Sydämen palo vetää edelleen Afrikkaan
Kello soi neljältä. On aika herätä. Kohta ovellamme odottaa jo ystävämme Maukka, joka vie meidät matkalaukkuinemme Vantaan Hakunilasta Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Edessä on jo ties kuinka mones matka meille rakkaaseen lähetyskohteeseen, Ugandaan. Asuimmekin siellä lähes neljä vuotta. Se oli hienoa aikaa.
Lähetystyö on ollut meille aina sydämen palo. Eikä se ole hiipunut, vaikka olemme jo eläkkeellä. Rakas kotiseurakuntamme, Kontulan Metrokappeli, vastaa myös tällä kertaa matkan kustannuksista.
”Tie on pitkä ja pölyinen…”
Ugandassa meitä ovat vastaanottamassa ystävämme Heidi ja Pertti Söderlund, jotka ovat kokeneita lähettejä. Pertti on hoitanut matkamme ohjelman ja kaikki käytännön järjestelyt.
Kampalassa on hyvä tehdä ostokset matkaa varten: kyytiin pakataan hengellisiä kirjoja, saippuoita, deodorantteja ja siteitä vankilassa jaettavaksi.
– Mahdutaanko me enää itse kyytiin? kysymme Pertiltä.
Söderlundien täyteen pakattu auto starttaa perjantaina 17.11. aamutuimaan. Kampalan ruuhka on meille jo tuttua. Eteenpäin pääsee vain tunkemalla auton nokkaa rohkeasti sopivaan väliin.
Pohjoiseen menevällä tiellä sen sijaan on jo väljempää. Noin kymmenen tunnin matka taittuu mukavasti. Autossa soi nuoruudesta tuttu kappale ”Tie on pitkä ja pölyinen, kuljen taakkaani kantaen ja ihmisiä kohtaan matkallain…” Laulu tuntuu sopivan mainiosti matkan tunnelmaan.
Pohjoisessa tiet ovat kuin pottupeltoja. Auto nitisee ja natisee huonolla tiellä, mutta sisällä kuuluu iloinen puheensorina.
Imaamien ystävyysaterialla ja pakolaisleirillä
Lauantaina 18.11. tapaamme Yumben motellissa paikalliset imaamit. Aistimme ilmapiirissä aluksi hieman jännittyneisyyttä kaikenlaisten uhkailujen vuoksi.
Nyt olemme kuitenkin imaamien kanssa ystävyysaterialla. Sen yhteydessä jokainen kertoo perheestään ja elämästään. Tunnelma lämpenee selvästi avoimen keskustelun aikana. Yhteisen ateriahetken lopussa johtava imaami jopa pyytää kristittyihin kohdistuneita uhkauksia anteeksi. Tapaaminen päättyy lämpimään loppurukoukseen, ja imaamit toivoivat uutta tapaamista mahdollisimman pian.
Sitten vierailemme Bidibidi-pakolaisleirin telttakirkossa. Paikallinen nuorisokuoro on täydessä vauhdissa, ja Pertti Söderlund saarnaa.
Sunnuntaiaamuna 19.11. pidämme kaksi tilaisuutta pakolaisleirin telttakirkossa. Kuulijakuntana on pääasiassa nuoria ja lapsia. Monien kasvoista näkee, että he ovat kokeneet elämässään liian paljon traagisia asioita. Silmissä on silti toivon pilkahdus. Hengelliset laulut ja hetki Sanan äärellä ovat heille tärkeitä.
Samana iltapäivänä käymme vielä tapaamassa uskoontullutta muslimia, joka on alkanut pitää eri kylillä evankelioimistilaisuuksia ystävänsä kanssa.
Raamattukoulua vankilassa
”Welcome to the house of the Lord…” Laulu soi iloisesti ja rummut kumisevat 23. marraskuuta Nakasongolan naisvankilassa, jonne pääsemme vasta tiukkojen turvatarkastusten jälkeen. Raamattukoululaiset ovat odottaneet tuloamme. Ilo ja ystävällisyys suorastaan yllättävät meidät.
