Merkkipäiviä: Raija ja Henri Lepczynski, yhdeksänkymppinen lähettipariskunta

Elettiin herätyksen aikaa, ja Saalemissa rukoiltiin paljon. Raija täyttyi Pyhällä Hengellä rukouskokouksessa ja kuuli myös Jumalan kutsun evankelistan työhön. Hän lähti evankelistaksi toisen nuoren saalemilaisen, Rauni Karin (myöhemmin Manninen), kanssa vuonna 1952. Helsingistä mentiin junalla Kajaaniin, sitten bussilla Kuhmoon ja sieltä hevoskyydillä 30 kilometriä lumikinoksissa Raunin enon maalaistaloon, josta käsin he pitivät tupakokouksia kylissä ja kulkivat usein hiihtäen. Kitarat ja lauluvihkot olivat aina mukana. Kokouksissa oli aina runsaasti kuulijoita. 

Evankelistan työ jatkui, vaikka työtoveri vaihtui. Ethel Kullberg Helsingin Filadelfiasta oli Raijan työtoverina monet vuodet Lapin Sallassa, josta he kiersivät muuallakin. 

Jumalan kutsuun liittyi myös lähetystyö. Siksi vuonna 1958 tuli aika lähteä opiskelemaan ranskaa Belgiaan ja piikomaan. Sieltä Ethel lähti Afrikkaan ja Raijalle avautui tie Euroopan-työhön. He olivat käyneet Brysselissä ranskankielisessä seurakunnassa, jossa oli ruotsalainen saarnaaja. Sitä kautta avautui lähetystyö Belgiassa. 

Raija teki 16 vuotta työtä Belgiassa. Helluntaiseurakunnat olivat pieniä, ja eri maista oli jonkin aikaa lähetystyöntekijöitä, mutta kenttä oli kova. Vanhoilliskatolilaisessa maassa oli eritoten ruotsalaisia ja amerikkalaisia lähettejä mutta myös paljon sodan jälkeen työleireiltä Itä-Euroopasta tulleita. He saivat Belgiasta hyväpalkkaista työtä hiilikaivoksissa ja asunnon. Heidän joukossaan oli herätystä.

Herralla oli antaa slaavilaistyöntekijöitä, kuten Ranskasta tuleva toisen polven puolalainen, joka oli käynyt raamattukoulut Englannissa ja tuli heidän joukkoonsa saarnaajaksi. Herran tiet ovat välillä ihmeelliset: juuri tästä Henri Lepczynskistä tuli Raijan aviomies. 

Aluksi pariskunta teki yhdessä työtä pienessä slaavilaisseurakunnassa ja rakensi sinne kirkon suomalaisten veljien avulla. Sieltä Henri ja Raija pyydettiin amerikkalaiseen aloittavaan AG-raamattukouluun viideksi vuodeksi. Henri myös tulkkasi paljon. 

Seuraavat viisi vuotta Lepczynskit olivat pastoriparina belgialaisessa seurakunnassa. Tuona aikana ruotsalainen Filadelfia-seurakunta kutsui Henrin apuun aloittaessaan raamattukoulun Burkina Fasossa. Siellä Henri toimi tulkkina ja opettajana kymmenen vuoden aikana. Tämän jälkeen perhe kutsuttiin ranskankielisestä Sveitsistä. Kaikkialla tarvittiin työntekijöitä: ”Eloa on paljon mutta työntekijöitä vähän.” Kun tämä seurakuntaryhmä laajensi työaluettaan, Lepczynskejä pyydettiin menemään Korsikalle, jossa vierähtikin 25 vuotta seurakuntatyössä ja radiotyössä – vieläpä Ranskan valtion apurahoilla. 

Raijan ja Henrin työssä on ollut paljon iloa ja taisteluja hengellisesti pimeässä Euroopassa, mutta kutsu on kantanut ja Herra antanut paljon armoa ja apua. Lepczynskit viettävät eläkepäiviään Sveitsissä, jossa juhlittiin heidän kuudettakymmenettä hääpäiväänsäkin lasten ja suuren sukulaisjoukon onnittelemina. 

Kiitos, Raija, että johdatit minut aikanaan uskoon. 

Leena Guilbert, Ranska 

Nuorin Raijan seitsemästä sisaruksesta