Kyllä RV:ltä on loppuneet aiheet kesken, kun pitää lehdessä lähteä keskustelemaan ulkonäöstä, toteaa kommentoija Ristin Voiton Facebooksivulla. Kommentin on kirvoittanut toimituksen pyyntö, että lukijat jakaisivat kokemuksiaan ulkonäköpaineista.
Aiheiden loppumisesta ei onneksi ole kyse. Kristinuskon kova ydin on toki muualla kuin ulkonäköön liittyvissä kysymyksissä, ja hienoahan se olisi, jos ei niitä tarvitsisi miettiä lainkaan.
Ihminen on kuitenkin sosiaalinen olento, johon muiden mielipiteet vaikuttavat. Toisten kritisointi tuntuu tulleen nettiajan myötä aiempaa sallitummaksi, ja samalla ulkonäköön liitetään mielikuvia yleisestä hyvinvoinnista ja kyvykkyydestä. Mitä mieltä ovat lukijat?
Löydänkö puolison?
Toimituksen saamista kommenteista voi päätellä, että ulkonäköpaineet koskettavat myös kristittyjä. Eräs kertoo paineidensa alkaneen, kun hän halusi kohentaa kuntoaan ja palkkasi personal trainerin. Tämä merkitsi omaaloitteisesti asiakkaansa tavoitteisiin painonpudotuksen. ”Nyt salikäynnit ovat vähentyneet ja sinne päästessäni mietin koko ajan, mitä ne lihaskimput mahtavatkaan ajatella tällaisesta hyllyvästä pikkupainojen nostelijasta, joka varmaan tekee senkin väärin”, kirjoittaja huokaa.
Toinen kirjoittaja kertoo miettineensä koko elämänsä ajan, onko hän riittävän kaunis. Yläkoulussa tarve kelvata johti syömishäiriöön, joka on nyt selätetty, mutta kamppailu riittämättömyyden tunteen kanssa jatkuu. Nuori nainen arvelee paineiden tulevan mediasta, tarpeesta kuulua joukkoon ja pelosta, ettei löydä aviopuolisoa.
”Nykyään osaan taistella niitä valheita vastaan, ainakin paremmin kun aikaisemmin”, hän kirjoittaa. ”Jumala on puhunu mulle tosi paljon sitä totuutta musta ittestäni ja antanu mun ymmärtää omaa arvoani ja kauneuttani. Ja miten nykyään suhtaudun ulkonäköpaineisiin on se, että sanon niille, että mähän kelpaan just tällasena, ja jos en jollekin kelpaa, niin se on hänen menetyksensä.”
Toisaalta ulkonäköasiat voivat olla myös ilon lähde, kuten eräälle kuusikymppiselle kirjoittajalle, joka ihmettelee, miksi niistä kiinnostuminen olisi ristiriidassa uskon kanssa: ”Olen saanut syntymälahjana silmän kauneudelle, siis se on lahja Jumalalta, miksi olisin piilotellut sitä?! Herätysliike, johon olen syntynyt, on nähnyt sen lapsuudessani ’syntinä’, minä en.”
Samoilla linjoilla on kommentoija, joka lopetti meikkaamisen tultuaan uskoon, koska hänen tyylinsä ei sopinut silloiseen ”helluntailookiin”. Ulkonäön arvostelu seurakunnassa tuntui nuoresta ihmisestä pahalta. Hän toivookin, ettei näistä kysymyksistä tehtäisi hengellisyyden mittaria.
Maalaisjärki ohjenuorana
Siirryn sosiaalisen median ääreltä kenttätutkimukseen, Turun helluntaiseurakunnan nuorten aikuisten tilaisuuteen.
Toisinaan kuulee väitettävän, että muun maailman ulkonäköpaineet ovat hiipineet seurakuntiin, eikä nuorteniltoihin kehtaa mennä ilman trimmattua olemusta. Joku kommentoikin Ristin Voiton Facebook-sivulla saaneensa ikävää palautetta siitä, ettei meikkaa ja laita hiuksia. Täällä osallistujien pukeutumista näyttää kuitenkin ohjaavan mukavuus ja rento tyylikkyys. On huiveja ja villatakkeja, collegepaitoja ja fakkuja. Mikään alakulttuuri ei ole edustettuna, eikä kukaan erotu joukosta erityisen laittautuneena tai resuisena.
