Eero Ketola 

Juutalaisvastaisuus voimistui 1800-luvun lopulta lähtien maailmassa ja erityisesti Itä-Euroopassa. 

– Esimerkiksi Romaniassa tapahtui väestömäärään nähden vuosisadan alusta toisen maailmansodan alkuun saakka suhteessa enemmän väkivaltaisia antisemitistisiä iskuja kuin Saksassa, ja Ukrainan kansalaissodan aikana 1918–1920 pogromeja kohdistui juutalaisiin. Näissä tapahtumissa kuoli 100 000 juutalaista, kertoo pastori Petri Nurminen. 

Nurminen on suorittanut Venäjän Holokaustisäätiön ja Moskovan humanistisen ylipiston järjestämän kurssin holokaustin tapahtumista Itä-Euroopassa ja Neuvostoliitossa.

Holokaustia taustoittavat myös 1930-luvulla eri puolille maailmaa perustetut juutalaisvastaiset puolueet. 

– Se oli ajan muotisuunta kommunismin ohella, Nurminen sanoo. 

Itä-Euroopassa ja Venäjällä oli suhteessa muuhun väestöön runsaasti juutalaisia; esimerkiksi Venäjällä viisi miljoonaa, Puolassa 2,5 miljoonaa ja Romaniassa 330 000. Taloudelliset, sotilaalliset ja elintarvikehuoltoon liittyvät kriisit lisäsivät jännitteitä, ja syy vieritettiin juutalaisten niskoille. Juutalaiset ja kommunistit yhdistettiin toisiinsa. 

– Taustalla lienee ollut se, että monet Neuvostoliton alkuaikojen vallankumouksellisista olivat juutalaisia. Lisäksi ikivanhat rituaalimurhasyytökset nostivat päätään, Nurminen toteaa. 

Hitlerin puhe Saksan valtiopäivillä 30.1.1939 päättyi sanoihin: ”Sodan tuloksena tulee olemaan juutalaisen rodun hävitys Euroopasta!” Valtiollinen terrori vahvistettiin vielä niin sanotussa Wannseen konferenssissa 20.1.1942. Adolf Eichmann tunnusti oikeudenkäynnissä, jota käytiin häntä vastaan Israelissa, että varsinaisen kokouksen jälkeen puhuttiin varsin vapaasti ”lopullisesta ratkaisusta” eli kaikkien juutalaisten surmaamisesta sekä keinoista, miten se toteutetaan. 

       Myös Suomen SS-pataljoonan toimia tutkitaan.

Saksan joukot etenivät nopeasti itään. Valloitetuilla alueilla oli valmiina paikallisia nationalisteja, äärioikeistolaisia ja poliiseja tai muuten vain antisemiittejä. He olivat valmiita yhteistoimintaan saksalaisten SS-joukkojen aloittaessa juutalaisten tuhoamisen. Vapaaehtoiset olivat usein jopa innokkaampia teloitustehtäviin kuin saksalaiset sotilaat, 

ja ilman heitä holokausti olisi ehtinyt toteutua niin laajana kuin se lopulta tapahtui. 

Sodassa oli SS-joukkoja lähes jokaisesta Saksan liittolaismaasta tai valloitetuilta alueilta. Sitä, kuinka paljon mistäkin osallistuttiin holokaustiin, selvitetään yhä. Myös Suomen SS-pataljoonan toimet ovat tutkimuksen kohteena.

Gettojen tilanne oli järkyttävä. Pelkästään Puolassa niitä oli yli 400. 

– Getot olivat ”kuoleman odotushuoneita”, kunnes logistiikka ja surmakoneisto antoi mahdollisuuden kuljettaa erä kerrallaan juutalaisia pois getosta joko ensin pakkotyöhön keskitysleirille ja vähitellen nääntymään siellä tai suoraan tuhoamisleirille surmattavaksi, Petri Nurminen kuvailee. 

Gettoon ahdettiin käsittämätön määrä ihmisiä. Esimerkiksi suurimmassa eli Varsovan getossa asui ahtaasti enimmillään 450 000 juutalaista eli 30 prosenttia koko kaupungin asukasmäärästä. 

