpalveluksen jälkeen vierustoverin kanssa syntyy niin hyvä keskustelu, että se voisi puolestani jatkua vaikka yömyöhään. Meluisat kirkkokahvit ahdistavat, mutta on myös ihanaa, kun kahvinkaataja hymyilee niin kauniisti. Usein muistelen tilanteita jälkikäteen joko hyvässä tai huonossa mielessä.

 

Herkkyys (ja erityisherkkyys) ovat viime vuosina nousseet puhutuiksi ilmiöiksi – ja suosituiksi itsediagnooseiksi. Erityisherkkyyden tunnetuimman tutkijan Elaine N. Aronin mukaan 15–20 prosenttia ihmisistä on erityisherkkiä, joten syystäkin moni tunnistaa itsessään herkkyyttä.

 

Karismaattinen kristillisyys voi erityisesti vetää puoleensa heitä, jotka aistivat voimakkaasti ympäristöään ja liikuttuvat helposti. Toisaalta herätyskristillisyydessä on paljon sellaistakin, jota herkkä ihminen haluaisi juosta karkuun – ja jota hänen herkkyytensä vuoksi ehkä pitäisikin vältellä: äänekäs rukous ja musiikki, seurakuntien kirjoittamattomat säännöt tai pinnan alla muhivat seurakuntalaisten väliset konfliktit, muutamia mainitakseni.

 

Hengelliselle yhteisölle herkkä seurakuntalainen on joko helppo tai vähemmän helppo tapaus – riippuen siitä, kuinka paljon henkilö pitää kiinni hänelle sopivasta tavasta osallistua seurakunnan toimintaan.

 

Herkkä ottaa helposti kantaaksensa monenlaisia vastuita ja yleensä suorittaa ne ylitunnollisesti. Hän saattaa olla taiteellinen, ja hänen taidoillaan on varmasti käyttöä seurakunnassa. Hän kuuntelee kaikkia huolellisesti (ei tosin useinkaan tarpeeksi itseään). Herkkä väsyttää helposti itsensä, ja hänen on vaikeaa tuntea olevansa kotona missään.

 

Muiden ihmisten näkökulmasta herkkyys on vähän vaikeasti ymmärrettävä piirre: ”Miten niin liikaa hälyä? Eihän pyhäkoululaisia ole yleensä kuin viisi.”

 

Herkän ihmisen jännitys, ahdistus tai väsymys ei useinkaan näy ulospäin. Se peitetään vaikkapa vitsailulla, puuhastelulla tai ylihengellisellä kielenkäytöllä. Siksi ketään ei oikein voi läksyttää herkän yli kävelemisestä – ei ainakaan niin kauan kuin tämä itse ei ole avannut suutaan ja ilmaissut mielipidettään. Herkkä valitsee kuitenkin usein ennemmin vetäytymisen kuin puolustautumisen, koska se satuttaa vähemmän.

 

Usein olen ajatellut, ettei monissa karismaattisissa ja hengellisiin johtotehtäviin nousseissa ihmisissä ole tippaakaan herkkyyttä. Erityisesti entisaikojen kovaääninen julistus, painostaminen ja mustavalkoinen ilmaisu tuntuivat kovilta ja luotaantyöntäviltä. Ajattelin, ettei Jeesus ainakaan tuollainen ollut. Mutta sitten kun tällainen saarnamies tai -nainen lankesi, hänestä usein löytyikin herkkä sielu. Se, mikä näkyi, olikin vain omaksuttu rooli, tapa selviytyä tilanteessa, johon Jumalan työtoveri oli ehkä jopa vastoin tahtoaan ajautunut. Rooli, joka oli ulkoapäin annettu, kun kerran oli herkkyyttä Jumalan äänen kuulemiselle ja muutkin olivat huomanneet sen.

