Viviane ja Theoneste iloitsevat kansalaisuudesta ja ammatista
Ndagijimanan kodissa on lämpöä ja elämää. Pienet nopealiikkeiset tytöt juoksevat ovella vastaan jo ennen vanhempia. Afrikkalainen välittömyys ja avoimuus kietovat myös vieraan samaan ilmapiiriin.
Perheen äiti valmistaa lapsille keittiössä ruokaa, ja isä kuuntelee matkapuhelimestaan tuoreimpia uutisia Ruandasta. Perhe kommunikoi keskenään ruandan kielellä, mutta kotioven ulkopuolella puhutaan suomea. Maassamme Ndagijimanat ovat asuneet kohta seitsemän vuotta.
– Olin vuoden kielikoulussa, ja alussa oli tietysti vaikeaa. Työpaikalla kaikki puhuivat suomea, ja siinä käytännön kielitaito kohentui koko ajan, muistelee Theoneste.
Myös puoliso Viviane oli vuoden kielikoulussa.
– Opetus oli hyvää, ja kielen perusasiat tulivat selviksi. Käytännön elämässä huomaa, että puhumisen ja kuuntelemisen kautta oppii aina uutta.
Ndagijimanan perhe asui useita vuosia Salossa, mutta elokuussa he muuttivat Espooseen.
Voimakas perheyhteys
Afrikassa ihmiset ystävystyvät nopeasti. Perheen sisäinen yhteys on voimakas.
– Suku on erittäin tärkeä afrikkalaisessa kulttuurissa. Sukulaisperheet ovat kuin yksi suuri perhe. Tässä on suuri ero suomalaiseen ja yleensä länsimaiseen kulttuuriin, kertoo Theoneste.
Suomessa asuu jonkin verran ruandalaisia.
– En tiedä tarkkaa määrää, mutta ajattelisin, että Suomessa asuu pysyvästi yli sata ruandalaista. Erityisen runsaasti heitä on Lappeenrannan seudulla.
Theonesten suku asui Ruandassa pienessä Gitaraman kylässä.
– Mieliharrastukseni oli jalkapallo. Potkimme tunnista toiseen pihalla ja kujalla puolityhjää palloa.
– Lasten kirkkokuorossa laulaminen oli toinen harrastukseni. Lauloin lapsikuorossa niin kauan, kunnes olin kasvanut pään mitan muita pitemmäksi. Silloin tiesin, että en voi laulaa enää lapsikuorossa, vaikka se oli tärkeä osa elämääni.
Kaksi miljoonaa pakolaista Gitamaran kylässä hutut ja tutsit olivat eläneet yhdessä niin kauan kuin ihmiset muistavat. Monet hutumiehet olivat avioliitossa tutsinaisten kanssa ja päinvastoin.
Kiihotus toista kansanryhmää vastaan johti yhteen aikamme suurimmista verilöylyistä. Siviilit ja puolisotilaalliset joukot alkoivat tappaa viattomia siviilejä.
Sadan päivän aikana äärihutujen aseelliset ryhmät, kuten Interahamwe, surmasivat noin 800 000 tutsia ja maltillista hutua. Myös 14-vuotiaan Theonesten vanhemmat tapettiin.
– Tilanteen hieman rauhoittuessa pääsin pienen pakolaisryhmän kanssa Sambiaan. Sain asunnon pakolaisleirin laidalta.
Ruandan sisällissota ajoi yli kaksi miljoonaa ihmistä pakolaisiksi. Theoneste pääsi YK:n pakolaisavun UNHCR:n listalle.
– Saimme kirjeen, jossa kerrottiin, että minut ja sisareni oli valittu kiintiöpakolaisiksi Suomeen, hän muistelee.
– En ollut koskaan kuullut maasta. Lopulta löysimme henkilön, joka sanoi, että Suomi on hyvä maa, jossa ihmiset tosin ovat hieman jäykkiä. Olin todella iloinen kuullessani pääsystäni Suomeen.
Ystäviä seurakunnasta
Theoneste löysi Suomesta puolison, ruandalaissyntyisen Vivianen.
– Avioiduimme joulukuussa 2009. Meillä on kaksi tyttöä: viisivuotias Hilkka ja kolmivuotias Kelia, he kertovat.
– Olemme iloisia siitä, että Suomi on turvallinen maa, jossa huolehditaan ja arvostetaan lapsia. Täällä on myös sananvapaus. Seurakunnasta olemme saaneet ystäviä ja tukijoita. Lähellä sijaitsevaan vastanottokeskukseen on saapunut turvapaikanhakijoita muun muassa Nigeriasta. Olemme pyytäneet heitä vierailulle, ja haluamme auttaa ja tukea heitä. Afrikkalaisuus yhdistää meitä.
Vuodenvaihteessa Viviane valmistui lähihoitajaksi ja Theoneste kuorma-autonkuljettajaksi. Tammikuussa he saivat Suomen kansalaisuuden.
Matka Kigaliin
Kesällä Ndagijimanan perhe matkusti lomalle Ruandaan tapaamaan sukulaisiaan. Tytöille matka oli odotusten täyttymys.
– Lentokone laskeutui Kigalin kentälle kello yksi yöllä. Hämmästyksemme oli suuri astuessamme ulos terminaalista. Meitä oli tullut vastaan kolme pikkubussia sukulaisiamme ja ystäviämme. Kaikki olivat hyvin iloisia nähdessään meidät. He ihmettelivät tyttöjämme, jotka puhuvat ruandan kieltä. He luulivat, että he eivät puhu meidän kieltämme vaan englantia, ranskaa tai suomea, kertoo Theoneste.
Ruandan pääkaupungissa riitti kiirettä.
– Joka päivä kävimme kolmessa, toisinaan viidessäkin kyläpaikassa. Puhuttavaa riitti aina pitkälle yöhön. Ihmiset eivät enää puhu paljon kansanmurhasta. Siitä on kulunut jo niin kauan, että nuoremmat eivät enää sitä muista. Nyt maassa on melko vakaata ja rauhallista.
– Toivoimme, että olisimme saaneet olla kauemmin Ruandassa, mutta aikataulu ei sallinut. Saimme lahjaksi kaksi lehmää, jotka Ruandassa ovat hyvin arvokkaita. No, niitä emme Suomeen saaneet tuoduksi, ja ne ovat nyt ystäväperheellämme, joka saa niistä maitoa.
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...