Yllätys yllätys, nuorisopastori Jorge Vega sivuaa saarnassaan aihettani. Hän puhuu Jeesukseen keskittymisestä ja siitä, kuinka muiden suoritusten vilkuilu saa helposti kompastumaan. Hänen mukaansa etenkin suomalaisten ongelmana on sen murehtiminen, mitä toiset meistä ajattelevat.
– Jos joku kiinnittää huomiota sinun virheisiisi, se johtuu vain siitä, että hän muistaa niistä omat virheensä ja ahdistuu, Vega lohduttaa.
Kahvipöydässä paljastan vierailuni taka-ajatuksen ja saan heti muutaman nuoren mukaan keskusteluun. Kaikki myöntävät ulkonäköpaineiden todellisuuden ja arvioivat, että tilanne menee sukupolvi sukupolvelta pahempaan suuntaan. Pitää olla sisäisesti poikkeuksellisen vahva, jotta muiden mielipiteillä ei ole valtaa haavoittaa.
– Ennen kuin tulin uskoon, koin ulkonäköpaineet tosi voimakkaina. Seurakunta on tavallaan turvapaikka niiltä, eräs tyttö sanoo.
Paikalla olevat nuoret eivät ole kokeneet seurakunnan kontrolloivan heidän ulkoista olemustaan, mutta he kertovat pyrkivänsä itse ottamaan valinnoissaan toiset huomioon. Kasvatus ja maalaisjärki toimivat ohjenuorina.
– Olen tottunut lapsesta asti siihen, että äidin kanssa kokeilemme vaatteita ja kommentoimme, mikä näyttää toisen päällä hyvältä. En nyt ehkä missään pienissä shortseissa menisi ehtoolliskokoukseen, yksi tytöistä toteaa.
Toinen tunnustaa, että varsinkin teini-iässä isän kanssa tuli usein kinaa vaatteista. Isä saattoi kommentoida, että mekosta näkyy loppuneen kangas kesken.
Kirjoittamattomat säännöt eivät aina ole samoja tytöille ja pojille. Tästä kertoo esimerkki, jossa tyttö sai talkoissa moitteita niukasta pukeutumisestaan, vaikka samassa tilanteessa moni mies työskenteli ilman paitaa.
Prameana tai rääsyissä
Suomalaisen sanonnan mukaan vaatimattomuus kaunistaa, eikä kulttuurissamme olekaan helppoa päätellä ulkoisista seikoista, kuka on rikas ja kuka köyhä. Uruguaysta kotoisin oleva Jorge Vega huomauttaa, että Amerikassa on tavallisempaa antaa varallisuuden näkyä. Jos seurakunta on omaksunut menestysteologisia painotuksia, kallis pukeutuminen saattaa jopa näyttäytyä merkkinä Jumalan siunauksesta ja muuttua vaatimukseksi. Tällainen painotus ei kuitenkaan edusta valtavirtaa.
Pöytäseurueen mielestä olennaisinta on se, että seurakuntaan saisi tulla sellaisena kuin on. Huoliteltua ulkonäköä ei saisi tulkita pinnallisuudeksi, mutta sliipattua olemusta ei pitäisi myöskään vaatia.
– Jos seurakunta on perhe, kaikkein viimeiseksi siellä pitäisi välittää siitä, miltä itse kukin näyttää, oli sitten pukeutunut prameasti tai rääsyihin, muuan nuorista kiteyttää.
Lähden tilaisuudesta mielessäni Jorge Vegan lausumat sanat: Tämä ulkopuoli on vain lahjapaperi. Se, mitä on sisimmässä, on kaikkein tärkeintä.
Ei kuori, vaan lahjapaperi. Voiko sitä enää kauniimmin sanoa?
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...