Luottamus Jumalaan yhdistää Riitta ja Markku Kansasta

Onnellinen yllätys

â€“ Olin lähetyskentällä yksin yli 26 vuotta. Olin lukenut usein Luukkaan evankeliumin lukua 18. Ajattelin, etteivät sen sanat Jumalalle luovutetun moninkertaisesta takaisin saamisesta kuulu minulle, Riitta Kansanen sanoo. Toisin kävi, ja nyt Riitan vierellä on rakas puoliso Markku. Kuva: Maritta Määttänen

Jumala on luottamuksen arvoinen, Riitta ja Markku Kansanen ovat huomanneet oman elämänsä monissa vaiheissa.

Usko ja luottamus Jumalaan ovat olleet Riitta ja Markku Kansaselle elämän tärkeimmät asiat. Kaukana toisistaan kulkeneiden henkilöiden polut kohtasivat ja yhdistyivät yli kolme vuotta sitten, kun he menivät naimisiin. Sitä ennen oli ehtinyt tapahtua paljon molempien henkilökohtaisessa elämässä.

Punkalaitumella syntyneen Riitan (o.s. Kakko) lapsuudenkoti oli uskovainen. Uskonratkaisunsa hän teki 11-vuotiaana. Kutsu lähetystyöhön sai alkusysäyksen Riitan ollessa nuorisopäivillä Salon työväentalolla.

– Kokouksessa kysyttiin, kuka haluaa antaa elämänsä Jeesukselle niin, että Jumala voi johdattaa vaikka lähetystyöhön. Olin saanut Mirja Paukulta lahjaksi kiinalaisen nuken, ja jotenkin rakastuin sen myötä kiinalaisiin, Riitta Kansanen kertoo.

Reitti suljettuun Kiinaan avautui Indonesian, Taiwanin ja Hongkongin kautta.

– Missionuoret, Youth with a Mission, tuli Suomeen vuonna 1973. Lähdin seuraavana vuonna heidän mukanaan Tanskaan kymmenen viikon kurssille ja osallistuin myös aktioihin. Olin Englannissa kieli- ja raamattukoulussa vuosina 1975–1978. Olin opiskellut perushoitajaksi ja työskentelin Meilahden sairaalassa sekä Auta Lasta ry:n lastenkodissa odotellen, että ovet lähetystyöhön avautuisivat. Vuonna 1983 lähdin Indonesiaan Ebeneser-
laivalle, joka haaksirikkoutui samana vuonna.

Riitta Kansanen kertoo, että Kiinan vuoristossa on sadoittain näiden pienten lasten kaltaisia, apua tarvitsevia orpolapsia.
Johdatusta joka käänteessä

Riitalla on voimakas kokemus siitä, miten Jumala voi vahvistaa oman suunnitelmansa.

– Olin Bangladeshissa, kun sain samana päivänä postitse kirjeen, kasetin ja kortin. Kaikissa oli sama viesti, joka pohjautui Jesajan kirjan jakeeseen 45:2. Koin Pyhän Hengen läsnäolon. Kirjoitin pastorillemme, ja pian Oulun helluntaiseurakunnasta saapuikin viesti, että saan mennä Taiwanille milloin vain. Näin tapahtui vuonna 1984. Taiwanilta menin Hongkongiin ja vasta myöhemmin, vuonna 1999, Manner-Kiinaan. Työskentelin Kunmingissa hylättyjen vauvojen osastolla vuoteen 2003 asti. Sain olla rakkauden lähettinä kylmän ja kovan maailman keskellä, Riitta sanoo.

Riittaa pyydettiin perustamaan lastenkotia Ninglangin vuoristoseudulle. Hän koki lastenkotia perustettaessa erityistä Jumalan huolenpitoa.

– Projektin aikana en kertaakaan pyytänyt rahaa keneltäkään enkä laittanut edes pankkitilinumeroa ystäväkirjeisiini. Lähtiessäni projektista meillä oli päivittäin sata henkilöä syömässä lämpimän aterian kolmesti päivässä.

