Sydämen palo vetää edelleen Afrikkaan

Kello soi neljältä. On aika herätä. Kohta ovellam­me odottaa jo ys­tävämme Mauk­ka, joka vie meidät matkalauk­kuinemme Vantaan Hakunilasta Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Edessä on jo ties kuinka mones matka meille rakkaaseen lähetys­kohteeseen, Ugandaan. Asuimmekin siellä lähes neljä vuotta. Se oli hienoa aikaa.

Lähetystyö on ollut meille aina sydämen palo. Eikä se ole hiipu­nut, vaikka olemme jo eläkkeellä. Rakas kotiseurakuntamme, Kon­tulan Metrokappeli, vastaa myös tällä kertaa matkan kustannuk­sista.

”Tie on pitkä ja pölyinen…”

Ugandassa meitä ovat vastaan­ottamassa ystävämme Heidi ja Pertti Söderlund, jotka ovat ko­keneita lähettejä. Pertti on hoi­tanut matkamme ohjelman ja kaikki käytännön järjestelyt.

Kampalassa on hyvä tehdä os­tokset matkaa varten: kyytiin pa­kataan hengellisiä kirjoja, saip­puoita, deodorantteja ja siteitä vankilassa jaettavaksi.

– Mahdutaanko me enää itse kyytiin? kysymme Pertiltä.

Söderlundien täyteen pakat­tu auto starttaa perjantaina 17.11. aamutuimaan. Kampalan ruuhka on meille jo tuttua. Eteenpäin pääsee vain tunkemalla auton nokkaa rohkeasti sopivaan vä­liin.

Pohjoiseen menevällä tiellä sen sijaan on jo väljempää. Noin kymmenen tunnin matka taittuu mukavasti. Autossa soi nuoruu­desta tuttu kappale ”Tie on pit­kä ja pölyinen, kuljen taakkaani kantaen ja ihmisiä kohtaan mat­kallain…” Laulu tuntuu sopivan mainiosti matkan tunnelmaan.

Pohjoisessa tiet ovat kuin pot­tupeltoja. Auto nitisee ja natisee huonolla tiellä, mutta sisällä kuu­luu iloinen puheensorina.

Imaamien ystävyysaterialla ja pakolaisleirillä

Lauantaina 18.11. tapaamme Yumben motellissa paikalliset imaamit. Aistimme ilmapiirissä aluksi hieman jännittyneisyyttä kaikenlaisten uhkailujen vuoksi.

Nyt olemme kuitenkin imaa­mien kanssa ystävyysaterialla. Sen yhteydessä jokainen kertoo perheestään ja elämästään. Tun­nelma lämpenee selvästi avoimen keskustelun aikana. Yhteisen ate­riahetken lopussa johtava imaami jopa pyytää kristittyihin kohdistu­neita uhkauksia anteeksi. Tapaa­minen päättyy lämpimään loppu­rukoukseen, ja imaamit toivoivat uutta tapaamista mahdollisim­man pian.

Sitten vierailemme Bidibidi-pakolaisleirin telttakirkossa. Pai­kallinen nuorisokuoro on täydessä vauhdissa, ja Pertti Söderlund saarnaa.

Sunnuntaiaamuna 19.11. pi­dämme kaksi tilaisuutta pakolais­leirin telttakirkossa. Kuulijakuntana on pääasiassa nuoria ja lap­sia. Monien kasvoista näkee, että he ovat kokeneet elämässään lii­an paljon traagisia asioita. Silmis­sä on silti toivon pilkahdus. Hengelliset laulut ja hetki Sanan äärel­lä ovat heille tärkeitä.

Samana iltapäivänä käymme vielä tapaamassa uskoontullutta muslimia, joka on alkanut pitää eri kylillä evankelioimistilaisuuk­sia ystävänsä kanssa.

