Älkää spekuloiko

Tulin helluntailiikkeeseen 1990-luvun puolivälissä luterilaisesta herätysliiketaustasta. Vasta parikymmentä vuotta myöhemmin minulle alkoi valjeta, millaisia Jeesuksen toiseen tulemiseen, lopunaikoihin ja näitä sivuaviin profetioihin liittyviä haavoja liikkeen sisällä hautui.

Erityisesti tämä kävi ilmi, kun pengoin Venäjä-profetioita vuosikymmenten varrelta ja kirjoitin niistä Ristin Voittoon. Juttu osui jonkinlaiseen ampiaispesään. Aihe, jota itse pidin mielenkiintoisena, koettiinkin pelottavaksi.

Vaikutti siltä, että puhe Venäjä-profetioista koettiin paluuksi johonkin vanhaan, josta itselläni ei ollut aavistustakaan. Varmasti onkin niin, ettei osa helluntailaisista ole kärsinyt lopunaikaspekulaatioista koskaan, kun taas toiset kärsivät niistä edelleen, vaikka haluaisivat jo unohtaa.

Miten pelon sävyttämässä ympäristössä pitäisi puhua Jeesuksen takaisintulosta? Kenenkään etu ei liene lakaista näin tärkeää kysymystä kokonaan maton alle. Mutta miten välttää turha ihmisten ahdistaminen ja varmistaa, ettei aihetta käytetä esimerkiksi vallan välineenä?

Lopunaikoihin liittyvään tunnevyyhtiin lienee monta syytä. Kun aika oli nykyistä yhteisöllisempi, Jeesuksen paluun tuore odotus loi uskoville yhteistä intoa. Mutta into on voinut lopahtaa monta kertaa ja lopulta loppua, kun paluun mahdollista aikataulua on järkeilty omalla rajallisella käsityskyvyllä ja sitten petytty, kun mitään ei olekaan tapahtunut.

Toisaalta ahdistusta ovat voineet lisätä eri tulkinnat ylöstempaamisen ajankohdasta. Väkisinkin on noussut alitajuinen tarve kiillottaa omaa sädekehää, jos julistuksesta on voinut ymmärtää, että puhtoiset temmataan ensimmäiseen erään ja toiset, kompuroijat, pääsevät mukaan vasta hurjasti kärsittyään, jos onnistuvat kestämään lähes mahdottoman vainon.

Lisäksi esimerkiksi Ilmestyskirjan teksti lopunajoista on vaikeaselkoista kuvakieltä, joka sellaisenaan lähinnä hämmentää. Mutta jos asioille saadaan terve selitys, monikin seikka voi ruveta näyttämään jopa tutulta ja arkiselta.

Lopulta kyse on näkökulmasta. Kun opetuslapset kysyivät Jeesukselta hänen paluustaan, Jeesus luetteli heille asioita, joita maailmassa tapahtuisi sitä ennen. Lista näyttää ikävältä, mutta jos sitä katsoo tarkkaan, lähes kaikkea näkyy jo ympärillämme. Jeesus myös sanoi: ”Kun nämä alkavat tapahtua, rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.” Tähän ehkä kannattaisi pysähtyä. Mitä Jeesus tällä tarkoitti, ja miten tämä toteutuu?

Jeesus mainitsi myös, että hänen paluunsa ajankohdan tietää vain Isä. Hän ei varmasti tarkoittanut, että lopunaikojen pitäisi saada uskovien sydän hyppäämään kurkkuun. Vaikka Jeesus palaa kuninkaana sekavien aikojen keskelle, kyse on – tosin vain haaleana kuvana – kuin kauniista kesähäistä, joissa morsian ja sulhanen saavat viimein toisensa.

Oikeastaan Jeesus näyttää sanoneen aiheesta vain tämän: älkää spekuloiko, mutta näistä asioista tiedätte, että häät alkavat pian.

Ruut Ahonen

Kirjoittaja on Aikamedian toimituspäällikkö.