Emeritusseurakunnanjohtaja Jarmo Makkonen 70 vuotta

”Olen saanut tehdä sitä, mitä rakastan”

”Olen saanut tehdä sitä, mitä rakas­tan. Evankeliumi on niin valloitta­vaa, että en ole päässyt kyynistymään. Pidän it­seäni onnellisena, ja toivon, että se myös näkyisi minusta, sanoo yli 22 vuotta Tampereen hellun­taiseurakuntaa johtanut Jarmo Makkonen.

 

 

Aktiivinen eläkeläinen

Vahvan ja sisällökkään työn vaih­tuminen eläkepäiviin voi helpos­ti tuntua putoamiselta henkiseen tyhjiöön, mutta Makkosen tapauksessa näin ei ole käynyt. Seit­semän eläkevuotensa aikana hän on tähän mennessä saarnannut lähes joka sunnuntai. Kerran kuu­kaudessa hän ajelee Ikaalisiin ja pari kertaa kuukaudessa Huit­tisiin päiväkokousta pitämään. Muina aikoina hän saattaa puhua jossakin muualla Suomessa tai vaikkapa Espanjassa, Valko-Ve­näjällä tai Turkissa.

 

– Seurakunnat ovat pyytäneet ja minä olen nauttinut. Olen saa­nut julistaa evankeliumia Juma­lan sanana eikä minun ole tar­vinnut keskittyä hallinnollisiin kysymyksiin tai seurakunnan si­säisiin asioihin. Ja mikä parasta, saan tehdä tätä yhdessä puolisoni Hellevin kanssa! Makkonen heh­kuttaa.

 

Toimelias eläkeläispastori on ehtinyt tehdä Avainmedian toi­minnanjohtaja Niilo Närhin kanssa TV7:lle ohjelmasarjan ni­meltä Raamatun 66 kirjaa. Lisäk­si Makkonen on puhunut useita kertoja Pyhän Hengen illoissa.

 

Pastorin toive on, että hän voisi vielä tulevan vuosikymmenen ra­kentaa omalta osaltaan maamme hengellistä elämää.

 

 

Seniorityötä ja hautajaisia

Omassa kotiseurakunnassa Jar­mo Makkoselle tarjottiin eläke­läistyön johtamista, mutta orga­nisoinnista kylliksi saaneena hän mieluummin säestää seniorien ti­laisuuksissa lauluja sekä julistaa, rukoilee ja keskustelee ihmisten kanssa. Vanhainkodeissa ja hoito­laitoksissa häntä odotetaan usein rukoilemaan, sillä vuosikymmen­ten aikana kosketuspintaa sinne­kin on syntynyt.

 

Erityisenä kunniatehtävänä Makkonen pitää sitä, että hän on saanut siunata monia heidän vii­meiselle matkalleen.

 

– Hautajaiset ovat kaikkein koskettavimpia tilaisuuksia seu­rakuntaan kuulumattomia ihmisiä ajatellen. Siellä voi vapaasti puhua ikuisuudesta ja vainajan elämänarvoista. Huolehdin sii­tä, että iankaikkisen elämän toivo on aina läsnä. Usein kohtaan jäl­kikäteen kauppareissulla kiitolli­sia hautajaisvieraita.

 

Jarmo Makkonen on jättänyt jo kaikki muut toimikunnat ja hal­litusvastuut, vain jäsenyys neu­voa-antavissa vanhimmissa Pir­kanmaan edustajana on vielä jäl­jellä. Valjaiden mukana hän on saanut riisua myös niihin liitty­vät murheet, mutta ihmiskontak­teja on ikävä.

 

– Onneksi minulla on hyviä ys­täviä saarnaajien ja vanhimpien joukossa.

 

 

Perhe on paras

Makkonen on myös haluttu vih­kipastori. Itsellään hänellä on 52 vuoden kokemus avioliitosta rak­kaan Hellevinsä kanssa.

 

– Tiesitkö, että olen saanut maailman parhaan elämäntove­rin? pastori virnistää ja ilmoittaa rakastavansa vaimoaan enem­män kuin koskaan ennen.

 

Kukoistavassa ja koetellussa aviosuhteessa on myös makset­tu oppirahoja. Ensimmäiset vuo­det tultiin ja mentiin yhdessä. Kun Jarkko-poika syntyi, Hellevi jäi kotiin, mutta Jarmo meni en­tiseen malliin. Evankeliumin tuli poltti ja elatuksen murheet pai­noivat. Toisen lapsen, Hannelen, syntymän jälkeen Hellevi oli uu­pumisen partaalla.