Viidenkymmenen oppilaan raamattukurssi on edennyt jo loppusuoralle. Meidän tehtävämme on opettaa heitä kahtena päivänä. Aiheinamme ovat Jumalan missio, lähetystyö, evankelioiminen ja anteeksiantaminen.
Vankilassa saamme kuulla myös mielenkiintoisia henkilökohtaisia todistuksia. Entinen muslimi kertoo onnellisena uskoontulostaan. Hän sanoo olevansa kiitollinen raamattukurssista ja ilmoittaa haluavansa ryhtyä evankelistaksi, kun vapautuu vankilasta. Saman toiveen esittää moni muukin. Kohtaamme vankilassa monia onnellisia raamattukoulun oppilaita, jotka tekevät meihin vaikutuksen.
Myöhemmin pääsemme vielä uudelleen käymään Nakasongolan naisvankilassa, ja tällä kertaa osallistumme myös raamattukurssilaisten valmistujaisjuhlaan. Paikalla ovat kurssilaisten lisäksi vankilanjohtaja, alueen korkein vankilaviranomainen sekä raamattukurssin opettajat.
Tilaisuuteen osallistuu erityisvieraana myös kaksi entistä kuolemaan tuomittua miesvankia. Muistamme hyvin heidän tarinansa. He pääsivät osallistumaan Kontulan helluntaiseurakunnan kustantamaan vankilaraamattukouluun vuosina 2009–2011. Sen seurauksena heidän elämänsä ja pian myös vankilan ilmapiiri muuttuivat niin radikaalisti, että miehet päätettiin vapauttaa. Nyt toinen heistä toimii Kampalassa 500 hengen seurakunnan pastorina ja toinen kiertelee evankelistana Ugandan seurakunnissa.
Armahdetut ex-vangit toivat vuosia sitten meille kiitostaulun, jonka veimme Ugandan-tuliaisena kotiseurakuntaamme osoituksena evankeliumin muuttavasta voimasta. Nyt miehet olivat juhlassa mukana ja rohkaisivat omalla todistuksellaan uskovia naisvankeja levittämään ilosanomaa.
– Tällainen raamattukurssi pitäisi saada jokaiseen Ugandan vankilaan, alueen korkein vankilanjohtaja hehkuttaa puheessaan.
Hänen mukaansa Raamatun opetus muuttaa koko vankilan ilmapiiriä myönteisempään suuntaan. Haasteita riittääkin, sillä Ugandassa on kaikkiaan noin 50 000 vankia.
Mutta nyt Nakasongolan vankilassa on juhlan aika. Ilo on ylimmillään viikunapuun alla, kun 50 raamattukurssilaista saa todistuksensa. Lopuksi nautitaan yhteisestä ruokailusta ja kakusta limonadin kera. Aterian ja kakun on kustantanut eräs suomalaisnainen, joka haluaa tällä tavoin olla mukana tukemassa lähetystyötä.
Onnistunut evankelioimis-kampanja Kisorossa
Tiistaiaamuna 28.11. lähdemme evankelioimistapahtumaan Länsi-Ugandaan, Kisoroon. Ajomatkan aikana kohtaamme 19 poliisien tarkastuspistettä piikkimattoineen. Hyvä, kun valvovat liikennettä, sillä juuri tämä tie on yksi maailman vaarallisimmista teistä, jolla on sattunut vähän väliä kuolonkolareita.
Perillä evankelioimiskampanjan valmistelut ovat jo hyvässä vauhdissa. Tulopäivän iltana kokoonnumme vielä yhteiseen palaveriin. Mukana ovat Peter ja Becki Franz tiiminsä kanssa, paikalliset pastorit ja me suomalaiset.
