Eristyksestä ykseyteen

Olemme parin viime vuoden aikana todistaneet yhteiskunnan ja sen heijastusvaikutuksena myös seurakuntien asenneilmapiirin pirstaloitumista. On ollut surullista nähdä, että eriävät mielipiteet ovat hajottaneet jopa perheitä ja ystävyyssuhteita. 

Myös meidän kristittyjen on haastavan ajan keskellä ollut välillä vaikea keskittyä perustehtävään: muut teemat kuin evankeliumi ovat surullisella tavalla hallinneet esimerkiksi somekeskustelua monilla seinillä.

    "Emme tämän maan päällä koskaan tule saavuttamaan

     täyttä samankaltaisuutta."

Hajanaisuus, erimielisyydet ja erilaiset näkökannat eivät seurakuntien piirissä ole mitään uutta. Mielipide-erot ja riidat saivat aikaan yhteyden ja ihmissuhteiden rikkoutumista jo alkuseurakunnan aikana. 

Jeesus tiesi, millaisia me hänen seuraajansa tulisimme olemaan. Varmasti siksikin hän painotti keskinäisen ykseyden merkitystä ja rukoili sen puolesta. Samasta syystä Raamatussa meitä kristittyjä käsketään rakastamaan toisiamme. Suositukset eivät ilmeisesti riitä. 

Itselleni ehkä suurin ja vapauttavin yksittäinen kokemus terveestä kristittyjen yhteydestä oli opiskeluaikanani järjestetty kirkkokuntien yhteisen evankeliointikampanjan valmennustilaisuus Oulussa. Kalevi Lehtisen vaimo Leena kertoi tuolloin oman kokemuksensa ekumeniasta. Hän totesi ymmärtäneensä, että voi koko sydämestään toimia yhdessä esimerkiksi helluntailaisten kanssa säilyttäen oman luterilaisen identiteettinsä, ja samoin saa olla toisinpäin. 

Kun seuraan Jeesusta, ensisijainen tehtäväni ei ole vakuuttaa kaikkia muita kristittyjä juuri omista näkemyksistäni ja oman kristillisyyteni erityispiirteistä. Emme tämän maan päällä koskaan tule saavuttamaan täyttä samankaltaisuutta. Olemme liian erilaisia ja saammekin olla. Mutta tehtäväni on ehdoitta rakastaa ja hyväksyä jokainen ihminen – etenkin sisko ja veli, joka rakastaa Jeesusta mutta tulkitsee Raamattua toisin kuin minä ja harjoittaa uskoaan eri tavalla. Samalla saan vapautuneesti pitää oman helluntailaisen identiteettini (ja tiedostaa, että myös helluntailaisia identiteettityyppejä löytyy lukemattomia). 

Vietämme ensi sunnuntaina kristittyjen ykseyden rukouspäivää, joka muistuttaa meitä Jeesuksen rukouksesta yhteytemme puolesta. Rukoillaan, että voisimme kukin omalta osaltamme myös aktiivisesti pyrkiä siihen, että olemme itse vastaus tuohon Jeesuksen rukoukseen. Se ei tarkoita samankaltaisuutta eikä omista näkemyksistä luopumista vaan rakastamista – yhtäläisyyksien näkemistä, toisen arvostamista eroista huolimatta ja toisista (seurakunnistakin) hyvän puhumista. 

Rukoillaan, että kirkkokuntatason yhteyden lisäksi saamme kokea yhteyttä ja ykseyttä myös mikrotasolla. Valitaan rakastaa ehdoitta myös sitä siskoa tai veljeä, joka ajattelee asioista saman seurakunnan sisällä täysin eri lailla kuin minä. 

Käsky rakastaa ja Jeesuksen rukous yhteyden puolesta kattavat sekä laajan että läheisen kristittyjen yhteyden. Kun se toimii, meidät tunnistetaan Jeesuksen seuraajiksi. Tunnusmerkiksi eivät kelpaa hyvin perustellut mielipiteet tai omat näkemykset vaan keskinäinen rakkaus. 

Veera Hug 

Kirjoittaja on vaimo, äiti, apulaisrehtori ja miehensä kanssa seurakuntaa istuttava pastori, joka palvelee Hyvän Sanoman ja Fidan tehtävissä.