Sielunhoitoterapiasta on tullut osa suomalaista sielunhoitoa

Sirpa Törmän ja Miika-Markus Järvelän mukaan ihmisten suuri avun näkyy sielunhoitoterapian suosiona. Kuva: Eeva Vainio
Sirpa Törmän ja Miika-Markus Järvelän mukaan ihmisten suuri avun näkyy sielunhoitoterapian suosiona. Kuva: Eeva Vainio
Sielunhoitoterapeutit ovat tulleet 2000-luvulla osaksi seurakunnan maisemaa. Vielä heitä ei ole joka seurakunnassa, mutta määrä on kasvussa.

– Sielunhoitoterapialla tarkoitetaan ihmisten tukemista ja auttamista tasapainoon itsensä, lähimmäistensä ja Jumalan kanssa, määrittelee Sirpa Törmä, joka valmistui keväällä 2016 terapeuttisen sielunhoidon monimuotokoulutuksesta Isosta Kirjasta.

Törmän mukaan terapeuttinen näkökulma tuo lisää keinovalikoimaa seurakunnassa annettavaan sielunhoitoon.

– Koulutettu sielunhoitaja voi valita ja suunnitella tietoisemmin niitä prosesseja, joita hän asiakkaan kanssa käy lävitse.

Erityisen tärkeänä lähtökohtana Törmä pitää raamatullista ihmiskäsitystä, jonka pohjalta ihminen on arvokas ja hänellä on mahdollisuus sovintoon Jumalan kanssa.

– Oman arvon tunteminen ja syyllisyydestä irti pääseminen auttavat ihmisiä tasapainoon. Ihmisen kokonaisvaltainen kohtaaminen on tärkeää.

Samaa painottaa Törmän kanssa yhtä aikaa sielunhoitoterapeutiksi valmistunut Miika-Markus Järvelä. Sen sijaan että terapiassa keskityttäisiin vain hengellisiin asioihin, ihminen tulisi kohdata kokonaisvaltaisesti.

Ammatillisempaa sielunhoitoa

Alana sielunhoitoterapia on monimuotoinen: koulutuksia on useita, ja niillä on erilaisia painotuksia. Sielunhoitoterapia riippuu myös sitä tekevästä henkilöstä.

Molemmat haastateltavat pitävät tärkeänä, että sielunhoitoterapeutti on sitoutunut Raamatun ja seurakunnan arvoihin osana ammattimaista toimintaa. Molemmat heistä lähtivät opiskelemaan sielunhoitoterapiaa omasta kiinnostuksestaan.

– Olen aina pitänyt sekä psykologiasta että teologiasta ja opiskellutkin niitä. Sielunhoitoterapiassa nämä molemmat ovat läsnä. Minulla oli myös hyviä kokemuksia omasta sielunhoitoterapiasta ennen koulutuksen alkua, Miika-Markus Järvelä summaa.

Kasvatustieteilijänä Sirpa Törmä näkee sielunhoitotyön jatkuvalle kehittämiselle tarvetta. Hänen mielestään siihen on hyvä saada lisää ammatillisia valmiuksia. Törmän kotiseurakunnassa on pitkät perinteet sielunhoitotyön kehittämiselle, jota hän on saanut jatkaa yhdessä muiden kanssa.

“Avun tarve rajaton”

Uudet sielunhoitoterapeutit on otettu hyvin vastaan heidän kotiseurakunnassaan. Molemmille on jo opiskelun aikana ohjattu asiakkaita. Vaikka seurakunnassa on useita sielunhoitotyötä tekeviä, kaikille on riittänyt työsarkaa. Myös yhteistyö muiden vapaaehtoisten ja pastoreiden kanssa toimii hyvin.

Törmän palvelutehtävään seurakunnassa sisältyy sekä yksilösielunhoitoa että sielunhoitotyön koordinointia. Myös Järvelä toimii seurakunnassa vapaaehtoisena sielunhoitoterapeuttina, ja lisäksi hän tekee työtä yksityisenä ammatinharjoittajana.

Molemmilla puolilla on riittänyt asiakkaita, ja kaikkia pyritään auttamaan resurssien mukaan.

Sielunhoitoterapia vastaa Törmän mielestä hyvin useimpien asiakkaiden tarpeisiin.