Riitta palasi Suomeen vuoden 2009 lopulla ja jäi eläkkeelle seuraavana kesänä.

– Muutin lapsuuteni kotikunnaille Saloon. Aloin turhautua, vaikka yritin touhuta sitä sun tätä. Jumalalla olikin aivan erityinen suunnitelma. Ystäväni näki rukouksessa ilmestyksen tyhjästä kirjasta. Viimeisellä sivulla oli hääkuva, jossa minä olin toisena osapuolena. Toisella kertaa ystäväni sai tiedonsanat: ”Riitta, Jumala on varannut elämääsi yllätyksen, josta sinä et tiedä, mutta kun se toteutuu, tulet hyvin onnelliseksi.” Itse näin parin viikon välein kaksi unta, joissa minulle annettiin timanttisormus, Riitta kertoo.

Kahdesti leskeksi

Markku Kansanen on syntynyt Toijalassa uskovaiseen perheeseen.

– Tulin uskoon 7-vuotiaana. Muutin armeijan jälkeen Ruotsiin. Menin naimisiin Raija-
Liisan kanssa vuonna 1967 ja muutimme Kanadaan 1975. Tyttäremme Helen syntyi neljä vuotta myöhemmin. Hänen ollessa vain 3,5-vuotias Raija-Liisa kuoli äkillisesti Salossa vieraillessamme, Markku kertoo.

Markku avioitui Vancouverin suomalaiseen seurakuntaan kuuluneen Anjan kanssa saman vuoden joulukuussa.

– Sain paljon tukea seurakunnasta. Olin 12 vuoden ajan vanhimmistossa ja toimin seurakunnan rahastonhoitajana 28 vuotta. Vietimme noina vuosina normaalia perhe- ja seurakuntaelämää, Markku kuvailee.

Eteen tulivat ajat, jolloin Markku joutui luopumaan myös Anjasta.

– Kun Anjan rintasyöpä uusiutui, sen toteamisesta oli kulunut jo 16 vuotta. Alkoi yli seitsemän vuoden taistelu, kunnes Jumala otti hänet pois. Se oli määrätynlainen prosessi, joka päättyi vuonna 2015. Olin väsynyt ja menettänyt toivoni. Rukoilin, olisiko Jumalalla minulle kolmatta ihanaa puolisoa.

Noihin aikoihin Riitan ystävä kysyi, saako hän antaa eräälle henkilölle Riitan sähköpostiosoitteen.

– Ajattelin, että jos tämä on Jumalasta, en halua laittaa jarruja päälle, Riitta hymyilee.

Tuliaisena sormus

Sähköpostitse lähetettyä tekstiä syntyikin runsaasti ja Skype-yhteys lisäsi Riitan ja Markun kiinnostusta toisiinsa. Seuraavana keväänä Markku saapui Saloon ja asui vuokra-asunnossa viiden kuukauden ajan. Hän toi Riitalle tuliaiseksi timanttisormuksen.

– Olimme yhdessä päivittäin ja otimme kaikki asiat avoimesti puheeksi: terveystiedot, siisteysasiat ja makutottumukset, Riitta ja Markku kertovat nauraen.

Häitä juhlittiin 10. syyskuuta 2016 Salon helluntaiseurakunnassa. Kansaset asuivat Kanadassa yhdeksän kuukauden ajan. Nyt heidän yhteinen, kaunis kotinsa sijaitsee Espoossa.

Riitta oli nuorena tyttönä antanut Jumalan käyttöön oman elämänsä ja luopunut haaveistaan olla naimisissa.

– Olen saanut kaiken sen, minkä minä itse tai joku muukin on voinut ajatella minun menettäneen. Olisin silti menettänyt paljon enemmän, jos olisin valinnut inhimillisesti katsoen helpomman tien, Riitta Kansanen sanoo.

Maritta Määttänen