 

– Silloin minun oli pakko kas­vaa isäksi. Päätin, että puolisoni ei saa kuihtua minun rinnallani. Tämä on tärkein ihmissuhteeni, Jarmo herkistyy.

 

– Ja minun oli suostuttava tuo­hon elämänvaiheeseen pastorin vaimona, Hellevi hymyilee.

 

 

Elämä on lahja

Sairaus hiljensi molempien vauh­tia eläkkeelle jäämisen aikoihin. Jarmo Makkonen menetti toisen munuaisen syövän vuoksi, ja Hel­leville tehtiin sydänleikkaus. Ka­lenterissa on vielä kontrollikäyn­tejä, mutta tulokset ovat pysyneet puhtaina. Jokainen päivä on eri­tyinen lahja.

 

Jarmon uusi rakas harrastus on golf, jossa hänen tasoituksen­sa on 29.

 

 

Perheen neljä lasta ja seitse­män lastenlasta asuvat kaik­ki Tampereella. He poikkeavat viikoittain, joskus päivittäinkin mummin ja vaarin luona. Poika­voittoiseen lastenlasten ketjuun syntyi elokuussa pieni prinsessa, joka ihastuttaa koko sukua.

 

Lastenlapsistaan iloitseva vaa­ri vakavoituu ajatellessaan tule­vaisuutta.

 

– En olisi uskonut, että näen tällaisen yhteiskunnan moraali­sen syöksykierteen elämäni aika­na. Oman uskoontuloni vaiheissa ei ollut puhettakaan, että aika voi­si joskus olla tällainen.

 

 

Hengellinen tilanne huolestuttaa

Makkosen mielestä seurakunnis­sa on jonkinlainen matalasuh­dannekausi.

 

– Me Niilo Yli-Vainion kau­della eläneet kaipaamme aikaa, jolloin opillinen ja kulttuurinen ristiriitaisuus oli vähäisempää. Kyse ei ole aina sukupolvien väli­sistä mielipide-eroista. Kun hen­gellinen virta murtautuu läpi, ero­avaisuudet unohtuvat.

 

Makkonen sanoo iloitsevan­sa niistä uusista seurakunnista, jotka syntyvät siksi, että ihmisiä tulee aidosti uskoon. Seurakun­taan liittymisen motivaationa on silloin pelastuksen kokeminen ja halu kasvaa yhdessä juuri näiden ihmisten kanssa.

 

Seurakunnan vetovoimana ei saisi hänen mielestään koskaan olla kulttuuri vaan Jumalan sana, sillä jokaisen perustus koetellaan. Makkonen muistuttaa, että me kaikki joudumme tilille eletys­tä elämästä ja tekemisistämme ja Isän eteen astumme vain Vapah­tajan sovituksen turvin.

 

– Seurakunnan pitäisi kuiten­kin olla sellainen yhteisö, johon epäonnistuneen on helppo tul­la ja kokea hyväksyntää. Jos seu­rakunta ei voi ottaa vastaan rik­kimennyttä ihmistä, kuka sitten voi? kokenut pastori kysyy.

 

– Paavalin mukaan parantu­minen tapahtuu Jumalan armon auringon alla. Jos Jumala voi va­pauttaa alkoholistin, eikö hän pa­rantaisi muitakin sielun vammo­ja? Kenet Poika tekee vapaaksi, hän on todella vapaa, ehyt ja Ju­malan kuva.

 

Makkonen on huolissaan Sa­nan auktoriteetin säilymises­tä opetuksessa. Hän muistuttaa, että teologiassa usein esitellään ääriajatteluita vaihtoehtoisina totuuksina, ja kysymys kuuluu: onko Jumala sanonut näin? Jos historialliset perinteet nostetaan esiin ja niille annetaan sama arvo kuin Raamatun sanalle, olemme vaarallisilla vesillä.

 

– Olen ollut helluntailainen koko ikäni ja syntynyt helluntai­kotiin. Uskovat ovat upeaa kan­saa. 50 vuotta seurakuntatyötä tehneenä olen saanut tuhansia esirukoilijoita, joita haluan kiit­tää, päivänsankari sanoo.

 

Kaikki ovat tervetulleita Jarmo Makkosen 70-vuotisjuhlaan, jota vietetään lauantaina 1.9.2018 klo 13 Tampereen helluntaiseurakun­nassa. Ruokailu klo 12 pitkämatka­laisille. Tervetuloa!

 

 

Tarja Jääskeläinen