Pieni koko ei estä vaikuttamista
Tornionjokilaaksossa sijaitseva Pello on kuuluisa Väylästä, joksi alueen ihmiset kutsuvat Tornionjokea. Pitäjä on osittain harvaan asuttu. Kunnan sijainnista kertoo osaltaan se, että napapiiri leikkaa kunnan eteläkärjen.
Asukkaita Pellossa on noin 3 500. Vuonna 1963 perustetun helluntaiseurakunnan pastorina toimii oman toimensa ohella Ilpo Talka.
Naapurimaan Ruotsin läheisyys ei hänen mukaansa näy suuresti seurakunnan arjessa.
– Hyvin vähän on yhteistyötä ruotsalaisten kanssa, vaikka seurakunta sijaitsee aivan maiden rajalla. Aiemmin kun ei ollut vielä omaa rukoushuonetta, kastetilaisuudet pidettiin Ruotsin puolella baptistiseurakunnassa, Talka kertoo.
Pellon helluntaiseurakuntaan kuuluu yhteensä 63 jäsentä. Pienestä koosta huolimatta seurakunnasta löytyy voimavaroja toimintaan.
– Seurakunnassamme on erilaisilla armoituksilla varustettuja ihmisiä. Vanhimmistossakin on henkilöitä, jotka pystyvät antamaan hyvää raamatunopetusta.
Pastorin puoliso Iiris Talka arvioi, että noin kolmannes seurakuntalaisista on erittäin aktiivista väkeä ja käytännön voimavara toiminnassa.
– Seurakunnan jäsenten ikärakenne painottuu keski-ikäisiin ja sitä vanhempiin, Iris Talka tarkentaa.
– Alle 30-vuotiaita on puolenkymmentä, 30–60-vuotiaita noin 25 henkilöä ja loput – eli puolet seurakuntalaisista – yli 60 vuotiaita.
Säännölliset viikkotilaisuudet
Seurakunnan säännöllinen viikkotoiminta koostuu torstaisin pidettävästä Sanan ja rukouksen illasta sekä sunnuntai-iltapäivän Hyvän Sanoman tilaisuudesta. Lapsityötäkin Pellossa tehdään. Lastenkerho koostuu lähinnä seurakuntalaisten lapsista, vaikka muidenkin perheiden varhaisnuoria on käynyt mukana.
Tiistaisin seurakunta järjestää ruokajakelun, jossa vierailee noin 30 vakituista kävijää. Kotikokouksia pidetään silloin tällöin, ja seurakunnan lauluryhmä vierailee palvelukodeissa.
Yhteistyöstä luterilaisten kanssa Talkat mainitsivat yhteiset rukoushetket seurakunnan työntekijöiden kanssa.
– Kesäisin seurakunta järjestää Pellon keskustan puistossa ulkoilmatilaisuuksia. Tänä kesänä muun muassa Gospel Ridersin motoristit vierailevat paikkakunnalla, ja syyskuussa seurakunnasta lähetetään radiojumalanpalvelus.
Verkostoituminen tuo tehoa toimintaan
Myös Pohjois-Savossa toimiva Rautavaaran helluntaiseurakunta on esimerkki pienestä maaseudun seurakunnasta.
Rautavaaralla on noin 1 700 asukasta, ja kunta sijaitsee kolmen maakunnan, Savon, Pohjois-Karjalan ja Kainuun kohtaamispisteessä. Rautavaara tunnetaan sitä ympäröivästä kauniista erämaaluonnosta. Paikkakunnalla sijaitsee muun muassa luonto-ja koulutuskeskus Metsäkartano sekä hyvistä tuotteistaan mainetta saanut Rautavaaran leipomo.
Rautavaaran helluntaiseurakuntaan kuuluu 49 jäsentä, joista kymmenkunta asuu muilla paikkakunnilla. Ikärakenteen painopiste on yli 60-vuotiaissa. Alle 35-vuotiaita on kahdeksan.
Pastori Ilkka Roininen näkee seurakunnan pienuudessa myös omat etunsa.
– Pienuus on voimavara: tunnemme hyvin toisemme henkilökohtaisesti. Pienissä seurakunnissa koetaan usein turhaa alemmuutta yhteisön pienuudesta. Jos on yhteistä rakkautta ja lämpöä pirtissä, pienuus ei estä vaikuttamista. On väärin puhua kristillisessä mediassa vain väkimääristä. Pienikin seurakunta voi olla laajalti vaikuttava, Roininen uskoo.
Rautavaaralla järjestetään isoja tapahtumia seurakunnan verrattain pienestä jäsenmäärästä huolimatta. Helluntaiseurakunta on myös verkottunut hyvin ja tekee laaja-alaista yhteistyötä. Tapahtumia järjestetään yhdessä esimerkiksi evankelis-luterilaisen seurakunnan ja Rautavaaran kunnan kanssa. Tästä esimerkkinä oli viime syksynä kunnan liikuntahallissa pidetty Jippii King's Kids -tapahtuma. Se kokosi 300 kävijää, mikä on suuri määrä paikkakunnan kokoon nähden. Rautavaaran kunta järjesti tapahtumaan taksikyydit.
– Seurakunnalla on iso porstua, jossa häärää myös muita kuin seurakuntalaisia, Ilkka Roininen kuvaa toimintatapaa.
– Pieni seurakunta voi olla siunaus myös kasvukeskuksille, kiertäähän maata seurakuntamme toinen työntekijä, maahanmuuttajatyön evankelista Omar Taleb.
Roininen kertoo, että Rautavaaran helluntaiseurakunta hyödyntää rohkeasti myös ulkopuolisia resursseja.
– Olemme olleet mukana esimerkiksi neljässä Leader-hankkeessa, joiden tuella olemme uusineet laitoskeittiömme ja kalustaneet tilojamme. Yhdessä hankkeessa toteutimme rasisimin vastaisen projektin, ja viimeisimmässä saimme hankittua ilmoitusnäytön rukoushuoneen seinälle, Roininen luettelee.
– Rahoittajapuolella on jo opittu, että helluntaiseurakunta on luotettava ja säntillinen toimija. Olemme hankkineet luottamuksen ja päässeet hankkeisiin mukaan.
Rautavaaran helluntaiseurakunnan vuosibudjetti on noin 70 000 euroa.
– Esimerkiksi testamenttilahjoituksia emme ole viime aikoina saaneet. Omin varoin pyöritämme koko seurakunnan perustoiminnan, Roininen kertoo.
”Ollaan päätetty, ettei anneta periksi”
Kaksikielinen Pingstförsamlingen på Kimitoön, Kemiönsaaren helluntaiseurakunta, kokoontuu omissa tiloissaan Tabor-rukoushuoneessa.
Nykyinen Kemiönsaaren kunta on muodostettu kolmesta aikaisemmasta kunnasta, Dragsfjärdistä, Kemiöstä ja Västanfjärdistä. Kunnassa on noin 7 000 asukasta. Lähimmät helluntaiseurakunnat ovat Tammisaaressa ja Salossa.
Kemiönsaaren kunta on kaksikielinen, ja suurin osa asukkaista puhuu ruotsia äidinkielenään. Suomea puhuvia on vähän yli neljännes asukkaista. Kunta on kuuluisa vanhoista kirkoistaan ja vanhasta kulttuurimaisemastaan. Moni suuntaa viettämään vapaa-aikaansa Kemiön alueella sijaitseviin kesäasuntoihin.
Kemiönsaaren helluntaiseurakunta toimii Kemiön kirkonkylässä. Seurakuntaan kuuluu 12 jäsentä. Jos kokoukseen tulee yksikin suomea puhuva, puheet tulkataan suomeksi.
Seurakunnan toiminnassa ei ole enää mukana yhtään lasta. Jäsenistä vain kolme on enää työelämässä, ja vanhin jäsen on yhdeksissäkymmenissä. Muuttoliike on vienyt asukkaita seurakunnan toiminta-alueelta esimerkiksi Saloon ja eri puolille eteläistä Suomea, myös Ruotsiin asti.
Kemiönsaaren helluntaiseurakunnalla on sunnuntai-iltapäiväisin jumalanpalvelus ja tiistaisin päivällä rukouskokous. Seurakunta toimii yhdistyspohjalla, ja se perustettiin Tabor-nimellä vuonna 1922. Vielä 1990-luvun alussa seurakuntalaisia oli noin 60.
– Telttakokouksia emme enää järjestä, kertoo seurakunnassa aktiivisesti toimiva, seurakunnan kirjeenvaihtaja ja tulkki Eva-Stina Hellbom.
– Omin voimin pääasiassa kokoonnumme. Meillä on paljon todistuskokouksia, joissa puhumaan pääsee kuka vain ehtii ensin puhujanpönttöön. Todistuskokoukset ovat rakentavia, ihania! Meillä on avoin ilmapiiri.
Hellbomin mukaan seurakunnan tilaisuuksissa käy vierailevia puhujia, ja joku vierailijoista soittaa myös pianoa, mistä koko seurakunta iloitsee.
– Huoli meillä on seurakunnan toiminnasta. Suurimmaksi osaksi ollaan jo vanhoja. Kuka jatkaa meidän jälkeemme? Eva-Stina Hellbom pohtii.
– Ollaan kuitenkin päätetty, ettei anneta periksi. Jokapäiväinen Jumalan armo kannattelee meitä.
– Seurakunnan tontin lahjoittajien testamentti säätää, että jos seurakunnan toiminta joskus loppuu tai muuten kiinteistöä ei pystytä pitämään yllä, kiinteistö siirtyy Helsingin Filadelfia-seurakunnan omistukseen.
Martti Havukainen
Lukijalta
34/2016Sateet
Yh...
Suomen kansan eri vaiheissa olem...
1. Moos. 25:21,23: ”Iisak rukoili Herraa vaimonsa puolesta, sillä tä...
Ristin Voitossa 46 oli Kalevi Marinin mielipidekirjoitus, joka kommentoi Ristin Voitossa 41 julkaistu...
Kuitenkin e...
