Yrittäjäpariskunta pitää kiinni arvoistaan – ”Emme pyri mahdollisimman isoksi”

Tekstiiliteollisuuteen liittyy monia eettisiä epäkohtia. Henri Vanonen nimeää esikuvakseen Patagonia-yrityksen perustajan Yvon Choiunardin, joka on ollut edelläkävijä ekologisuuden saralla. Marian idoleihin kuuluu muun muassa arkkitehti Zaha Hadid. Hän voitti ensimmäisenä naisena Pritzker-palkinnon, jota kutsutaan arkkitehtuurin Nobeliksi. Kuva: VAI-KO
Tekstiiliteollisuuteen liittyy monia eettisiä epäkohtia. Henri Vanonen nimeää esikuvakseen Patagonia-yrityksen perustajan Yvon Choiunardin, joka on ollut edelläkävijä ekologisuuden saralla. Marian idoleihin kuuluu muun muassa arkkitehti Zaha Hadid. Hän voitti ensimmäisenä naisena Pritzker-palkinnon, jota kutsutaan arkkitehtuurin Nobeliksi. Kuva: VAI-KO

Partioaitan hyllyt tulvivat talvisia ulkoiluvarusteita, jotka kilpailevat teknisillä ominaisuuksillaan. Yksinkertainen merinovillapipo vetää huomion puoleensa keltaisella värillään. Sen reunaan ommeltu puunappi kertoo tekijän olevan VAI-KO.

 

Lähempi tarkastelu yllättää: pipo on tehty Suomessa. Eikö kaikki kotimainen tuotanto olekaan karannut halpoihin maihin?

 

Vaatemerkin perustajat Maria ja Henri Vanonen vahvistavat, että heidän tuotteensa eli pipot, hanskat ja kaulahuivit syntyvät Pohjanmaalla. Ratkaisu ei ole halvin mahdollinen, mutta kyseessä on arvovalinta.

 

– Nimemme tulee kysymyssanasta ”vaiko”, esimerkiksi ”otanko tämän vaiko tuon?” Se kuvastaa sitä, että tahdomme olla vaihtoehto perinteiselle tekstiiliteollisuudelle. Tarjoamme mahdollisimman ekologisia ja eettisiä tuotteita tyylistä ja laadusta tinkimättä.

 

Jalkapalloilijasta vaatesuunnittelijaksi

YouTube-videolla lavalle astuu ruutupaitaan ja pipoon pukeutunut nuori nainen. Maria kertoo siinä yleisölleen, nuortenillan osallistujille, miten hänestä ei tullutkaan ammattilaisjalkapalloilijaa vaan vaatesuunnittelija. Hän kertoo tapauksen kesältä 2005, jolloin ensimmäinen unelma oli vielä voimissaan.

 

– Makasin Finnair Stadiumin nurmessa kasvot itkusta märkinä. Joukkueeni oli juuri hävinnyt Helsinki Cupin finaalin, ja se oli ehkä kovin paikka sillä hetkellä. Otan voittamisen tosissani.

 

Hetkeä myöhemmin Maria palkittiin finaalin parhaana pelaajana ja ikäluokan parhaana pelaajana. Tie huipulle olisi ollut auki, ellei hän olisi samana kesänä loukkaantunut pahasti ja joutunut leikkauspöydälle. Siitä alkoi loukkaantumisten kierre.

 

Kahdeksannen polvileikkauksen jälkeen nuoren naisen oli myönnettävä itselleen, että jalkapallon aika oli ohi.

 

– Olin tosi katkera ja vihainen Jumalalle, hän muistelee.

 

Meni vuosia, ennen kuin mieleen alkoi nousta muita haaveita. Maria muisti luovan puolensa, joka oli jäänyt urheilijan varjoon, ja hakeutui opiskelemaan muotoilualaa.

 

Vuoden 2014 keväällä Maria ja Henri pohtivat tosissaan, olisiko heillä edellytyksiä perustaa oma vaatemerkki.

 

– Kun teimme päätöksen, asiat etenivät melko nopeasti. Noin kuukaudessa meillä oli ensimmäiset tuotteet myynnissä.

 

Ei kompromisseja

Vuonna 2005 tapahtui muutakin kuin Marian jalkapallounelman lopun alku. Henri ja Maria tutustuivat toisiinsa bussissa matkalla kotiin kristillisestä Youth Celebration -nuortentapahtumasta.

 

– Olimme pari vuotta kavereita ja salaa ihastuneita toisiimme, kunnes aloimme seurustella. Naimisiin menimme vuonna 2010.


Pipot ovat yrityksen päätuote. Varsinkin Maria viihtyy myssy päässä kesät talvet. Kuva: VAI-KO
Pipot ovat yrityksen päätuote. Varsinkin Maria viihtyy myssy päässä kesät talvet. Kuva: VAI-KO

Yrityksessä Maria vastaa tuotteiden suunnittelusta, sisällöntuotannosta ja graafisesta ilmeestä. Henri huolehtii verkkokaupasta, markkinoinnista ja mainonnasta.

 

– Työnjako on tapahtunut melko luontevasti omien vahvuuksien ja osaamisen pohjalta. Tietenkin työtehtävät menevät myös jonkin verran päällekkäin ja katsomme asioita yhdessä läpi.

 

Pipot olivat luonteva valinta yrityksen päätuotteeksi, koska molemmat ovat ”pipoihmisiä”. Varsinkin Maria viihtyy myssy päässä kesät talvet.

