Sielunhoitoterapiasta on tullut osa suomalaista sielunhoitoa
Sielunhoitoterapeutit ovat tulleet 2000-luvulla osaksi seurakunnan maisemaa. Vielä heitä ei ole joka seurakunnassa, mutta määrä on kasvussa.
– Sielunhoitoterapialla tarkoitetaan ihmisten tukemista ja auttamista tasapainoon itsensä, lähimmäistensä ja Jumalan kanssa, määrittelee Sirpa Törmä, joka valmistui keväällä 2016 terapeuttisen sielunhoidon monimuotokoulutuksesta Isosta Kirjasta.
Törmän mukaan terapeuttinen näkökulma tuo lisää keinovalikoimaa seurakunnassa annettavaan sielunhoitoon.
– Koulutettu sielunhoitaja voi valita ja suunnitella tietoisemmin niitä prosesseja, joita hän asiakkaan kanssa käy lävitse.
Erityisen tärkeänä lähtökohtana Törmä pitää raamatullista ihmiskäsitystä, jonka pohjalta ihminen on arvokas ja hänellä on mahdollisuus sovintoon Jumalan kanssa.
– Oman arvon tunteminen ja syyllisyydestä irti pääseminen auttavat ihmisiä tasapainoon. Ihmisen kokonaisvaltainen kohtaaminen on tärkeää.
Samaa painottaa Törmän kanssa yhtä aikaa sielunhoitoterapeutiksi valmistunut Miika-Markus Järvelä. Sen sijaan että terapiassa keskityttäisiin vain hengellisiin asioihin, ihminen tulisi kohdata kokonaisvaltaisesti.
Ammatillisempaa sielunhoitoa
Alana sielunhoitoterapia on monimuotoinen: koulutuksia on useita, ja niillä on erilaisia painotuksia. Sielunhoitoterapia riippuu myös sitä tekevästä henkilöstä.
Molemmat haastateltavat pitävät tärkeänä, että sielunhoitoterapeutti on sitoutunut Raamatun ja seurakunnan arvoihin osana ammattimaista toimintaa. Molemmat heistä lähtivät opiskelemaan sielunhoitoterapiaa omasta kiinnostuksestaan.
– Olen aina pitänyt sekä psykologiasta että teologiasta ja opiskellutkin niitä. Sielunhoitoterapiassa nämä molemmat ovat läsnä. Minulla oli myös hyviä kokemuksia omasta sielunhoitoterapiasta ennen koulutuksen alkua, Miika-Markus Järvelä summaa.
Kasvatustieteilijänä Sirpa Törmä näkee sielunhoitotyön jatkuvalle kehittämiselle tarvetta. Hänen mielestään siihen on hyvä saada lisää ammatillisia valmiuksia. Törmän kotiseurakunnassa on pitkät perinteet sielunhoitotyön kehittämiselle, jota hän on saanut jatkaa yhdessä muiden kanssa.
“Avun tarve rajaton”
Uudet sielunhoitoterapeutit on otettu hyvin vastaan heidän kotiseurakunnassaan. Molemmille on jo opiskelun aikana ohjattu asiakkaita. Vaikka seurakunnassa on useita sielunhoitotyötä tekeviä, kaikille on riittänyt työsarkaa. Myös yhteistyö muiden vapaaehtoisten ja pastoreiden kanssa toimii hyvin.
Törmän palvelutehtävään seurakunnassa sisältyy sekä yksilösielunhoitoa että sielunhoitotyön koordinointia. Myös Järvelä toimii seurakunnassa vapaaehtoisena sielunhoitoterapeuttina, ja lisäksi hän tekee työtä yksityisenä ammatinharjoittajana.
Molemmilla puolilla on riittänyt asiakkaita, ja kaikkia pyritään auttamaan resurssien mukaan.
Sielunhoitoterapia vastaa Törmän mielestä hyvin useimpien asiakkaiden tarpeisiin.
