”Olen saanut tehdä sitä, mitä rakastan”
”Olen saanut tehdä sitä, mitä rakastan. Evankeliumi on niin valloittavaa, että en ole päässyt kyynistymään. Pidän itseäni onnellisena, ja toivon, että se myös näkyisi minusta, sanoo yli 22 vuotta Tampereen helluntaiseurakuntaa johtanut Jarmo Makkonen.
Aktiivinen eläkeläinen
Vahvan ja sisällökkään työn vaihtuminen eläkepäiviin voi helposti tuntua putoamiselta henkiseen tyhjiöön, mutta Makkosen tapauksessa näin ei ole käynyt. Seitsemän eläkevuotensa aikana hän on tähän mennessä saarnannut lähes joka sunnuntai. Kerran kuukaudessa hän ajelee Ikaalisiin ja pari kertaa kuukaudessa Huittisiin päiväkokousta pitämään. Muina aikoina hän saattaa puhua jossakin muualla Suomessa tai vaikkapa Espanjassa, Valko-Venäjällä tai Turkissa.
– Seurakunnat ovat pyytäneet ja minä olen nauttinut. Olen saanut julistaa evankeliumia Jumalan sanana eikä minun ole tarvinnut keskittyä hallinnollisiin kysymyksiin tai seurakunnan sisäisiin asioihin. Ja mikä parasta, saan tehdä tätä yhdessä puolisoni Hellevin kanssa! Makkonen hehkuttaa.
Toimelias eläkeläispastori on ehtinyt tehdä Avainmedian toiminnanjohtaja Niilo Närhin kanssa TV7:lle ohjelmasarjan nimeltä Raamatun 66 kirjaa. Lisäksi Makkonen on puhunut useita kertoja Pyhän Hengen illoissa.
Pastorin toive on, että hän voisi vielä tulevan vuosikymmenen rakentaa omalta osaltaan maamme hengellistä elämää.
Seniorityötä ja hautajaisia
Omassa kotiseurakunnassa Jarmo Makkoselle tarjottiin eläkeläistyön johtamista, mutta organisoinnista kylliksi saaneena hän mieluummin säestää seniorien tilaisuuksissa lauluja sekä julistaa, rukoilee ja keskustelee ihmisten kanssa. Vanhainkodeissa ja hoitolaitoksissa häntä odotetaan usein rukoilemaan, sillä vuosikymmenten aikana kosketuspintaa sinnekin on syntynyt.
Erityisenä kunniatehtävänä Makkonen pitää sitä, että hän on saanut siunata monia heidän viimeiselle matkalleen.
– Hautajaiset ovat kaikkein koskettavimpia tilaisuuksia seurakuntaan kuulumattomia ihmisiä ajatellen. Siellä voi vapaasti puhua ikuisuudesta ja vainajan elämänarvoista. Huolehdin siitä, että iankaikkisen elämän toivo on aina läsnä. Usein kohtaan jälkikäteen kauppareissulla kiitollisia hautajaisvieraita.
Jarmo Makkonen on jättänyt jo kaikki muut toimikunnat ja hallitusvastuut, vain jäsenyys neuvoa-antavissa vanhimmissa Pirkanmaan edustajana on vielä jäljellä. Valjaiden mukana hän on saanut riisua myös niihin liittyvät murheet, mutta ihmiskontakteja on ikävä.
– Onneksi minulla on hyviä ystäviä saarnaajien ja vanhimpien joukossa.
Perhe on paras
Makkonen on myös haluttu vihkipastori. Itsellään hänellä on 52 vuoden kokemus avioliitosta rakkaan Hellevinsä kanssa.
– Tiesitkö, että olen saanut maailman parhaan elämäntoverin? pastori virnistää ja ilmoittaa rakastavansa vaimoaan enemmän kuin koskaan ennen.
Kukoistavassa ja koetellussa aviosuhteessa on myös maksettu oppirahoja. Ensimmäiset vuodet tultiin ja mentiin yhdessä. Kun Jarkko-poika syntyi, Hellevi jäi kotiin, mutta Jarmo meni entiseen malliin. Evankeliumin tuli poltti ja elatuksen murheet painoivat. Toisen lapsen, Hannelen, syntymän jälkeen Hellevi oli uupumisen partaalla.
