Teologian opiskelija Rhona Rytkönen haluaa rohkaista kaikkia elämään lähetyskutsua todeksi omassa arjessaan

Rhona Rytkönen opiskelee IK-opistossa suunnitelmissaan tähdätä lähetystyöhön. (Janne Rytkönen)

3.3.2023 | Satu Panula, Fida

Haluan olla mukana lähetystyössä, vaikka en ole kokenut selkeää kehotusta siihen. Se on ollut enemmänkin prosessi koko elämäni ajan, sanoo Rhona Rytkönen, 22.

Hän opiskelee IK-opistossa ja on puolivälissä kolmivuotista teologian kandidaatin tutkintoa. Suunnitelmissa hänellä on lähteä harjoitteluun Japaniin.

– Synnyin Japanissa ja kasvoin Japanissa sekä Australiassa. Vaikka olenkin suomalainen, asun täällä nyt ensimmäistä kertaa. IK-opisto on tullut tutuksi perheenjäsenteni kautta, ja halusin sinne myös itse opiskelemaan. Teologian opiskelu on ollut harrastukseni lukioajoista lähtien, kertoo kaksi vuotta Suomessa asunut entinen lähettilapsi.

Jumala käyttää ihmisiä jatkossakin jokaisessa sukupolvessa tekemään itsensä tunnetuksi.

Nuori teologian opiskelija on ollut uskossa koko ikänsä ja muistelee ottaneensa Jeesuksen sydämeensä jo 5-vuotiaana.

– Merkittävä hetki henkilökohtaiselle uskolleni oli kasteelle meno 10-vuotiaana. Tiesin haluavani seurata Jeesusta koko elämäni ajan. Aloin tutkia uskoani 15-vuotiaana. Tuolloin australialaisessa yläkoulussa sain kavereilta monia kysymyksiä uskostani. Uskoni on jatkuvasti syventynyt ja kasvanut eri elämänvaiheiden kautta, muistelee Rhona.

Raamatun tutkiminen on Rhonalle tärkeää ja opiskelu sen äärellä antoisaa.

– Opintojeni aikana olen kuullut vaikuttavan sanonnan, joka on jäänyt mieleeni: ”Mitä enemmän tiedän, sitä enemmän huomaan, etten tiedä.” On niin paljon kirjoja luettavaksi ja aiheita tutkittavaksi, etten koskaan ehdi lukea kaikkea. Silti olen kiitollinen, että Raamatun ydinviesti ja pelastukseen liittyvä sanoma ovat yksinkertaisia ja muuttumattomia. Olen oppinut harkitsemaan ja tutkimaan erilaisia näkökulmia asioihin. Arvostukseni pastoreita kohtaan on kasvanut valtavasti opintojeni aikana.

Rhonan vanhemmat Janne ja Maria Rytkönen olivat lähetystyöntekijöitä, ja heidän asenteensa oli aina ulospäin suuntautunut. He pyrkivät hyödyntämään mahdollisuuksia evankeliumin jakamiseen arjessaan.

– Meillä oli usein kotona vieraita, ja aloitimme keskusteluja ihmisten kanssa, joita tapasimme arjessamme. Vietimme paljon aikaa seurakunnassa, jossa vanhempani opettivat ja palvelivat. Myös sisarukseni ja minä olimme usein mukana ja autoimme. Osa kasvamista lähetystyössä oli myös se, että lähetimme tervehdysvideoita seurakunnille, jotka tukivat meitä. Kerroimme niissä elämästämme Japanissa. Muistan, että se oli aina vaikeaa, koska aloimme nauraa ja jouduimme tekemään monta ottoa, mutta ne ovat nyt hyviä muistoja, naurahtaa Rhona.

Tällä hetkellä lähetystyö näkyy Rhonan yleisessä asenteessa elämään ja muihin ihmisiin. Hän on avoimesti kristitty työpaikallaan ja siellä, missä liikkuu.

