Saga lähti maailmalle etsimään paikkaansa Jumalan suunnitelmassa - "Suomen yliopistot hyviä, mutta halusin opiskella englanniksi"

Saga Lehtimäki, 19, vastaa puhelimeen iloisella ja kirkkaalla äänellä Groningenissa, noin kahdensadan tuhannen asukkaan yliopistokaupungissa Alankomaissa. Ja miksipä hänen äänensä ei helisisi, sillä nuori nainen elää parhaillaan vaihetta, jota hän odotti ja valmisteli pitkään. Mutta kelataan tarinaa ensin taaksepäin. 

Kun Lehtimäki oli vain 3-vuotias, hänen perheensä muutti lähetystyöhön Thaimaahan. Siellä hän on asunut suurimman osan elämästään, kunnes perhe palasi toissa vuonna Suomeen. 

– Thaimaasta kaipaan eniten aasialaista kulttuuria, ihmisiä – ja tietysti säätä, Lehtimäki nauraa.

      "Jumala voi johdattaa käytännön asioiden kautta."

– Oli kulttuurishokki palata suomalaiseen kouluun, jossa esimerkiksi käytössäännöt, opettajien puhuttelu ja luokkatilanteet ovat paljon epävirallisempia kuin mihin olin tottunut, hän kuvaa. 

Sopeutumisvaikeuksia pehmensi hieman se, että Lehtimäki suoritti Jyväskylän Lyseon lukion kansainvälisen IB-linjan, jossa opiskeltiin englanniksi, kuten hän oli koko elämänsä ajan tehnyt. Englanninkielinen ylioppilastutkinto antoi myös paremmin mahdollisuuksia kansainvälistymiseen tulevaisuudessa, mikä onkin ollut pitkään Lehtimäen kirkas tavoite. 

Valkolakin hän painoi päähänsä viime keväänä vain kahden vuoden lukio-opintojen jälkeen. Hän myös tiesi jo silloin saaneensa opiskelupaikan ulkomailta – useista yliopistoista. 

Hongkong, Skotlanti, Irlanti, Suomi vai Alankomaat? Kaikista näistä paikoista yliopiston ovet olisivat auenneet Lehtimäelle, mutta mikä olisi se oikea, Jumalan tarkoittama reitti kohti tulevaisuutta? 

– Olen kiinnostunut monista asioista, joten hain useille eri koulutusaloille moniin maihin. Toki Suomessa yliopistot ovat korkeatasoisia, mutta halusin opiskella englanniksi ja päästä muualle kokemaan uutta elämänvaihetta. 

Hakuprosessit olivat pitkiä. Esimerkiksi Skotlantiin lääketieteelliseen tiedekuntaan haku tapahtui jo vuosi sitten marraskuussa. Lisäksi jokaisessa maassa oli erilaiset yliopistokohtaiset hakuprosessit pääsykokeineen, hakukirjeineen sekä etä- ja ennakkotehtävineen. 

– Lopulta tuli valinnan vaikeus, mihin lähtisin. Rukoilin monta kuukautta Jumalan johdatusta ja viisautta tehdä oikea valinta, Lehtimäki kuvaa. 

Lähettiperheen lapsena usko ja luottamus Jumalaan on aina ollut hänelle melkein itsestään selvää. Henkilökohtaisen uskonratkaisun Lehtimäki kertoo tehneensä 5-vuotiaana seuratessaan Jippii-konserttia. Kasteella hän kävi 14-vuotiaana Thaimaassa. Myös kristillinen musiikki ja kirjat ovat vahvistaneet uskoa. 

Nykyinen Groningenin yliopiston opiskelupaikka varmistui Lehtimäelle viime huhtikuussa. Silloin hän sai oman ranking numberin, eräänlaisen vuoronumeron todistustensa ja pääsykokeiden perusteella. 

