SOS-lapsikylästä Isoon Kirjaan
Iso Kirja -opiston keittiössä kattilat, lautaset ja muu tiski löytävät rivakasti paikkansa Kari Hännisen käsissä. Elektroniikka-asentajalta hoituvat opistolla monenlaiset työt salaattien valmistamisesta sähkötöihin. Iso Kirja onkin Kari Hänniselle tuttu jo vuodesta 2007, jolloin hän aloitti Keuruulla seurakuntatyön BA-tutkintoon tähtäävät opinnot. Vaimo Marja-Leena Hänninen eli Maane jätti työnsä Oulussa maahanmuuttajien kouluttajana ja aloitti hänkin opinnot Isossa Kirjassa vuotta puolisoaan myöhemmin.
Saatuaan tutkintonsa valmiiksi pariskunta työskenteli yli kaksi vuotta helluntailaisittain ajatellen hyvin poikkeuksellisessa paikassa Lohjalla.
– Maane sai emännän pestin katolisen kirkon Helsingin hiippakunnan leirikeskuksesta Stella Mariksesta. Minä toimin sielläkin vapaaehtoisena kiinteistönhuoltajana. Paikka oli pihoja myöten päässyt rapistumaan pahasti, joten työtä riitti.
Uusi emäntä aloitti työnsä tilaamalla keittiötiloihin terveystarkastuksen. Siitä alkanut prosessi johti lopulta sädesienen ja muiden lahottajien tuhoaman rakennuksen purkuun.
Hänniset auttoivat organisaation muissakin ongelmakohdissa kykyjensä mukaan. Kaikkia asianomaisia ei miellyttänyt se, että helluntailainen pariskunta touhusi katolilaisessa Stella Mariksessa, mutta suurin osa ymmärsi muutosten välttämättömyyden ja oli avusta kiitollinen. Kansainväliset vieraat, veljes- ja sisarkuntien vierailut, leirit sekä retretti- ja pyhiinvaellusryhmät takasivat täystyöllisyyden Hännisille.
– Tutustuminen katolilaisuuteen vahvisti vakaumustani ja helluntailaista identiteettiäni. Monista ulkoisista eroavaisuuksista huolimatta koimme yhteyttä varsinkin jumalanpalveluksissa. Niissä katse kohotettiin Jumalaan eikä selitetty Sanaa liikaa.
Huostaanotto pelasti pahemmalta
Kari Hänninen on ponnistanut elämään hyvin rikkinäisestä taustasta. Isä oli alkoholisti, ja äidistä tuli sittemmin yksinhuoltaja. Äiti oli vakavasti sairas, minkä vuoksi hän menetti kyvyn toimia lastensa huoltajana. Lopulta hän ei enää jaksanut elää. Äidin kuolema oli silminnäkijäksi joutuneelle kolmetoistavuotiaalle pojalle erittäin traumaattinen kokemus.
– Minut ja neljä sisarustani sijoitettiin SOS-lapsikylään. Saimme turvallisen sijaisäidin, kannustavan ja rakastavan kodin, perushoidon, tukea koulunkäyntiin, ystäviä ja pelikavereita, Hänninen muistelee.
Isän roolissa toimi kyläyhteisön mieshenkilökunta, jonka kanssa pojat pelasivat pallolajeja, tekivät puutöitä ja kävivät katsomassa jääkiekko-otteluita. Yhteisössä asui kahdeksan perhettä ja yli 60 lasta.
Lapsuutensa traumat ja keskenjääneen surutyön Kari Hänninen on käynyt läpi muun muassa hyvien terapeuttisten kirjojen kautta. Hän on katsonut menneisyyttään silmiin. Se vaati paluun lapsuuden maisemiin. Jäähyväisinä mies vei äidin kuolinpaikalle kukkia ja kirjoittamansa runon. Prosessi oli äärimmäisen kipeä, mutta varhainen trauma on nyt siedettävän kertomuksen muodossa. Hänninen on käsitellyt sen ja hyväksynyt sen osaksi elämäänsä.
– Huostaanotto saattoi pelastaa minut syrjäytymiseltä ja elämän rikkoutumiselta aikuisiässä.
Eheyttävä isyys
Hänninen muutti seitsemäntoistavuotiaana Vaajakosken oppilaskotiin. Siellä hän sai rauhassa harjoitella itsenäistä elämää ja pohtia ammatinvalintaa. Nuori mies valmistui elektroniikka-asentajaksi 1981. Sitten hän hakeutui SOS-Lapsikylän tarjoamaan liikunnanohjaajakoulutukseen Savonlinnaan. Puoliso löytyi kurssikavereiden joukosta. Molemmat nuoret olivat kiinnostuneita hengellisistä asioista.
