Moni helluntaiseurakunnan kirjamyyjä ja työntekijä on
vuosien varrella kuullut luurissaan tämän ystävällisen avauksen, josta juttu
on jatkunut milloin kirjakaupan tuotetarpeisiin tai konserttijärjestelyihin
paikkakunnalla.
Asiapuheen lomassa Manninen on osannut kohdata ihmiset
niin, että heille on jäänyt enemmän tyytyväinen mieli kuin muisto myyntitykin
maalitauluksi joutumisesta.
Aluepäällikölle itselleenkin kohtaamiset ovat olleet työn
suola.
– Parasta on se, että on saanut olla ihmisten kanssa
tekemisissä.
Elokuun lopussa Sauli Mannisella tuli täyteen 32 vuotta ja
neljä kuukautta helluntaikustantamon palveluksessa. Samalla oli aika vaihtaa
tiivis ja mieluisa työ eläkepäiviin.
– Jo kolme vuotta Juhannuskonferenssissa yleisin kysymys
minulle on ollut, että milloin jään eläkkeelle, Manninen paljastaa.
– Nyt tämä monen odottama asia toteutuu, hän veistelee.
Urapolulle 14-vuotiaana
Todellisuudessa Mannisen kaltaisen kävelevän tietopankin
eläköityminen on aiheuttanut jopa pientä hätääntyneisyyttä: firmasta poistuu
pitkä kiikari historiaan, ja osa asiakkaista murehtii Aikamedian kasvojen
katoamista.
– Joo, tämä on noussut nyt esille. Lomallakin jotkut
ottivat yhteyttä ja kysyivät, että keneen me sitten ollaan siellä yhteydessä?
Sauli Mannisessa syttyi kutsumus levittää evankeliumia painetun
sanan kautta jo nuorena. Helluntaikodin poika teki uskonratkaisun 10-vuotiaana
kotiko-kouksessa. Lapsena hän tapasi myös monia herätysliikkeen tiennäyttäjiä,
joita perheessä majoittui.
– On tullut saunottua Eino I. Mannisen ja Vilho
Soinisen kanssa.
Jo 14-vuotiaana Manninen peri Nestori Lehtiseltä Ristin
Voiton lehtiasiamiehen tehtävät ja aloitti joululehtien myynnin Joutsassa. Ura
jatkui Heinolan helluntaiseurakunnan kirjamyynnissä.
Vuonna 1986 vapaaehtoistehtävät ja leipätyö
kuitulevytehtaan laboratoriossa vaihtuivat Ristin Voiton piiriedustajan
kokopäivähommiin.
– Olin jo pidempään kokenut, että elämäntyöni tulee olemaan
tavalla tai toisella hengellisessä työssä. Vaikka minulla oli tiettyä vetoa
teknilliselle alallekin, koin Jumalan suunnitelmiin kuuluvan, että saan olla tavalla
tai toisella päätoimisesti hengellisissä kuvioissa.
Koetuksen ajat
Sauli Manninen on kokenut helluntaikustantamon pari
voimakasta murrospuhuria. Vuonna 1994 talosta jouduttiin irtisanomaan samana
päivänä 22 henkilöä. Hetki oli haastava, mutta Manninen jäi. Henkilökohtaisesti
vielä tiukempi tilanne tuli viitisen vuotta myöhemmin, kun talon toiminta
siirtyi miltei täysin Keuruulle. Mutta silloinkin Manninen jäi.
– Koin selkeästi, että se oli Jumalan suunnitelmissa
ykkösvaihtoehto, joten halusin kulkea sitä tietä loppuun asti – ja tässä sitä
ollaan.
Mannisen tehtävä on ollut saada nykyisen Aikamedian
tuotteet liikkumaan, mihin on tarvittu reilun 30 vuoden aikana 15 eri autoa.
– Ajokilometrejä on kertynyt yli kaksi miljoonaa.
Varsinkin aikoinaan helluntaivaikuttajat suosivat Mercedes
Benziä. Sauli Manninen ei kokenut koskaan mersuherätystä. Sen sijaan hänellä
oli varattuna räätälöity kasku tähteä autonsa nokassa kantaville.
– Olen sanonut, että tähtikuvion kaksi alaspäin olevaa
sakaraa osoittavat ne hinausköyden paikat siellä nokalla, kun se auto jättää
tielle. Ja se kolmas sakara, joka osoittaa ylöspäin, näyttää, mistä todellinen
apu tulee, Manninen myhäilee.
Ilosanoma katveessa
Suomea kiertävälle kirjalähetille on valjennut, että
hengelliset asiat kiinnostavat ihmisiä enemmän kuin uskovat olettavat. Eräskin
ei-uskova kirjakauppias alkoi kerran kysellä häneltä hengellisistä asioista.
Kävi ilmi, ettei pienyrittäjä ehdi seurakuntien tilaisuuksiin ympäripyöreän
työviikkonsa keskeltä.
– Ihmisillä on kiinnostusta hengellisiin asioihin, mutta
heillä ei ole luontevaa tapaa löytää ketään, jolta he voisivat kysellä niistä.
Eli kyllä meillä uskovina, olemmepa millä alalla hyvänsä, on suuri vastuu
siitä, miten käyttäydymme arjessa ihmisten parissa.
Jeesuksesta kertominen on koko ajan vähentynyt helluntaikulttuurissa.
Mannisen mukaan tämä on muuttanut koko liikettä.
– Se muutos on ollut tosi raju. En peräänkuuluta
menneisyyden ylösnousemusta enkä halua itseänikään ankkuroida 1980-luvulle,
mutta muutosta on tapahtunut.
Vielä Mannisen uran alussa pienimmissäkin seurakunnissa oli
kirjamyynti ja kirjallisuustapahtumia.
– Kirjaa käytettiin evankeliointivälineenä, samoin levyjä
ja kasetteja. Niillä levitettiin ystäväpiiriin evankeliumia, mutta tätä ei
juurikaan enää ole.
Evankelioinnin alasajo näkyy Mannisen mukaan myös rukoushuoneissa.
– Seurakunnallinen toiminta on muuttunut paljon virallisemman
oloiseksi. Ainakin henkilökohtainen evankeliointi ja siihen kannustaminen on
jäänyt vähemmälle. Toiminta on muotoutunut entistä enemmän kokouskeskeiseksi.
Kristillinen media yhdistänyt uskovia
Myönteisenä muutoksena 30 vuoden varrella Sauli Manninen
näkee seurakuntien raja-aitojen madaltumisen. Vielä 80-luvulla helluntailaiset
pysyivät tiukasti omassa karsinassaan ja kylmäkiskoinen suhde luterilaisiin
kuului puheissakin. Nykyään eri suuntien seurakunnat puuhaavat usein yhdessä
evankelioimistapahtumia.
– Tämän näen erittäin hyvänä, koska en minä usko, että
taivaassa on helluntailaisilla omaa lokeroa. Kyllä me siellä sulassa sovussa olemme
sitten perillä. Sitä on hyvä harjoitella täällä maan päällä.
Yhteiskristillisen keskustelun Manninen arvioi avautuneen Niilo
Yli-Vainion aikoina. Myöhemmin kristilliset mediat, kuten TV7 ja Radio
Dei, ovat tehneet kristittyjen yhteydestä vielä arkipäiväisempää.
Digimedia on muuttanut paljon muutakin. Kasettien maailmasta
on tehty kvanttihyppy Spotifyn puolelle, ja some kiinnostaa enemmän
kuin hengelliset kirjat ja Raamattu.
Sauli Manninen on vannoutunut kirjamies. Hänen hyllyssään
on yli 2 000 kirjaa. Raamatun ääreen hän tapaa pysähtyä hetkeksi joka aamu.
Paljon ihmisiä tapaava kaupparatsu on huomannut
helluntailaisten raamatuntuntemuksen muuttuneen melko huonoksi.
– Siellä on määrättyjä kohtia, jotka tiedetään, mutta
kokonaisasia on aika monelta hämärän peitossa. Kyllä minun mielestäni myös
raamatunlukuherätys pitäisi saada syttymään.
Isot ponnistukset työn huippuhetkiä
Raamattuun liittyvät myös Mannisen uran huippukohdat, Iso
Raamatun tietosanakirjan julkaisu 80–90-lukujen vaiheessa ja Sana
elämään -kommentaariraamatun ilmestyminen äskettäin. Kolmas helmi ketjussa
on Hyvä Sanoma Extran jakelu 1,7 miljoonaan ta-louteen vuonna 2007.
– Kyllä ne ovat sellaisia juhlahetkiä. Ne teettävät töitä,
mutta on hienoa, kun saadaan levittää hengellistä sanomaa suomalaisiin koteihin
sillä tavalla, että seurakunnat ovat innostuneina ja täysillä mukana.
Innostus ja antaumus ovat värittäneet myös Mannisen omaa
kutsumustehtävää. Ne tuntuvat säilyvän elämässä jatkossakin.
– Odotan mielenkiinnolla, mitä tapahtuu, enkä koe, että
eläköityminen on elämän loppu. Vaimoni Maritta on jo eläkkeellä ja
saamme enemmän yhteistä aikaa. Myös seurakunnassa touhuaminen jatkuu.
Vapaan sanan kohdalla Manninen miettii hetken ja tuntuu kelaavan
mielessään eri-ikäisiä, eri ammateissa toimivia ja eri elämäntilanteissa
olevia lukijoita. Sitten hän sanoo:
– Tärkeintä minusta olisi se, että tällaisen epävarmuuden
keskellä, missä ihmiset elävät, me pyrittäisiin tuntemaan Jeesus paremmin ja
elämään niin kuin hän haluaa meidän elävän.
– Se on se paras tapa elää. Se ei välttämättä ole aina
helpoin tapa, mutta varmasti siunauksellisin tapa, täysillä palvellut mies
vakuuttaa.
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...