Uudessa roolissa eläkeläisenä - Frestadiuksen pastoripariskunta totuttelee elämään, jossa arki on muuttunut

Kyösti ja Irma Frestadius uskovat, että palvelutehtäviä riittää vielä eläkkeelläkin. (Kristian Blitson)

Leevi Launonen

Puoli vuotta sitten Kyösti ja Irma Frestadius sulkivat Espoon Helluntaikirkon oven viimeistä kertaa palkattuina pastoreina. Pitkä seurakunta- ja lähetystyöura vaihtui eläkeläisen elämään. Viime kuukausina Frestadiukset ovat opetelleet tulemaan rakkaan kotiseurakuntansa ja työnantajayhteisönsä keskelle uudessa roolissa. Puhujalavan sijasta he asettuvat nyt toisten kuulijoiden joukkoon.

– Tämä on erilainen vaihe elämässä, ja siihen tulee sopeutua. Olemme huomanneet, että sopeutumiselle pitää antaa aikaa, koska kysymys on suuresta elämänmuutoksesta. Pitää myös ymmärtää, että meillä on jo näin paljon ikää ja on tullut aika antaa tilaa nuoremmille, pariskunta pohtii.

Olemme huomanneet, että sopeutumiselle pitää antaa aikaa.

Uuden yhteisöllisen roolin lisäksi eläköityminen vaikuttaa moneen muuhunkin asiaan, kuten päivärutiineihin ja taloudelliseen tilanteeseen. Monia mieluisia arjen asioita on jäänyt taakse.

– Jäimme kaipaamaan erityisesti yhteisiä hetkiä työtovereiden kanssa. Kahvi- ja lounaspalaverit, yhteiset kokoontumiset, jakamiset ja rukoukset – ne kaikki olivat meille hyvin merkityksellisiä.

– Myös tulojen pieneneminen on yksi tosiasia eläkkeelle jäätäessä, ja siihenkin on sopeuduttava.

Mutta eläköityminen on tuonut myös paljon iloa ja uusia mahdollisuuksia.

– Olemme kokeneet helpottavaa vapauden tunnetta, kun olemme saaneet riisua vastuun valjaat. Nautimme nykyisin ajankäytön väljyydestä ja varsinkin kiireettömistä aamuista. Aikaa Sanan lukemiseen, rukoukseen ja liikuntaan on tullut lisää.

– Nyt meillä on mahdollisuus viettää enemmän aikaa myös ulkomailla asuvien lasten ja heidän perheidensä luona, Frestadiukset iloitsevat.

Pastoreiden vertailu on turhaa, koska jokaisella on oma armoituksensa.

Lapset ovat sijoittuneet hyviin kansainvälisiin tehtäviin. Sami työskentelee erityisasiantuntijana Suomen Suurlähetystössä Addis Abebassa, Sirkku Kanadan helluntailiikkeen humanitäärisen avun ja kehitysyhteistyön järjestössä ja Simo dekaanina helluntailaisessa Regents Theological Collegessa, Englannissa.

– Kahdeksan lapsenlastamme tuovat elämään paljon iloa.

Hienoa on ollut huomata, että myös seurakunnan keskellä vuosien aikana syntyneet ihmissuhteet ovat säilyneet lämpiminä. Pastoripariskunta kokee saavansa osakseen yhtä aitoa rakkautta ja arvostusta kuin virassa ollessaankin. Vuorovaikutusta uusien pastoreiden kanssa leimaa avoimuus ja keskinäinen kunnioitus. Eikä kutsumus ja mahdollisuus palvelemiseen kadonnut mihinkään eläkkeelle siirryttäessä.

Kyösti ja Irma Frestadius ovat tehneet aina kutsumustyötään yhdessä. Vuonna 1986 alkaneeseen seurakuntauraan sisältyi 1980- ja 1990-luvuilla kolme jaksoa Tansaniassa muun muassa Mwanza Home Craft Center -koulun käynnistämisessä sekä seurakuntien ja nuorisokeskusten istuttamisessa. Välillä he palvelivat kotiseurakuntaansa Espoossa.