– Silloin minun oli pakko kasvaa isäksi. Päätin, että puolisoni ei saa kuihtua minun rinnallani. Tämä on tärkein ihmissuhteeni, Jarmo herkistyy.
– Ja minun oli suostuttava tuohon elämänvaiheeseen pastorin vaimona, Hellevi hymyilee.
Elämä on lahja
Sairaus hiljensi molempien vauhtia eläkkeelle jäämisen aikoihin. Jarmo Makkonen menetti toisen munuaisen syövän vuoksi, ja Helleville tehtiin sydänleikkaus. Kalenterissa on vielä kontrollikäyntejä, mutta tulokset ovat pysyneet puhtaina. Jokainen päivä on erityinen lahja.
Jarmon uusi rakas harrastus on golf, jossa hänen tasoituksensa on 29.
Perheen neljä lasta ja seitsemän lastenlasta asuvat kaikki Tampereella. He poikkeavat viikoittain, joskus päivittäinkin mummin ja vaarin luona. Poikavoittoiseen lastenlasten ketjuun syntyi elokuussa pieni prinsessa, joka ihastuttaa koko sukua.
Lastenlapsistaan iloitseva vaari vakavoituu ajatellessaan tulevaisuutta.
– En olisi uskonut, että näen tällaisen yhteiskunnan moraalisen syöksykierteen elämäni aikana. Oman uskoontuloni vaiheissa ei ollut puhettakaan, että aika voisi joskus olla tällainen.
Hengellinen tilanne huolestuttaa
Makkosen mielestä seurakunnissa on jonkinlainen matalasuhdannekausi.
– Me Niilo Yli-Vainion kaudella eläneet kaipaamme aikaa, jolloin opillinen ja kulttuurinen ristiriitaisuus oli vähäisempää. Kyse ei ole aina sukupolvien välisistä mielipide-eroista. Kun hengellinen virta murtautuu läpi, eroavaisuudet unohtuvat.
Makkonen sanoo iloitsevansa niistä uusista seurakunnista, jotka syntyvät siksi, että ihmisiä tulee aidosti uskoon. Seurakuntaan liittymisen motivaationa on silloin pelastuksen kokeminen ja halu kasvaa yhdessä juuri näiden ihmisten kanssa.
Seurakunnan vetovoimana ei saisi hänen mielestään koskaan olla kulttuuri vaan Jumalan sana, sillä jokaisen perustus koetellaan. Makkonen muistuttaa, että me kaikki joudumme tilille eletystä elämästä ja tekemisistämme ja Isän eteen astumme vain Vapahtajan sovituksen turvin.
– Seurakunnan pitäisi kuitenkin olla sellainen yhteisö, johon epäonnistuneen on helppo tulla ja kokea hyväksyntää. Jos seurakunta ei voi ottaa vastaan rikkimennyttä ihmistä, kuka sitten voi? kokenut pastori kysyy.
– Paavalin mukaan parantuminen tapahtuu Jumalan armon auringon alla. Jos Jumala voi vapauttaa alkoholistin, eikö hän parantaisi muitakin sielun vammoja? Kenet Poika tekee vapaaksi, hän on todella vapaa, ehyt ja Jumalan kuva.
Makkonen on huolissaan Sanan auktoriteetin säilymisestä opetuksessa. Hän muistuttaa, että teologiassa usein esitellään ääriajatteluita vaihtoehtoisina totuuksina, ja kysymys kuuluu: onko Jumala sanonut näin? Jos historialliset perinteet nostetaan esiin ja niille annetaan sama arvo kuin Raamatun sanalle, olemme vaarallisilla vesillä.
– Olen ollut helluntailainen koko ikäni ja syntynyt helluntaikotiin. Uskovat ovat upeaa kansaa. 50 vuotta seurakuntatyötä tehneenä olen saanut tuhansia esirukoilijoita, joita haluan kiittää, päivänsankari sanoo.
Kaikki ovat tervetulleita Jarmo Makkosen 70-vuotisjuhlaan, jota vietetään lauantaina 1.9.2018 klo 13 Tampereen helluntaiseurakunnassa. Ruokailu klo 12 pitkämatkalaisille. Tervetuloa!
Tarja Jääskeläinen
Teema
51
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi.
– Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
...
Petri Viinikkala
1. Aikuisuuden kynnyksellä koetin elää hyvää elämää ja kelvata Juma...
...
– Kun teemme tämän...
Toiseksi lähe...
