Räkänokka vai tyhjän nauraja?

Mies se tulee räkänokastakin muttei tyhjän naurajasta. Tämän perusteettoman perisuomalaisen aasinsillan kautta siirrymme juoheasti tyhjännaurajiin.

Ateistit ja skeptikot ovat vuosien varrella aina möläytelleet mielipiteitään ja väittämiään intoa puhisten. Silti Kaikkivaltiaan kaikkivaltius ei ole oikein auennut heille. He takertuvat mielellään tarkoitusperiinsä sopiviin yksityiskohtiin, mutta kokonaisuus on liian suuri heidän pienille päilleen. Waltarin sanoin "moni viisaampikin mies on näitä asioita miettiessään tullut hulluksi ja alkanut kiekua kuin kukko".

Ehkä nämä tyhjännaurajat ovat pitäneet varansa, jotta heidän veneensä ei kaatuisi, vaan kiekumisen pelosta luopuneet suosiolla liiallisesta ajatustyöstä. Mene ja tiedä.

Neitseellinen syntymä on yksi heidän lempiaiheitaan. Hahhaa! Ajatelkaa nyt vähän – miten tuo muka voi olla mahdollista. On siinä ollut kylän muijilla juoruttavaa, kun Maria on kävellyt raitilla maha pystyssä, ja silminnähden kiusaantuneen näköinen Joosef yrittänyt selvittää itselleen uutta elämäntilannetta.

Toinen naurunpyrskähdyksiä herättänyt asia on Raamattu itsessään. Vai on se muka Jumalan sanaa – ihmisethän sen ovat pikku kätösineen kirjoittaneet. Jotkut kaapuihin pukeutuneet agitaattorit ovat vedättäneet teitä jo ennen ajanlaskumme alkua (huom! ei mitään eKr.:ää tänne!).

Samat ihmiset eivät kuitenkaan nikottele ollenkaan henkiparantamisesta, spiritismistä, ruumiistairtautumisista, enkelihoidoista tai telekinesiasta. Ne ovat ihan asiaa ja ok, mutta Raamattu – eihän Jumala nyt saa ihmisiä kirjoittamaan, mitä haluaa. Tosin hän tuli tuossa ohimennen luoneeksi universumin ja pysäyttäneeksi auringon toviksi zeniittiin.

Hän loi ihmisen.

Hän asetti luonnonlait, antoi molekyylit, DNA:n, voimavirtajännitteen, ääreisverenkierron, sauvasolut, bittiavaruuden, tikapuuhermoston, pähkinäallergian, oravien talvivärityksen, revontulet, fossiiliset polttoaineet, tulentekotaidon, vakuumipakkaukset sekä vapaan tahdon.

Rajansa kaikella! Tuon edellisen voin vielä hyväksyä, mutta saada joku kirjoittamaan kirja! Ei ei kuulkaas, ei se Jumala nyt ihan kaikkeen pysty.

Ihminen on kyllä oman itsensä pahin vihollinen. Sen sijaan, että antaisi kunnian sille, jolle kunnia kuuluu, hän (useimmiten nuorena aikuisena) huomaa yllättyneenä oman erinomaisuutensa ja ainutlaatuisuutensa. "Minä ihan itte olen tullut vallan mainioksi ihmiseksi ja kansakunnan kruunuksi!" Kun on päätelmissään harhautunut jo noin pitkälle, ei olekaan helppo kääntää kulkusuuntaa ja palata alkulähteille nukkumaan yön yli.

Sitä paitsi on mälsä juttu, jos onkin jotakuta muuta kiittäminen omasta suvereenisuudestaan. Parempi että vetää vintillä verhot ikkunan eteen – mitä vähemmän syvällisiä miettii, sitä korkeammalle nousee.

Ja taas rupeaa naurattamaan, ihan ilman syytä. Naurattaa vain ihan hitsisti, enkä saa lopetettua.

Tosiaan, miten voi saada synnintunnossaan muhivan, murheen alhoon vajonneen ihmisen uskomaan, että hän on saanut kaiken anteeksi, jos hän ei usko edes sitä, että Jumala voi saada aikaan kirjan?

Apropåå, summa summarum ja vaikka vielä vade me cum, sitä varten on olemassa muun muassa Raamattu, usko, toivo ja rakkaus.

Raamattua kannattaa ennemminkin lukea kuin ruveta sen takia kiekumaan.


Mika Kavasto