– Pitkille sielunhoitoprosesseille on jatkuvasti tarvetta. Varsinkin isoista seurakunnista apua hakevat myös seurakunnan ulkopuoliset ihmiset, hän kertoo.
– Avun tarve tuntuu olevan rajaton, ja ihmisten ongelmat ovat monimuotoisia. Toisinaan lyhyt rukous alttarilla ei riitä, vaan tarvitaan pidempää keskustelua tai terapeuttista prosessia.
Järvelä ja Törmä näkevät, ettei sielunhoitoterapian saaminen sulje pois muun ammatillisen avun käyttämistä. Sielunhoitoterapia ei myöskään aina riitä henkilön ainoaksi avuksi. Kuitenkin on tärkeää, ettei seurakunnasta työnnetä avunhakijaa ainoastaan terveydenhuollon piiriin.
– Omassa seurakunnassa saatava apu luo osallisuuden tunnetta, mikä on jokaiselle tärkeää, Miika-Markus Järvelä sanoo ja lisää, että tämä tarve korostuu erityisesti mielenterveysasiakkailla. Hänen mielestään sielunhoitoterapia voisi toimia koko seurakunnan ilmapiirin parantajana.
– Silloin, kun ihmisellä on negatiivisia kokemuksia yksittäisistä ihmisistä, seurakunnasta tai Jumalasta ja hän pääsee käsittelemään näitä asioita luottamuksellisesti, hänelle voi muodostua armollisempi jumalasuhde, Järvelä pohtii.
– Jumalakuvan muutos voi toimia jopa porttina takaisin positiiviseen seurakuntayhteyteen.
Jumala mukaan prosessiin
Onko sitten sielunhoitoterapia enemmän hengellistä vai terapeuttista?
– Hengellisyys on perusjuttu. Ilman sitä se ei olisi sielunhoitoterapiaa, Järvelä linjaa.
– Käytännössä hengellisyys ilmenee rukouksessa, jossa pyydetään, että Jumala ohjaa koko prosessia ja että keskustelun aiheet tulevat esille oikeassa järjestyksessä.
Järvelä kertoo, että parhaimmillaan sielunhoitoterapiassa on tapahtunut yliluonnollisia asioita, kun Jumala on avannut joko asiakkaan tai auttajan ymmärrystä jollekin asialle. Silti hengellisyyden lisäksi on hyvä olla mukana myös terapeuttisia menetelmiä.
– Tasapainossa keskenään ne toimivat parhaiten. Joskus korostetaan hengellisyyttä liikaa, ja silloin on hyvä olla tietoinen myös psyykkisestä puolesta.
Järvelä korostaakin, etteivät terapeuttiset menetelmät ja hengellisyys ole vastakkaisia, vaan mahdollisuus kohdata monipuolisesti samaa asiaa.
Sirpa Törmä alleviivaa, että kristillinen sielunhoitoterapia on sitoutunut Raamatun arvoihin ja kristilliseen ihmiskäsitykseen.
– Työskentelyssä on yleensä aina jotenkin mukana hengellinen näkökulma. Lisäksi sielunhoitoterapeutin koulutuksessa painottuvat hengelliset sisällöt, toisin kuin esimerkiksi psykoterapeutin koulutuksessa, hän sanoo.
Sielunhoitoterapeutti ammattinimikkeenä ei edellytä psykoterapeutin opintoja, mutta sielunhoitoterapeutti voi koulutuksestaan riippuen joiltain osin soveltaa terapeuttisia menetelmiä.
– Ammattitaidon jatkuva kehittäminen on tärkeää. Samoin on tärkeää tunnistaa oman osaamisen rajat, Törmä toteaa.
Sielunhoitoterapeutit ovat uusi ammattikunta. Heitä toimii seurakuntien piirissä ja yksityisinä ammatinharjoittajina. Viime aikoina myös jotkut yksityiset hoitolaitokset ovat olleet kiinnostuneita sielunhoitoterapeuteista. Kuka tahansa, joka tuntee tarvitsevansa sielunhoitoterapiaa, voi hakeutua asiakkaaksi.
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...