Raamattukoulua vankilassa

”Welcome to the house of the Lord…” Laulu soi iloisesti ja rum­mut kumisevat 23. marraskuuta Nakasongolan naisvankilas­sa, jonne pääsemme vasta tiuk­kojen turvatarkastusten jälkeen. Raamattukoululaiset ovat odot­taneet tuloamme. Ilo ja ystävällisyys suorastaan yllättävät meidät.

Viidenkymmenen oppilaan raamattukurssi on edennyt jo loppusuoralle. Meidän tehtävämme on opettaa heitä kahtena päi­vänä. Aiheinamme ovat Jumalan missio, lähetystyö, evankelioimi­nen ja anteeksiantaminen.

Vankilassa saamme kuul­la myös mielenkiintoisia henki­lökohtaisia todistuksia. Entinen muslimi kertoo onnellisena us­koontulostaan. Hän sanoo ole­vansa kiitollinen raamattukurssista ja ilmoittaa haluavansa ryh­tyä evankelistaksi, kun vapautuu vankilasta. Saman toiveen esittää moni muukin. Kohtaamme van­kilassa monia onnellisia raamat­tukoulun oppilaita, jotka tekevät meihin vaikutuksen.

Myöhemmin pääsemme vie­lä uudelleen käymään Nakas­ongolan naisvankilassa, ja täl­lä kertaa osallistumme myös raamattukurssilaisten valmis­tujaisjuhlaan. Paikalla ovat kurssilaisten lisäksi vankilan­johtaja, alueen korkein vankilavi­ranomainen sekä raamattukurs­sin opettajat.

Tilaisuuteen osallistuu erityis­vieraana myös kaksi entistä kuo­lemaan tuomittua miesvankia. Muistamme hyvin heidän tari­nansa. He pääsivät osallistumaan Kontulan helluntaiseurakunnan kustantamaan vankilaraamat­tukouluun vuosina 2009–2011. Sen seurauksena heidän elämän­sä ja pian myös vankilan ilmapiiri muuttuivat niin radikaalisti, että miehet päätettiin vapauttaa. Nyt toinen heistä toimii Kampalassa 500 hengen seurakunnan pastori­na ja toinen kiertelee evankelista­na Ugandan seurakunnissa.

Armahdetut ex-vangit toivat vuosia sitten meille kiitostaulun, jonka veimme Ugandan-tuliaisena kotiseurakuntaamme osoi­tuksena evankeliumin muutta­vasta voimasta. Nyt miehet olivat juhlassa mukana ja rohkaisivat omalla todistuksellaan uskovia naisvankeja levittämään ilosa­nomaa.

– Tällainen raamattukurssi pi­täisi saada jokaiseen Ugandan vankilaan, alueen korkein vankilanjohtaja hehkuttaa puheessaan.

Hänen mukaansa Raamatun opetus muuttaa koko vankilan il­mapiiriä myönteisempään suun­taan. Haasteita riittääkin, sil­lä Ugandassa on kaikkiaan noin 50 000 vankia.

Mutta nyt Nakasongolan van­kilassa on juhlan aika. Ilo on ylim­millään viikunapuun alla, kun 50 raamattukurssilaista saa todistuk­sensa. Lopuksi nautitaan yhtei­sestä ruokailusta ja kakusta limo­nadin kera. Aterian ja kakun on kustantanut eräs suomalaisnai­nen, joka haluaa tällä tavoin olla mukana tukemassa lähetystyötä.

Onnistunut evankelioimis-kampanja Kisorossa

Tiistaiaamuna 28.11. lähdemme evankelioimistapahtumaan Län­si-Ugandaan, Kisoroon. Ajomat­kan aikana kohtaamme 19 po­liisien tarkastuspistettä piikki­mattoineen. Hyvä, kun valvovat liikennettä, sillä juuri tämä tie on yksi maailman vaarallisimmista teistä, jolla on sattunut vähän vä­liä kuolonkolareita.

Perillä evankelioimiskampan­jan valmistelut ovat jo hyvässä vauhdissa. Tulopäivän iltana kokoonnumme vielä yhteiseen pa­laveriin. Mukana ovat Peter ja Becki Franz tiiminsä kanssa, paikalliset pastorit ja me suoma­laiset.

