Espoolaisen Asja Jaarmon silmissä pilkahtelee elämänilo, joka tuo valoa harmaaseen talvipäivään. Asja on tv-tuottajana työskentelevä neljän lapsen äiti, mutta hänellä riittää innostusta ja tarmoa moniin muihinkin asioihin.
Kun Asjaa pyytää kertomaan, millaisissa vapaaehtoistehtävissä hän on ollut mukana, hän vastaa naurun saattelemana.
– Kysy ennemminkin, missä en ole ollut. En osaa puhua enkä esiintyä suuren ihmisjoukon edessä, mutta olen toiminnallinen ja minua kiinnostavat monenlaiset asiat.
– En osaisi elää, ellei minulla olisi aina jokin projekti meneillään. Palveleminen on minulle rakkauden kieli.
Yksi esimerkki mielenkiinnon kohteista on Vapaaehtoinen pelastuspalvelu. Se oli Asjalle suorastaan intohimo monen vuoden ajan, kunnes hän muutti perheensä kanssa Lappeenrannasta nykyiseen kotikaupunkiinsa. Doulana eli synnytystukihenkilönä toimiminen on ollut Asjan mielestä upea kokemus. Lappeenrannassa hän ahersi muutaman vuoden ajan myös sotilaskotisisarena. Viimeisin tempaus oli Mission Possible -järjestön vaatekeräys Bulgarian romanilapsille. Asja oli mukana organisoimassa keräystä Lappeenrannassa ja viemässä ”äitiyspakkauksia” perille köyhiin romanikyliin.
– Haluan auttaa ja rohkaista ihmisiä eteenpäin elämässä. Se on minun tapani elää, hän pohtii.
Pitkä matka Suomeen
Asjan elämäntavassa voi nähdä yhteyden hänen lapsuutensa elämänpiiriin. Asja syntyi Koillis-Venäjällä Jakutiassa, joka kuului siihen aikaan Neuvostoliittoon. Lapsuusmuistoissaan hän näkee ihmiset viettämässä aikaa yhdessä. Jos joltakulta loppui lääke, oli luonnollista pyytää sitä vaikka naapurilta. Tai jos joltakulta loppui ruoka, oli itsestään selvää, että hän oli tervetullut toisten ruokapöydän äärelle.
– Oli ongelma mikä tahansa, se ratkottiin yhdessä. Ilot ja murheet jaettiin toisten kanssa. Samanlaista yhteisöllisyyttä kaipaisin tänne Suomeenkin.
Asjan toinen isoäiti karkotettiin perheensä kanssa Inkerinmaalta Siperiaan toisen maailmansodan aikana. Karkotuksen syy oli suomalaisuus. Elämä oli aloitettava uudestaan ankarissa olosuhteissa.
Toinen isoäiti oli neljässä työpaikassa ja kasvatti yksin seitsemän lasta.
– Mummojeni oli jatkettava elämää eteenpäin. Ei heillä ollut vaihtoehtoja.
Isoäidit ovat antaneet Asjalle esikuvan sitkeydestä ja periksiantamattomuudesta. Omalta äidiltään Asja on oppinut, ettei koskaan pidä luovuttaa. Tälle neuvolle oli käyttöä, kun Asja muutti 1990-luvulla vanhempiensa ja siskonsa kanssa Jakutiasta Suomeen inkerinsuomalaisten paluumuuton mahdollistaneen lain turvin.
Kahdeksan tuhannen kilometrin matka Siperiasta Lappeenrantaan oli pitkä paitsi maantieteellisesti myös kulttuurisesti. Kotoutuminen ei tapahtunut kivuttomasti, mutta Asja selviytyi eteen tulleista vastoinkäymisistä ja löysi oman paikkansa uudessa kotimaassaan.
Jalat veivät alttarille
Ateistisen maailmankuvan keskellä kasvaneella Asjalla oli lapsuudessaan hyvin vähän kosketuskohtia kristinuskoon. Mummo oli kyllä uskossa, ja joskus hän siunasi lapsenlapsiaan.
Tädiltään Asja oppi tavan kiittää jokaisesta päivästä.
– Täti sanoi, että jos et lue Raamattua etkä rukoile, voit kuitenkin kiittää jokaisesta päivästä ja siunata seuraavan päivän. Noudatin pitkään tätä neuvoa rutiininomaisesti.
Asja Jaarmolla ei ollut eikä ole edelleenkään taipumusta kysellä, miksi elämässä tapahtuu erilaisia asioita.
– Otan asiat vastaan sellaisina kuin ne tulevat. Olen kyllä kokenut koviakin koetuksia, jotka voisivat johtaa vaikkapa katkeroitumiseen tai tunteiden turruttamiseen päihteillä, mutta onnekseni olen varjeltunut tällaiselta.
Asja ei etsinyt tietoisesti Jumalaa, mutta jokin sai hänet menemään kirkkoon, kun hän oli käymässä lapsuutensa kotikaupungissa Nerjungrissa. Tilaisuuden lopussa pappi kysyi, haluaisiko joku vastaanottaa Kristuksen sydämeensä.
– En osaa selittää, mitä tapahtui, mutta jalkani vain veivät minut alttarille. Siellä puolestani rukoiltiin. Ihmiset olivat iloisia, halasivat ja antoivat minulle Raamatun.
Asja pitää uskoontuloaan Jumalan ihmeenä ja osoituksena hänen armostaan.
– En voisi kuvitella luopuvani uskostani, koska olen saanut kokea Jumalan läsnäoloa ja hänen johdattamiaan ihmeellisiä asioita.
Seuraavana kesänä täti pyysi Asjaa mukaan Love for Kids Russia -järjestön leirille. Näillä vuotuisilla leireillä venäläislapsille annetaan terveysvalistusta ja kerrotaan rakastavasta taivaan Isästä. Leiristä tuli yllättäen yksi Asjan elämän käännekohdista, sillä siellä hän tutustui nykyiseen aviomieheensä.
Järki ja tunteet
Asja ei perusta uskoaan tunteisiin.
– Koen asioita tietenkin myös tunteiden kautta mutta toimin ja teen päätöksiä yleensä järjen perusteella. Uskon järjellä, että Jumala on minut pelastanut. Jos pyydän, että hän johdattaa minua, en ollenkaan epäile, etteikö hän johdattaisi. Miksi muuten uskoisin häneen?
Raamatun henkilöistä Asja samaistuu voimakkaimmin Marttaan.
– Olen ehdottomasti Martta eli se, joka toimii. Yritän oppia olemaan myös paikallani ja kuuntelemaan hiljaisuudessa Jumalaa, mutta tunnustan, että minun on helpompi nousta ja tehdä asioita.
Asja kuvailee itseään määrätietoiseksi ihmiseksi. Hän ei ryhdy tekemään mitään rutiinin vuoksi, vaan kaikella pitää olla jokin tarkoitus.
– Olen intohimoinen ihminen. Odotan Jumalalta vielä paljon enemmän kuin tähän asti olen saanut kokea. Tahtoisin sukeltaa syvemmälle hänen tuntemiseensa ja löytää tarkoituksen, jota varten olen olemassa. En halua vanhana harmitella asioita, jotka jäivät tekemättä.
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...