– Yritän mahdollisuuksien mukaan kertoa uskostani ystävilleni. Tunnen, että voisin aina toimia paremmin, mutta onneksi Jumala antaa meille jatkuvasti uusia mahdollisuuksia. Olen aktiivinen paikallisessa seurakunnassani, jolla on tehtävänään lähetyskäskyn noudattaminen.

Jumalan johdatus on näkynyt monella tapaa Rhonan elämässä. Tänä kesänä hän aikoo lähteä Japaniin kolmen kuukauden lähetys- ja seurakuntatyön harjoitteluun IK-opiston ja Fidan kanssa.

– Menen sinne kokeilemaan lähetystyötä, etsimään ohjausta tulevaisuuttani varten sekä selvittämään, mitkä opinnot olisivat hyödyllisiä lähetystyössä.

Aikaisemmin Rhona on ollut useilla aktiomatkoilla Australiassa. Niillä vierailtiin alkuperäiskansojen yhteisöissä kouluissa ja kirkoissa tukemassa heidän työtään. Suomessa asuessaan Rhona osallistui sekä IK-opintoihin kuuluvaan aktioon Espanjassa että Fidan valmennusaktioon Kroatiassa ja Bosnia-Hertsegovinassa. Aktiot ovat hyvä mahdollisuus oppia, mitä lähetystyöntekijät ja paikallisseurakunnat tekevät.

– Tämä näkökulma on vaikuttanut eniten suhteessani lähetystyöhön. On myös inspiroivaa tavata eri maista ja kulttuureista muita kristittyjä, jotka jakavat saman uskon, vaikka emme puhuisikaan samaa kieltä.

Rhonaa inspiroi se, että evankeliumi on ajankohtainen vuosisatojen jälkeenkin.

– Olen vaikuttunut siitä, miten kirkko on säilynyt historian läpi ja että Jumala käyttää ihmisiä jatkossakin jokaisessa sukupolvessa tekemään itsensä tunnetuksi.

Rhona vinkkaa, että jos mielii lähteä lähetystyöhön, on ensin tärkeää olla vahvasti mukana paikallisseurakunnassa.

– Koen olleeni siunattu sekä Australiassa että Suomessa, kun olen saanut ollut osa paikallisten kristittyjen yhteisöä. Siellä olen voinut palvella, kasvaa, oppia ja saada tukea. On myös tärkeää saada koulutusta Raamatusta, teologiasta ja lähetystyöstä muita opintoja ja työkokemusta unohtamatta.

Rhona kokee, että osallistuminen aktioon ja yhteydet lähetystyöntekijöihin ja muihin samanhenkisiin ihmisiin ovat merkittäviä. On hyödyllistä kuulla lähetystyöntekijöiden kokemuksia heidän elämästään, olipa se sitten lukemalla elämäkertoja, kuuntelemalla heidän saarnojaan tai keskustelemalla heidän kanssaan henkilökohtaisesti.

Loppuun Rhona haluaa kiittää vanhemman sukupolven lähetystyöntekijöitä.

– Tunnen useita lähettejä henkilökohtaisesti, mukaan lukien isovanhempani Jussi ja Liisa Rytkönen isän ja Reijo ja Helena Blommendahl äidin puolelta. Kiitän heitä rohkaisusta, tuesta, rukouksista ja neuvoista, joita he ovat jakaneet. On rohkaisevaa kuulla heidän elämästään ja siitä työstä, jota he ovat uskollisesti tehneet. Vaikka jotkin lähetystyön menetelmät ja käytännöt saattavat olla muuttuneet, viesti ja tarkoitus pysyvät samoina: mennä ja tehdä opetuslapsia kaikista kansoista.

Rhona Rytkönen jakaa ajatuksiaan Tellus-konferenssissa lauantaina 23.3. klo 19. Tilaisuuden teema on ”Jumalan missio, minunkin tehtäväni”.