2000-luvun alussa pariskunnan työpanosta tarvittiin Espoonlahden ja Keski-Espoon alueseurakuntien istuttamishankkeeseen.

Vuodesta 2002 Kyösti Frestadius toimi Espoon helluntaiseurakunnan johtavana pastorina eläkkeelle siirtymiseen saakka. Puoliso Irma palveli seurakuntatyössä ja monia vuosia myös Suomen Helluntaikirkon eettis-opillisessa toimikunnassa.

– Eläkkeelle jäänti on hyppy tuntemattomaan. Se voi olla ahdistavaa, ja siksi eläkkeelle jäämistä saatetaan lykätä. Jossain vaiheessa mekin sitä pohdimme, mutta toisaalta ajatus eläköitymisestä tuntui hyvältä, Kyösti Frestadius toteaa.

Irma-puolison mukaan eläköityjän ydinkysymys koskee usein omaa identiteettiä: jos en ole enää seurakunnan pastori tai lähetyssaarnaaja, niin kuka minä olen?

– Tätä kysymystä on tullut pohdittua jo ennen eläkkeelle jäämistä. Onneksi identiteettimme Jumalan palvelijoina ei pohjaudu pelkästään tehtävään tai titteliin.

Eläköitymiseen liittyneissä helluntaiseurakuntien pastorivaihdoksissa on nähty sekä onnistuneita että ongelmia synnyttäneitä esimerkkejä. Ratkaisevaa on usein ollut se, miten eläköitynyt pastori on löytänyt uuden roolinsa ja millaiseksi hänen suhteensa seurakuntaan on muotoutunut.

– Tiedostamme vaaran, että entinen pastori pyrkii vaikuttamaan liikaa uuden pastorin työhön ja seurakunnan toimintaan. Luopumisen vaikeus ja luottamuksen puute voivat pahimmillaan johtaa siihen, että vanha pastori jää toteuttamaan omaa agendaansa eikä hyväksy uudistuksia. Siksi olemme tietoisesti halunneet antaa tilaa uusille työntekijöille, Frestadiukset sanovat.

Heidän mukaansa myös pastoreiden vertailu on turhaa, koska jokaisella on oma erilainen armoituksensa.

Eläköitymiskokemukset osoittavat, että työorientoituneelle helluntaipastorille vapauden kohtaaminen voi olla yhtä vaikea kuin pitkäaikaisvangille. Pelkkä vapauden tunne ilman merkitystä ei kanna pitkälle.

Pastorille kutsumustyö on ollut osa suurta kokonaisuutta. Eläkkeelle siirtymisen jälkeen toiminta jatkuu ja rattaat pyörivät, mutta nyt sitä katsotaan kuin peliä katsomosta käsin. Luopuminen kutsumustehtävästä voikin olla tavanomaista tuskallisempaa, jos eläkepastorin sielu on edelleen saarnapöntössä.

Toisaalta kyse on myös siitä, miten hyvin seurakunnat osaavat hyödyntää senioreiden hengellistä pääomaa.

Frestadiukset sanovat hämmästelevänsä sitä, miten nopeasti vuodet ovat vierineet. Eläköityminen on merkinnyt heille myös sisäistä tilintekoa omasta elämäntyöstä.

– Mieleen nousee kysymys, oliko kaikki nyt tässä? Samalla sydämessä on suuri kiitollisuus siitä, että olemme saaneet palvella Herraa vuosikymmenien ajan.

– Vaikka koemmekin, että paljon jäi tekemättä ja olisimme halunneet olla vielä voimallisemmin Jumalan käytössä, pitää vain hyväksyä, että tähän eväämme riittivät. On myös tärkeää, että osaa terveellä tavalla arvostaa omaa työpanostaan, pariskunta pohtii.

Frestadiukset ovat työkuntoisina edelleen avoimia Jumalan suunnitelmille ja johdatukselle.

– Uskomme siihen, että jotain uutta on vielä edessä. Siksi kyselemmekin päivittäin: Herra, mitä vielä?

Help ry järjestää seminaarin Eläköityvän elämänvaiheessa – senioripastoreiden hyvinvointi muutoksen keskellä. Seminaari pidetään Evankelistakodilla 28.–29. maaliskuuta.