Tommi Karjalaisen ja Pasi Runosen ystävyys alkoi sieltä, mihin suomalaisten miesten ystävyys usein kiteytyy: saunasta. Elettiin syksyä 2001, ja molemmat opiskelivat Vapaakirkon opistolla Hangossa.
– Saunavuoroilla huomasimme osaavamme puhua muustakin kuin teologiasta, Tommi kertoo.
Molemmilla oli tuohon aikaan saksanpaimenkoirat, joten tutustuminen jatkui metsälenkeillä. Ystävyys syveni nopeasti.
– Sitä on vaikea selittää. Olisi luullut, että 10 vuoden ikäero jollakin tavalla näkyy, mutta ei sitä ole huomannut. Olen joskus sanonut, että olemme veljiä, vaikka meillä on eri vanhemmat, Pasi kuvaa.
Moottoripyöriä ja hiljentymistä
Pasin ja Tommin lähentymisen kannalta on ollut ratkaisevaa, että toisen kanssa on voinut jakaa kipeimmätkin asiat. Pasi pystyi purkamaan ystävälleen huoltaan ja suruaan elämänvaiheessa, jolloin vaimo sairasti, pariskunta kävi läpi lapsettomuushoitoja ja joutui lopulta luopumaan lapsihaaveista.
– Samoin oma isäsuhteeni ja avioerolapsena kasvaminen ovat olleet asioita, joita olen pystynyt Tommin kanssa käymään läpi. Ei mitään sielunhoito-bullshittiä vaan kaksi miestä, jotka ovat puhuneet asioista niiden oikeilla nimillä itkuineen ja nauruineen.
Siinä missä Tommi on enemmän pohdiskelijaluonne, Pasi on käytännön mies. Ystävyydessä onkin ollut hyvä tasapaino puheen ja toiminnan välillä. Yhdessä on tehty esimerkiksi moottoripyöräretkiä.
– Tien päällä kun rinnakkain ajelee, siinä syntyy erityinen yhteys, jossa ei tarvita sanoja. Nyökkäys, olkapään kohautus tai käden heilautus riittää, ja tietää ihan tarkalleen, mitä toinen meinaa.
Joskus miehet nauravat vatsalihakset kipeinä jutuille, joissa muut eivät näkisi mitään hauskaa. Ja joskus he istuvat hiljaa järven rannalla katselemassa, kun kuikka ui rantavedessä.
Oman ulottuvuutensa Pasin ja Tommin ystävyyteen tuo hengellinen kutsumus. Pasi hoitaa Metodistikirkon johtotehtävien lisäksi pastorin tointa Porissa, ja Tommi opiskelee teologian jatkoopintoja Skotlannissa.
Yksikin ystävä riittää
Tommin ja Pasin ystävyys rikkoo oletusta, jonka mukaan miehet vain hengailevat porukoissa eivätkä avaudu kenellekään. Pasin mielestä koko käsitys onkin hölynpölyä.
– Kyllä jokaisella miehellä on tarve puhua jonkun kanssa asioista ihan oikeasti. Ystävyys on silti paljon muutakin kuin puhetta, ja monille riittää yksi tosiystävä.
Tommin mukaan miehen rooliin liittyy paradokseja, jotka vaikeuttavat ystävystymistä.
– Miehenä pitää olla kauhean vahva, mutta sitten ei olla kuitenkaan niin vahvoja, että voitaisiin puhua omista heikkouksista tai synneistä, ainakaan rehvastelematta.
Edes seurakunnassa ystävystyminen ei ole aina mutkatonta. Tommilla onkin muutamia ehdotuksia, miten päästä alkuun:
Jos kaipaat rukousta, mene pastorin sijaan sellaisen seurakuntalaisen luo, johon luotat ja johon haluaisit tutustua paremmin. Pyydä kokouksen jälkeen joku toinen mies esimerkiksi lenkille tai kahville. Ota puheeksi itseäsi mietityttävä aihe: lasten kasvattaminen, tilanne töissä, taloudelliset huolet – jotakin, josta kertominen ei välttämättä ole luontevaa ja helppoa.
Pyri seurassakin kysymään kysymyksiä, jotka menevät ihon alle. Ohjaa muut keskustelemaan muustakin kuin talonrakennuksesta tai moottoreista.
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...