– Tulimme Marja-Leenan kanssa uskoon kuukausi häiden jälkeen. Luimme paljon Raamattua ja sitä selittävää kirjallisuutta toisillemme ääneen. Hyväksyimme Kristuksen sovitustyön omalla kohdallamme Jumalan armolahjana.
Usko Jeesukseen toi nuorenparin elämään vapauden ja sisäisen perusrauhan. Kari Hänninen on kokenut Jumalan nostaneen hänet oman rakkautensa keskiöön, joka on Kristus. Se on hänelle konkreettinen asia. Hän puhuu mielellään vanhemmuudesta maallisessa ja hengellisessä mielessä. Isyys onkin eräs Raamatun keskeisistä sisällöistä.
– Jeesuksella oli läheinen suhde Isäänsä, jota hän tuli maailmaan kirkastamaan. Ihmisen itsetunto voi rakentua terveesti vain armon ja rakkauden ilmapiirissä, Kari Hänninen toteaa.
Vaikeat kokemukset veivät opintoihin
Usko Jeesukseen muutti Kari Hännisen käsitystä itsestään. Sovinto Jumalan kanssa vapautti energiaa turhalta itsensä tarkkailulta. Kaikki ei muuttunut kerralla, mutta uskoontulo oli muutoksen alku.
– Nuoruudessa itsetuntoni oli äärettömän ohut. Se johti ylikriittisyyteen, jonka takia koetin jatkuvasti kontrolloida itseäni ja muita. Se oli raskasta elämää.
Pian uskoontulonsa jälkeen nuoripari muutti SOS-Lapsikylään Vihantiin, jonne Kari Hännistä oli pyydetty ohjaajiksi. Raahen helluntaiseurakunnan viikoittaiset rukouspiirit muodostuivat osaksi heidän säännöllistä yhteydenpitoaan paikkakunnan uskoviin.
Kari Hänninen toimi lapsikylän ohjaajana Vihannissa yhtäjaksoisesti kaksikymmentä vuotta. Tuona aikana pariskunnalle syntyi kolme omaa lasta. He toimivat useita vuosia myös sijaisvanhempina omassa kodissaan, jonka he myivät pois vuonna 2003. Kaupanteon yhteydessä kiinteistön rakenteista löytyi kosteusvaurioita. Tästä seurasi pitkä ja piinaava
prosessi, jonka seurauksena Hänniset ajautuivat suuriin taloudellisiin vaikeuksiin.
– Emme ole katkeria tästä kokemuksesta, sillä ilman sitä emme olisi tulleet lähteneeksi Keuruulle Isoon Kirjaan. Elämme nykyisin aineellisesti minimalistista elämää. Se on tavattoman vapauttavaa.
Hännisten haasteet eivät olleet vain taloudellisia, sillä taha-asioiden rinnalla horjui myös Karin terveys. Vuonna 2001 Hänniselle tehtiin ohutsuolen avanne pitkällisen sairastamisen jälkeen. Leikkaus paransi sairauden, mutta kuntokartoituksessa hänellä todettiin osittainen invaliditeetti. Vaikka sairaus vaikeutti elämää, diagnoosi kuitenkin yksinkertaisti asioita ja avasi myös uusia ovia. Kela päätti Oulun yliopistollisen sairaalan kuntoutustutkimuspoliklinikan suosituksesta myöntää kuntoutustuen, jonka avulla mies saattoi myöhemmin aloittaa opinnot Iso Kirja -opistossa.
Ihmisarvon palautus
Kari Hännisellä on unelmia. Hän on jo vuosia hahmotellut opetuspakettia, joka valmentaa kristilliseen vanhemmuuteen. Oma kokemus isäksi tulosta aikoinaan muutti ja avasi silmiä aiheelle. Unelmana on myös kirjoittaa parissa vuodessa kirja hänelle rakkaasta teemasta, joka on Jeesus Jumalan kuvana. Hänninen on ymmärtänyt, että Jumala palautti Jeesuksessa ihmisille sen kunnian, joka syntiinlankeemuksessa menetettiin.
– Saamme absoluuttisen ihmisarvon ja ehjän identiteetin Jeesuksen kautta. Katseemme kääntyy liiaksi sisäänpäin myös jumalanpalveluksissamme. Uskon, että kirkkokunnat tarvitsevat tässä muutosta, joka on jo nähtävissäkin, mies pohtii.
Hänninen lukee nyt aiheesta kertovaa lähdekirjallisuutta ja kerää aineistoa. Kreikan kielen kieliopin kautta hän on saanut ymmärrystä Raamatun alkukielen sanojen tulkinnasta. Se on avannut kirjoittajien ajattelua laajemmin kuin mihin suomi antaa mahdollisuuden.
– Muutamat ovat ehdottaneet, että kirjoittaisin myös elämäkertakirjan, mutta se ei ole ainakaan juuri nyt ajankohtaista, sanoo vaiheikkaasta elämästään kiitollinen mies.
Kirsi-Klaudia Kangas
51