– Pitkille sielunhoitoprosesseille on jatkuvasti tarvetta. Varsinkin isoista seurakunnista apua hakevat myös seurakunnan ulkopuoliset ihmiset, hän kertoo.

– Avun tarve tuntuu olevan rajaton, ja ihmisten ongelmat ovat monimuotoisia. Toisinaan lyhyt rukous alttarilla ei riitä, vaan tarvitaan pidempää keskustelua tai terapeuttista prosessia.

Järvelä ja Törmä näkevät, ettei sielunhoitoterapian saaminen sulje pois muun ammatillisen avun käyttämistä. Sielunhoitoterapia ei myöskään aina riitä henkilön ainoaksi avuksi. Kuitenkin on tärkeää, ettei seurakunnasta työnnetä avunhakijaa ainoastaan terveydenhuollon piiriin.

– Omassa seurakunnassa saatava apu luo osallisuuden tunnetta, mikä on jokaiselle tärkeää, Miika-Markus Järvelä sanoo ja lisää, että tämä tarve korostuu erityisesti mielenterveysasiakkailla. Hänen mielestään sielunhoitoterapia voisi toimia koko seurakunnan ilmapiirin parantajana.

– Silloin, kun ihmisellä on negatiivisia kokemuksia yksittäisistä ihmisistä, seurakunnasta tai Jumalasta ja hän pääsee käsittelemään näitä asioita luottamuksellisesti, hänelle voi muodostua armollisempi jumalasuhde, Järvelä pohtii.

– Jumalakuvan muutos voi toimia jopa porttina takaisin positiiviseen seurakuntayhteyteen.

Jumala mukaan prosessiin

Onko sitten sielunhoitoterapia enemmän hengellistä vai terapeuttista?

– Hengellisyys on perusjuttu. Ilman sitä se ei olisi sielunhoitoterapiaa, Järvelä linjaa.

– Käytännössä hengellisyys ilmenee rukouksessa, jossa pyydetään, että Jumala ohjaa koko prosessia ja että keskustelun aiheet tulevat esille oikeassa järjestyksessä.

Järvelä kertoo, että parhaimmillaan sielunhoitoterapiassa on tapahtunut yliluonnollisia asioita, kun Jumala on avannut joko asiakkaan tai auttajan ymmärrystä jollekin asialle. Silti hengellisyyden lisäksi on hyvä olla mukana myös terapeuttisia menetelmiä.

– Tasapainossa keskenään ne toimivat parhaiten. Joskus korostetaan hengellisyyttä liikaa, ja silloin on hyvä olla tietoinen myös psyykkisestä puolesta.

Järvelä korostaakin, etteivät terapeuttiset menetelmät ja hengellisyys ole vastakkaisia, vaan mahdollisuus kohdata monipuolisesti samaa asiaa.

Sirpa Törmä alleviivaa, että kristillinen sielunhoitoterapia on sitoutunut Raamatun arvoihin ja kristilliseen ihmiskäsitykseen.

– Työskentelyssä on yleensä aina jotenkin mukana hengellinen näkökulma. Lisäksi sielunhoitoterapeutin koulutuksessa painottuvat hengelliset sisällöt, toisin kuin esimerkiksi psykoterapeutin koulutuksessa, hän sanoo.

Sielunhoitoterapeutti ammattinimikkeenä ei edellytä psykoterapeutin opintoja, mutta sielunhoitoterapeutti voi koulutuksestaan riippuen joiltain osin soveltaa terapeuttisia menetelmiä.

– Ammattitaidon jatkuva kehittäminen on tärkeää. Samoin on tärkeää tunnistaa oman osaamisen rajat, Törmä toteaa.

Sielunhoitoterapeutit ovat uusi ammattikunta. Heitä toimii seurakuntien piirissä ja yksityisinä ammatinharjoittajina. Viime aikoina myös jotkut yksityiset hoitolaitokset ovat olleet kiinnostuneita sielunhoitoterapeuteista. Kuka tahansa, joka tuntee tarvitsevansa sielunhoitoterapiaa, voi hakeutua asiakkaaksi.


Eeva Vainio


51

Helluntaiseurakuntien jäsenkehityksessä pientä virkistymistä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja