Kun olin kuusivuotias, naapuriini muutti kaksi hiukan minua vanhempaa sisarusta. Suhteemme alku ei ollut lupaava. En ole varma, oliko syynä lällättely kadun toiselta puolelta vai mikä, mutta joka tapauksessa ensikohtaamisemme kärjistyi tappeluun, jossa aseina käytettiin ainakin hyppynaruja ja sulkapallomailaa.
Olin samaan aikaan innoissani ja kauhuissani; Anni Polvan Tiina- kirjoissa syvimmät ystävyyssuhteet alkoivat aina siten, että tulevat ystävykset antoivat toisilleen selkään.
Jossain vaiheessa nujakkaa taivuin ylivoiman alla ja juoksin kotiin. Valitin isälle, että naapurintytöt hakkasivat minua, mutta isä ei siitä hätkähtänyt. Hän oli seurannut tapahtumia ikkunasta ja totesi: ”Itse huidoit siellä ihan samalla tavalla.”
En muista, miten sovinto syntyi, mutta meistä kolmesta tosiaan tuli ystävät. Vanhin oli ideanikkari, joka keksi leikeille mielikuvituksellisia kehyskertomuksia. Aika usein olimme kaltoin kohdeltuja tyttöjä, jotka karkasivat lastenkodista ja alkoivat viettää nomadielämää.
Muutama vuosi meni hyvin, mutta sitten ikäero alkoi painaa. Muilla yläaste häämötti, kun taas minä olin vielä lapsi. Ystäväni ratkaisivat ongelman ottamalla yhä useammin hatkat kesken leikin. Kun tajusin jääneeni yksin metsään ja lähdin etsimään, löysin toiset kotoaan puuhailemasta jotakin muina miehinä. Episodin toistuminen sai minut vähitellen ounastelemaan, että ystävyytemme elinkaari oli tullut loppuunsa.
En muista olleeni vihainen. Minua suojasi ihmissuhteissa vankka usko siihen, että läheiseni eivät tarkoita pahaa, vaikka todistusaineisto vihjaisi toisin. Nykyään ymmärrän ystävieni käytöksen siten, että heillä oli vielä puutteita sosiaalisissa taidoissa. Itsekin käytin välttelytaktiikkaa, kun 12-vuotiaana ”erosin” ensimmäisestä ”poikaystävästäni”. Samaan kuuluvat sortuvan myös aikuiset.
Joskus käy niinkin hyvin, että lapsena syntyneet ystävyyssuhteet kestävät. Kuulun seitsemän naisen porukkaan, joka tapaa toisiaan muutaman kerran vuodessa. Olemme sen verran erilaisia ihmisiä, että jos tutustuisimme vasta nyt, emme välttämättä tunnistaisi ystäväpotentiaalia. Meitä kuitenkin yhdistää se, että näemme toisissamme jotain, mitä muut eivät näe: harvalla hammasrivillä hymyilevän ekaluokkalaisen tai epävarman teinin, jonka luomivärikokeilu lähti käsistä.
Lapsena opetettiin, että kaikkien kanssa pitää leikkiä. Joskus tuntuu, että lapsilta vaaditaan enemmän kuin aikuisilta, koska eiväthän aikuisetkaan leiki kaikkien kanssa. Ei sellaista ihmistä olekaan, jonka mielestä jonkun seura ei olisi vähän puoleensavetävämpää kuin toisten. Syrjintää ei tietenkään sovi hyväksyä, mutta lapsikin kaipaa hengähdystaukoja niiden ihmisten seurassa, joiden kanssa saa olla täysin vapaa.
Äiti Teresan sisaret ovat vieneet tasa-arvon ihanteen äärimmäisyyksiin. He pidättäytyvät syvistä ystävyyssuhteista kokonaan, koska Kristuksen esimerkin noudattaminen ja köyhiin samastuminen vaativat sen, että sisar pysyttelee muukalaisena maailmassa. Motiivi on kaunis, mutta jotenkin silti tuntuu siltä kuin tässä järjestelyssä kaikki osapuolet häviäisivät.
Jeesus itsekään ei noudattanut äiti Teresan oppeja. Hän valitsi kirkastusvuorikokemuksen todistajiksi kolme opetuslasta ihan fiilispohjalta, ilman suljettua lippuäänestystä tai arvontaa. Pietarilta hän muun muassa tivasi, rakastaako tämä häntä enemmän kuin muut. Johanneksen evankeliumissa kerrotaan yhden opetuslapsen olleen Jeesukselle rakkain, ja vanhan käännöksen mukaan tämä lepäsi viimeisellä aterialla Jeesuksen syliä vasten.
Tällainen suosiminen saattaa herättää kristityissä hieman epämukavan tunteen – ei kai Jumalalla ole suosikkeja? Toisaalta voi kysyä, mitä sitten, vaikka Jeesus olisikin rakastanut jotakuta enemmän kuin toisia. Olihan hän myös ihminen.
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...