Afrikkalaiseen tapaan jokainen esittelee itsensä. Saamme kuulla myös iloisen uutisen: ihmisiä on tullut uskoon Jeesus-filmiä kat­soessaan. Rukoilemme yhdessä ja siunaamme toisemme yhteiseen kampanjaan.

Evankelioimistapahtumassa 29.11.–3.12. on tiukka päiväohjel­ma: kello 5.30 herätys, 6.00 aamurukouskokous, 7.00 aamu­toimet, 8.00 aamupala ja aamu­hartaus, kello 10–13 opetusta pastoreille ja seurakuntalaisille ja samaan aikaan tiimiläisten evan­kelioimisaktio kaupungilla, mark­kinoilla ja pakolaisleirillä, jossa on noin tuhat kongolaista, 13.00 ruo­kailu ja lepohetki. Keskiviikon oh­jelmaan kuuluu iltapäivällä myös Jeesus-marssi, 15.30 lastenkokous, 16.00 pastoritiimin kokous, 17.00 iltatilaisuus, 20.00 iltaruo­kailu ja sen jälkeen vielä päivän yhteenveto.

Kisoron kokoussarja on menes­tys. Sen aikana paikalliset sielun­hoitajat ja pastorit kirjaavat hen­kilötiedot yli 600 uskoontulleesta.

Kummilasten jouluiloa ja avioliitto-opetusta

Lauantaina 9.12. osallistum­me Kampalassa Fidan kummi­lasten joulutapahtumaan. Ohjelmassa on aamuhartauden ja laulujen jälkeen jalkapallon pe­laamista, pomppulinna, kasvomaa-lausta ja erilaisia pelejä. Lopuk­si lapset saavat joululahjakassit, joissa on riisiä, maissijauhoja, so­keria, saippuaa ja karkkeja.

Tiistaina 12.12. vierailemme Kampalassa Ugandan Hellun­taikirkon (PCU) pastoripariskun­tien seminaarissa, jossa olemme vastuussa myös päivän opetuk­sesta. Ugandalaiset ovat toivoneet meidän puhuvan siitä, mi­ten elää pastoripariskuntana avioliitossa. Opetamme aihees­ta ”Miehen ja naisen viisi tärkein­tä tarvetta parisuhteessa”. Anne Joensuu juontaa päivän ja toimii tulkkina.

Vihdoin tämäkin mielenkiin­toinen lähetysmatka on tullut päätökseen ja on kotiinlähdön aika. Sydämestämme nousee kii­tollisuus suurta Jumalaa kohtaan. Samoin olemme kiitollisia työto­vereillemme, Heidi ja Pertti Sö­derlundille, jotka myös majoitti­vat meidät.

Matkan aikana saimme tavata monia afrikkalaisia sekä rohkaista ja siunata heitä jatkamaan uskon­tiellä eteenpäin. Palaamme kotiin hyvillä mielin.

Rohkaisevaa palautetta

Joulun jälkeen saamme vielä Fi­dan Afrikan aluejohtajalta Ari Joensuulta ilahduttavan viestin:

Ilkka ja Leena, iloitsen suuresti upe­asta ja pyyteettömästä tuestanne Itä-Afrikan lähetystyössämme. Vuosikymmenien aikana kertynyt elämänkokemus yhdessä jumalallisen armoituksen kanssa on tehnyt teistä sellaisen ”hengellisen kirjas­ton”, jota ihmiset mielellään halua­vat lukea. Myös uuden lähetysstra­tegiamme IMUn jalkauttamisessa teillä on ollut keskeinen rooli kan­sallisten vastuunkantajien rohkai­semisessa.

Ilkka ja Leena, teidän toimin­tanne on esimerkki, joka puhuu sil­loinkin, kun sanat on jo lausuttu. Tapaamisiin siis jatkossakin Afri­kassa!

Yhteistyöterveisin, veljellisen ru­tistuksen kera

Ari

Ilkka ja Leena Salminen