Getoissa ruokaa oli vähän, koulut olivat lapsilta kiellettyjä, taudit ja aliravitsemus harvensivat rivejä, eikä lääkkeitä juuri ollut. Raskaudet oli kielletty ja naiset pakotettiin abortteihin. Silti asukkaat eivät vaipuneet apatiaan. 

– He järjestivät salaa lapsille kouluja, musiikinopetusta, teattereita ja lukupiirejä. Tämä kuvasti heidän uskoaan, että tulevaisuus ainakin osalla heistä vielä tulisi olemaan parempi. 

Pienemmät getot ”likvidoitiin” aina sitä myöten, kun leireille tai suurempiin gettoihin tuli tilaa. Juutalaisten kohtaloa kuvastaa, että esimerkiksi Latvian 94 000 juutalaisesta selvisi sodasta hengissä vain kaksisataa. 

Kauheuksien keskellä toimi juutalaisten itsensä paikallisesti organisoimia avustusjärjestöjä ja The American Jewish Joint Distribution Committee, joka torjui nälänhätää getoissa. Sodan lopulla myös Ruotsin Punainen Risti pääsi auttamaan keskitysleirien asukkaita kuljettamalla heitä Ruotsiin.

Lisäksi tuhannet tavalliset ihmiset auttoivat

juutalaisia pakenemaan, piilottivat heitä turvapaikkoihin ja väärensivät dokumentteja pelastaakseen juutalaisia oman henkensä vaarantaen. 

Antisemitismin aate ei poistunut sodan päättyessä, vaan usein holokaustista pelastuneita vainottiin sodan jälkeenkin. Nurmisen mukaan juutalaisia syytettiin juurettomasta kosmopoliittisuudesta sekä surmattiin levottomuuksissa. Esimerkiksi vuonna 1948 Neuvostoliitossa ei annettu keskitysleireiltä selviytyneille takaisin heiltä takavarikoituja koteja. 

– Monissa kaupungeissa juutalaisten oli pakko asua entisen geton alueella turvallisuutensa vuoksi. 

Antisemitismi nousee jälleen koko Euroopassa. 

– Osittain tämä johtuu tietämättömyydestä, osittain siitä, että vedotaan valheelliseen informaatioon ja salaliittoteorioihin juutalaisten maailmanvalloituksesta. 

Saksankielisissä Telegram-ryhmissä antisemitismi on yleistä. Juutalaisia syytetään muun muassa koronapandemiasta. Myös Venäjällä antisemitismi on nousussa. 

– Se nojaa pääasiassa lännessä julkaistuun antisemitistiseen materiaaliin ja holokaustin kieltäviin julkaisuihin. Tavalliset ihmiset eivät niinkään mitenkään erityisesti puhu juutalaisista, joskin osalla on tietynlaista kielteisyyttä heitä kohtaan erilaisista syistä, Nurminen toteaa. 

– Suoranaista vainoa, yksittäistapauksia lukuun ottamatta, ei voi sanoa olevan, vaikka antisemitismi onkin huolestuttavasti kasvussa. Toistaiseksi nämä ryhmät ovat kuitenkin pieniä. 

Itä-Euroopan valtiot ovat säätäneet lakeja, joissa antisemitismi ja Holokaustin kieltäminen määritellään rikokseksi. 

– Useat maat ovat mukana YK:n suosituksen mukaisissa koulutusohjelmissa. Oppilaitokset ovat mukana, jotta uusi sukupolvi ymmärtäisi ja tietäisi nämä tapahtumat, Petri Nurminen toteaa. 

Vainojen uhreja muistetaan tammikuussa 

Vainojen uhrien vuotuinen muistopäivä on 27. tammikuuta. Puna-armeija vapautti 27.1.1945 Auschwitz-Birkenaun, natsien suurimman keskitysleirin. Vainojen uhrien muistopäivänä (engl. International Holocaust Remembrance Day) muistellaan erityisesti juutalaisvainoja ja muiden kansanvainojen uhreja. 

Natsi-Saksan toimeenpanema holokausti on lähimenneisyyden suurin yksittäinen murhenäytelmä. Vainojen uhrien muistopäivä on muissa länsimaissa nimetty nimenomaan holokaustin muistopäiväksi. Päivä on ajankohtainen, sillä eri puolilla maailmaa juutalaisvastaisuus nostaa päätään. (EK)