– Viimeistään siinä vaiheessa, kun monet käytännön asiat, joista olin stressannut, alkoivat ihmeellisesti loksahtaa kohdilleen kuin itsestään, ajattelin, että tämä on oikea valinta ja kannattaa lähteä ainakin kokeilemaan. 

Esimerkiksi asuntopula on huutava juuri Groningenin alueella. Silti mukava kolmio yhdessä Lehtimäen lukioaikaisen ystävän kanssa järjestyi suorastaan taivaallisen helposti. Kulkeminen kampukselle taittuu tietysti pyörällä, onhan kyseessä tunnettu pyöräilymaa. 

– Jumala voi johdattaa myös käytännön asioiden kautta, Lehtimäki toteaa. 

Tämän lukuvuoden hän opiskelee kansainvälistä kauppaa, sillä hän kokee siitä olevan hyötyä kaikilla aloilla. Ensi vuonna Lehtimäen on tarkoitus siirtyä saman yliopiston sisällä lukemaan pääaineenaan biolääketiedettä. 

– Tulevaisuudessa toivon pääseväni työskentelemään kansainvälisessä ympäristössä. En välttämättä halua jäädä yhteen paikkaan kovin pitkäksi aikaa. Tietysti saatan joskus palata Suomeenkin, mutta nyt kokeilen eri asioita ja toivon, että löydän täysillä oman juttuni. Maailma on avoin. 

Kotona Jyväskylän Kuikan kylässä syyskuun alun viisto valo siivilöi hunajankeltaisina aaltoilevia viljapeltoja tienvarressa, kun matkalaukut kammetaan lähtöaamuna autoon äidin ja isän kanssa. Koira pyörii riehakkaana vieressä, kanojen kaakatus halkoo pihaa. 17-vuotias pikkuveli halaa kädet puupökkelöinä, 11-vuotias sisko puolestaan pehmeästi kuin pullataikina. Tähän tapaan se olisi voinut mennä. 

– Suoraan sanottuna en muista lähtöpäivästäni paljoakaan, sillä se oli niin täynnä tekemistä, Lehtimäki tunnustaa. 

Perheeseensä hän sanoo pitävänsä melko usein yhteyttä, kiitos nykyaikaisen tekniikan ja sosiaalisen median. 

– Olen aiemmin asunut niin kauan ulkomailla, että olen tottunut siihen, ettei kavereita välttämättä näe moneen vuoteen. Nyt olen kuitenkin ensi kertaa erossa perheestä. 

Uudessa elämänvaiheessa arki on silti sujunut yllättävän hyvin. Koronatilanteen vuoksi kaikki luennot pidetään vielä etäyhteyden kautta, mutta kampuksella tavataan pienryhmissä kolmesti viikossa. Rajoituksia ollaan kuitenkin purkamassa. 

– Olen myös löytänyt lähistöltä kivan oloisen kansainvälisen seurakunnan, johon aion mennä tutustumaan heti, kun kokoontumiset taas käynnistyvät ja oma elämänrytmini on asettunut uomiinsa, Lehtimäki kaavailee. 

Uusi kiinnostava puoli hengästyttävän toimeliaasta nuoresta naisesta paljastuu vielä, kun hän mainitsee olleensa lukioaikanaan väittelyjoukkueen presidentti. Tehtävään kuului muun muassa opettaa väittelytiimeille argumentointitekniikoita, koota puheenaiheita ja arvostella väittelytilaisuuksia. 

Miten Lehtimäki suhtautuu kristittyihin, joilla on taipumus inttämiseen ja sanaharkkaan? 

– Kun itse on kasvanut buddhalaisessa ympäristössä lähes ainoana kristittynä, on ollut pakko oppia puhumaan asioista objektiivisemmin ja ymmärtämään erilaisia näkemyksiä. 

– Asioista voidaan olla eri mieltä mutta puhua silti rakentavasti. Omista arvoistaan ei tarvitse joustaa, mutta pitää pystyä kuuntelemaan ja kunnioittamaan toisia, hän vastaa yksiselitteisesti. 

Anniina Jakonen