 

Kaikkien kristittyjen pitäisi löytää herkkyytensä – kunkin oma persoonallinen herkkyys – ja vaalia sitä erityisesti. Se on nimittäin Jumalan lahja ja usein tässä maailmassa uhattuna, olkoon muotisana tai ei.

 

 

Anna Lehtinen

 

Kirjoittaja on Aikamedian kustannustoimittaja.




12/2019

UutisetJees-lehti muuttui projektilehdeksi, JunnuHope jatkaa entisellään, Donkkilehden tilaajamäärät ovat lievässä kasvussa.
UutisetToukokuun viimeisellä viikolla senioripäivät keräävät jälleen runsaan osanottajajoukon IK-opistolle Keuruulle. Jo 1960-luvulla alkanut perinne on saanut palvella helluntailiikkeen veteraaneja vuotuis...
UutisetKirjallisuuden projektipäällikkö Elina Rautio kertoo, että monet tähän mennessä Aikamedian äänikirjojen lukijanääniksi hakeneet ovat laulajia tai muita äänenkäytön ammattilaisia.

...
UutisetYhdistyneen Metodistikirkon päätökset vaikuttavat myös Suomessa.
PääkirjoitusJulkisuudessa on käsitelty kristillisiä yhteisöjä usein kielteisessä valossa, monesti syystäkin. Ne ovat päässeet otsikoihin jonkun yhteisön piirissä kasvaneen tai siihen jossain elämän vaihe...
KolumniSeurakuntaan meneminen jännittää, mutta joskus jumalanpalveluksen jälkeen vierustoverin kanssa syntyy niin hyvä keskustelu, että se voisi puolestani jatkua vaikka yömyöhään. Meluisat kirkkoka...
UutisetLähetystyö ja sen mahdollistaminen ovat nousseet yhä suurempaan osaan Marko Selkomaan kutsumuksessa.
UutisetUuden lain myötä uskonnollinen toiminta pääsee yleishyödyllisyyden ”suojaan”.
PakinaNyt, hyvät Seurakunnankaatajien salaseuraan vihityt, opetan teille seurakuntien muumioinnin alkeet. Monet seurakunnat ovat huolissaan kuolemisesta. Kuitenkin niiden olisi syytä olla paljon enemmä...
MuutRiina ja Joona avaavat YouTubessa ikkunan omaan elämäänsä ja Jumalaan.
PikavisiittiJästipäisyys ärsyttää kristillisten kirjojen ystävää. Japanintuntemus antaa perspektiiviä arvoida maailmanmenoa.
MielipideJumalan elovainioilla seurakuntien säännölliset evankelioimiskokoukset ovat lähes hävinneet. Onko vihollinen kylvänyt epäuskoa niin, ettemme kelpaa enää itse pitämään kokouksia? Syntiinlankeemuksen jä...
MielipideRistin Voitto -lehdessä (9/2019) Leevi Launonen pakinoi vanhusasioista. Nyt kun saamme jatkuvasti lukea yritysketjujen toimivan voittoa tavoitellen ja rimanalituksiaan jatkuvasti anteeksipyyde...
MielipideJoudun kirjoittamaan nimettömänä asian arkaluontoisuuden takia. Ristin Voitto -lehdessä on käsitelty hengellistä väkivaltaa ja siihen liittyviä asioita, kuten Mika Yrjölä pääkirjoitukse...
MuutRisteyksestä vasemmalta Stop-merkin takaa tuli yllättäen rekka kylkeeni kuskin puolelta, Kalle Lähde kertoo.

– Törmäys oli raju. Isot kädet olivat varmasti ympärilläni, sillä muu...
MuutPekka Kurki on päässyt hyödyntämään luovuuttaan tekemällä Raamattuun pohjautuvia lastenkirjoja vaimonsa Jennin kanssa.
Ristin Voiton verkkosisältö nyt Ajassa-lehdessä – diginäköislehti päivittyy toistaiseksi tutulle paikalle ristinvoitto.fi:hin
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja