Nuorena kävin ystävieni kanssa tutustumassa tukholmalaisen seurakunnan sunnuntaikokoukseen. Tila sijaitsi syvällä ison rakennuksen uumenissa, jonne kuljettiin pitkien käytävien kautta. Seurakunta oli helpottanut etenemistä sijoittamalla tervetulotiimin jäseniä pitkin matkaa. Joka mutkassa vastassa oli naisia ja miehiä, jotka hymyilivät ja nyökkäsivät iloisesti.
Jotkut meistä olivat hyvin vaikuttuneita siitä, kuinka ihmiset otettiin vastaan. Itse mietin, että hyvästä ideasta huolimatta vähempikin olisi riittänyt. Me ihmiset olemme niin erilaisia; introvertille tuollainen huomion vyöry tuntuu jo vähän kuormittavalta.
Jotenkin ihmiset on kuitenkin huomioitava, ovat he luonteeltaan millaisia tahansa. Opiskelupaikkakunnallani liityin seurakuntaan, jonka pastori kätteli jokaisen tulijan ovella. Moni sanoi, että juuri se oli saanut heidät tulemaan uudestaankin.
Itse lähestyin kyseistä seurakuntaa pienimuotoisen rukousillan kautta. Minut otettiin alusta asti niin hyvin mukaan keskusteluihin, että aloin käydä säännöllisesti. Olin ihan eri ikäluokkaa kuin muut kävijät, ja pastorin teini-ikäinen poika vitsailikin, että minun pitäisi keksiä itselleni muuta tekemistä, koska ”sinne on pääsy kielletty alle 40-vuotiailta”. Ikää tärkeämpää oli kuitenkin se, että minut hyväksyttiin joukkoon ja minua kuunneltiin. Yllätyksekseni muut olivat kokeneet asian toisinpäin: heitä oli rohkaissut se, että minä, nuori ihminen, olin hyväksynyt heidät. Tämä on hyvä muistaa, kun mietitään ratkaisuja sukupolvien väliseen kuiluun.
Tervetulleeksi toivottamisessakin kannattaa varoa liian pitkälle meneviä tulkintoja. Eräs tuttavani oli kiireisessä lapsiperhevaiheessa ehtinyt vain harvoin seurakuntaansa, ja kun hän lopulta sinne asti pääsi, häntä luultiin ensikertalaiseksi. Tervetulotiimiläinen esitteli hänelle seurakunnan toimintaa niin innokkaana, ettei tuttavani kehdannut tunnustaa olleensa jäsenenä jo kymmenen vuotta. Lopputuloksena oli ennemmin kiusaantunut kuin tervetullut olo.
Tunnen monia vapaakristittyjä, jotka ovat kokeneet vaiheen, jolloin he ovat vetäytyneet joksikin aikaa oman seurakuntansa toiminnasta ja käyneet keräämässä voimia luterilaisen kirkon jumalanpalveluksissa. Itsekin olen toisinaan väsyneenä päätynyt juuri luterilaisen kirkon penkkiin.
Mistä tässä ilmiössä on kyse? Joidenkin kohdalla oma yhteisö on vaatinut liikaa ja luterilainen tapa toteuttaa hengellisyyttä tuntuu armollisemmalta. Mistään kovin dramaattisesta irtiotosta ei kuitenkaan aina ole kysymys. Joskus vain ihminen kaipaa sitä, että voisi hukkua massaan, mikä ei pienissä ja tutuissa yhteisöissä ole mahdollista.
Jos elämä on ollut niin hektistä, että ajatus kirkkokahvikeskusteluista uuvuttaa jo etukäteen, on helpotus livahtaa isoon kirkkoon tuntemattomien ihmisten joukkoon ja vetäytyä jonkin pylvään taakse murjottamaan. Siinä saa kohdata Jumalaa ja olla ihmisten keskellä ilman seurallisuuden vaatimusta.
Viime aikoina massaan hukkuminen on käynyt luterilaisessakin ympäristössä yhä vaikeammaksi. Ne mokomat ovat omaksuneet samoja tapoja kuin meikäläiset: koskaan ei tiedä, milloin joku käskee taputtamaan käsiä musiikin tahtiin tai kättelemään vierustovereita ja toivottamaan siunausta. Mihin tässä maailmassa enää voi luottaa, jos ei edes luterilaiseen jäykkyyteen?
Pakko kuitenkin myöntää, että vaikka välillä on rentouttavaa heittäytyä anonyymiksi, pohjimmiltaan ihminen kaipaa yhteisöllisyyttä ja nähdyksi tulemista. Yksinäisyys on paikka, jossa kannattaa toisinaan vierailla, mutta sinne ei ole terveellistä jäädä asumaan.
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...