Afrikkalaiseen tapaan jokainen esittelee itsensä. Saamme kuulla myös iloisen uutisen: ihmisiä on tullut uskoon Jeesus-filmiä katsoessaan. Rukoilemme yhdessä ja siunaamme toisemme yhteiseen kampanjaan.
Evankelioimistapahtumassa 29.11.–3.12. on tiukka päiväohjelma: kello 5.30 herätys, 6.00 aamurukouskokous, 7.00 aamutoimet, 8.00 aamupala ja aamuhartaus, kello 10–13 opetusta pastoreille ja seurakuntalaisille ja samaan aikaan tiimiläisten evankelioimisaktio kaupungilla, markkinoilla ja pakolaisleirillä, jossa on noin tuhat kongolaista, 13.00 ruokailu ja lepohetki. Keskiviikon ohjelmaan kuuluu iltapäivällä myös Jeesus-marssi, 15.30 lastenkokous, 16.00 pastoritiimin kokous, 17.00 iltatilaisuus, 20.00 iltaruokailu ja sen jälkeen vielä päivän yhteenveto.
Kisoron kokoussarja on menestys. Sen aikana paikalliset sielunhoitajat ja pastorit kirjaavat henkilötiedot yli 600 uskoontulleesta.
Kummilasten jouluiloa ja avioliitto-opetusta
Lauantaina 9.12. osallistumme Kampalassa Fidan kummilasten joulutapahtumaan. Ohjelmassa on aamuhartauden ja laulujen jälkeen jalkapallon pelaamista, pomppulinna, kasvomaa-lausta ja erilaisia pelejä. Lopuksi lapset saavat joululahjakassit, joissa on riisiä, maissijauhoja, sokeria, saippuaa ja karkkeja.
Tiistaina 12.12. vierailemme Kampalassa Ugandan Helluntaikirkon (PCU) pastoripariskuntien seminaarissa, jossa olemme vastuussa myös päivän opetuksesta. Ugandalaiset ovat toivoneet meidän puhuvan siitä, miten elää pastoripariskuntana avioliitossa. Opetamme aiheesta ”Miehen ja naisen viisi tärkeintä tarvetta parisuhteessa”. Anne Joensuu juontaa päivän ja toimii tulkkina.
Vihdoin tämäkin mielenkiintoinen lähetysmatka on tullut päätökseen ja on kotiinlähdön aika. Sydämestämme nousee kiitollisuus suurta Jumalaa kohtaan. Samoin olemme kiitollisia työtovereillemme, Heidi ja Pertti Söderlundille, jotka myös majoittivat meidät.
Matkan aikana saimme tavata monia afrikkalaisia sekä rohkaista ja siunata heitä jatkamaan uskontiellä eteenpäin. Palaamme kotiin hyvillä mielin.
Rohkaisevaa palautetta
Joulun jälkeen saamme vielä Fidan Afrikan aluejohtajalta Ari Joensuulta ilahduttavan viestin:
Ilkka ja Leena, iloitsen suuresti upeasta ja pyyteettömästä tuestanne Itä-Afrikan lähetystyössämme. Vuosikymmenien aikana kertynyt elämänkokemus yhdessä jumalallisen armoituksen kanssa on tehnyt teistä sellaisen ”hengellisen kirjaston”, jota ihmiset mielellään haluavat lukea. Myös uuden lähetysstrategiamme IMUn jalkauttamisessa teillä on ollut keskeinen rooli kansallisten vastuunkantajien rohkaisemisessa.
Ilkka ja Leena, teidän toimintanne on esimerkki, joka puhuu silloinkin, kun sanat on jo lausuttu. Tapaamisiin siis jatkossakin Afrikassa!
Yhteistyöterveisin, veljellisen rutistuksen kera
Ari
Ilkka ja Leena Salminen
Teema
51
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi.
– Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
...
Petri Viinikkala
1. Aikuisuuden kynnyksellä koetin elää hyvää elämää ja kelvata Juma...
...
– Kun teemme tämän...
Toiseksi lähe...