 

– Nykyään suurin osa pipoista on valmistettu akryylistä, ja me näimme siinä kehityskohdan.

Myös villantuotantoon liittyy monia ongelmia, kuten suurten lammaslaumojen aiheuttamaa eroosiota ja lampaiden huonoa kohtelua. Julkisuudessa on kauhisteltu Australiassa yleistä mulesing-käytäntöä, jossa lampaan ihoa leikataan ilman puudutusta loisten häätämiseksi.

 

Vanoset käyttävät tuotteisiinsa vain luomuvillaa, jonka tuotannossa huomioidaan eläinten ja ympäristön hyvinvointi. Vahingolliset kemikaalit ja julmat käytännöt ovat kiellettyjä, mikä tekee villasta turvallista myös ihmiselle. Tuotteilla on kaksi ympäristömerkkiä, Bluesign ja GOTS.

 

– Eettisyys osoittautui aluksi välillä vaikeaksi, koska tuotantoerämme olivat niin pieniä. Teimme paljon kompromisseja esimerkiksi materiaalivalinnoissa. Melko pian kuitenkin päätimme, että jos emme pysty toimimaan arvojemme mukaan, emme valmista tuotetta ollenkaan, Henri sanoo.

 

VAI-KOn nettisivuilla vieraillessa käy selväksi, ettei voiton tekeminen hinnalla millä hyvänsä ole tämän yrityksen johtotähtenä. Blogissa kannustetaan lukijoita harkitsemaan ostoksiaan ja kierrättämään. Onko tällainen toiminta oman oksan sahaamista, vai kääntyykö eettisyys lopulta markkinaeduksi?

 

– Jos menestystä mitataan vain sillä, mitä jää viivan alle, niin arvomaailmamme on varmasti jossain määrin oman oksan sahaamista, vaikka siitä saisikin markkinaetua. Tavoitteemme ei kuitenkaan ole olla mahdollisimman iso ja tuottoisa yritys, sillä juuri se on aiheuttanut eniten vahinkoa ympäristölle ja ihmisille tekstiilialalla. Uskon, että yhä useampi kuluttaja samaistuu arvomaailmaamme ja ostaa mieluummin yhden laadukkaan ja ekologisen merinovillapipon kuin kolme akryylipipoa.

 

Vanoset kantavat sosiaalista vastuuta myös siinä muodossa, että he lahjoittavat viisi prosenttia myynnistään lähetys- ja kehitysyhteistyöjärjestö Fida Internationalin projektiin. Siinä autetaan kambodzhalaisia maaseudun perheitä saamaan muun muassa puhdasta vettä.


– Fidan valinta yhteistyökumppaniksi oli meille selkeä, sillä halusimme järjestön, jonka toimintaan voisimme luottaa. Olemme molemmat työskennelleet Fidan lähetystoreilla, ja minulla on useita kavereita, joiden vanhemmat ovat toimineet Fidan työntekijöinä ulkomailla, Henri sanoo.

 

Henri ja Maria olivat nuorempina aktiivisesti mukana Espoon helluntaiseurakunnan toiminnassa. Nykyään he käyvät silloin tällöin Suhe-seurakunnassa Helsingissä.

 

Vapaalla surffataan

Yrittäjäparin tyypillinen päivä koostuu aamukahvista, sähköposteihin vastaamisesta, markkinoinnista ja uuden sisällön luomisesta. VAI-KOn päämaja on Helsingissä Oulunkylässä, mutta varsinkin joulun alla erilaiset tapahtumat vievät Vanosia ympäri maata. Nettikaupan kautta avautuu ovi myös kansainvälisille markkinoille.

 

Yrittäjyyden hyvänä puolena Maria ja Henri pitävät sitä, että saa tehdä itselle merkityksellistä työtä, jolla voi vaikuttaa muihinkin ihmisiin. Vaikka puolisoa tulee nähtyä välillä vähän liikaakin, saman vision jakaminen yhdistää.

 

– Huonoja puolia ovat toisinaan pitkäksi venyvät viikot ja kova stressi. Tulee kausia, jolloin käytämme vapaa-ajan lähinnä nukkumiseen ja syömiseen. Toisaalta välillä pystymme ottamaan vapaata tai tekemään reissuja vapaammin kuin työssäkäyvät. Esimerkiksi viime talvena olimme kuukauden Sri Lankalla surffaamassa.

 

Lautalajit ovat tärkeitä molemmille, ja lomakohteet valikoituvat pitkälti surffausmahdollisuuksien mukaan. Mariakin pystyy menneisyyden polvivammoistaan huolimatta harrastamaan lautailua, ”tosin hieman kevyemmin kuin mieli tekisi”. Henri pelaa lisäksi salibandya, ja valokuvauksesta on tullut Marialle rakas harrastus.

 

Kahden ja puolen vuoden yrittäjyyden jälkeen Vanoset voivat sanoa oppineensa paljon, mutta he kokevat olevansa vasta alkutaipaleella.

 

– Tärkein oppitunti on ollut se, että meidän tulee olla uskollisia arvoillemme ja yritysfilosofiallemme. Aina voi jossitella, mutta virheistä oppii, ja niiden kautta olemme päätyneet tähän pisteeseen.

 

 

Säde Loponen

 




34/2016Sateet

Helluntaiseurakuntien jäsenkehityksessä pientä virkistymistä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja