”En tiedä, kultaako aika muistot, mutta oli mahtavaa olla
yhdessä. Oli ihana palata asioihin, jotka on kokenut tärkeinä ja siunattuina”,
jyväskyläläinen Sirkku Mononen toteaa.
Helluntailiikkeen Katinalan
raamattuopiston talvikurssin vuonna 1987 käynyt Mononen oli yksi niistä, jotka
osallistuivat kurssin 30-vuotistapaamiseen viime kesänä Keuruulla. Helluntailiikkeen
Juhannuskonferenssin yhteydessä järjestettyyn kokoontumiseen saapui 11
kurssin yhteensä 85 opiskelijasta.
Vielä laajemmalla joukolla oltiin koolla
syyskuun lopulla Oulussa, kun Oulun helluntaiseurakunnassa 1960-luvun lopulla
ja 1970-luvun alkupuolella mukana olleet nuoret ja nuoret aikuiset viettivät
yhteistä teemapäivää. Nostalgiantäyteinen päivä kokosi peräti noin 80
osallistujaa eri puolilta maata.
Suosio oli yllätys tapahtuman
suunnittelutiimiin kuuluneelle oululaiselle Kari Pohjaselle. Ennen tämänvuotisia tapaamisia Oulun ”entiset nuoret” olivat
tavanneet toisiaan satunnaisesti esimerkiksi Juhannuskonferensseissa. Niissä
kohtaamisissa oli virinnyt myös ajatus laajemmasta kokoontumisesta.
– Asiasta oli eri yhteyksissä puhuttu
pitkään, ja etenkin Oulusta pois muuttaneet olivat halukkaita tapaamaan
entisiä ystäviä. Silti osallistujamäärä oli myönteinen yllätys. Se, että
ihmisiä tuli Lappeenrantaa ja pääkaupunkiseutua myöten, oli selvä merkki siitä,
että kohtaaminen koettiin tärkeäksi. Osan kanssa ei ollut nähty
vuosikymmeniin, Kari Pohjanen kertoo.
Suunnittelutiimiin niin ikään kuuluneen Marja Simosen mukaan päivä oli palautteen perusteella
monelle suoranainen keidashetki.
– Jännittävintä oli, tunnistammeko yhä
toisiamme. Yllätys oli suuri, että emme olleet kovinkaan paljon muuttuneet,
mitä nyt iän tuomaa charmia oli havaittavissa.
Merkityksellinen ajanjakso
Erilaisia tapaamisia on viime vuosina järjestetty pelkästään
helluntailiikkeen piirissä niin paljon, että voi puhua jopa ilmiöstä. Usein
koolla ovat olleet jonkin paikkakunnan tietyn ajan nuoret tai
nuorisokuorolaiset, mutta oman kokoontumisensa ovat järjestäneet muun muassa
leirilegenda Alarik Sandbergin lastenleireille 1950-luvulla osallistuneet.
Yhteistä tapahtumille näyttää olevan se, että ne liittyvät erityisen
merkittäviksi koettuihin ajanjaksoihin, jotka ovat suunnanneet asianosaisten
elämää ja jääneet vaikuttamaan monella tavalla.
Katinalan raamattuopiston talvikurssi 1987 käytiin ennätyksellisten
paukkupakkasten keskellä, ja kurssi oli ensimmäinen, joka teki yhteisen
ulkomaanmatkan. Silti kurssin pysyvin vaikutus syntyi todennäköisesti yhdessä
olemisesta ja tiiviistä hengellisyydestä – opetusta unohtamatta. Monet
kurssilaiset suuntasivat myöhemmin kokoaikaiseen hengelliseen työhön
evankelistoiksi, pastoreiksi, lähetystyöntekijöiksi ja järjestövaikuttajiksi
helluntailiikkeen, baptistiseurakuntien ja Vapaakirkon piiriin.
Ja syntyipä kurssilaisten keskuudesta myöhemmin ainakin yksi
avioparikin.
– Odotin siihen aikaan esikoistamme, ja tiesin, että minulle se
oli viimeinen mahdollisuus kokea ihanaa nuorten leirielämää ja reissata
yhdessä. Aviomieheni Jukka oli aiemmin käynyt saman kurssin, ja hän
rohkaisi minua. Se oli nuoruuteni viimeinen irtiotto, Sirkku Mononen muistelee.
Oulun 1970-luvun taitteen nuorisoporukan yhdessäoloaika oli
pidempi. Vuodet loivat perustan kristityn elämälle, ja moni löysi ryhmän
sisältä myös elämänkumppanin. Hengellisen toimintakentän eri tehtävien
lisäksi joukosta tuli myöhemmin muun muassa ammattimuusikoita; seurakunnan
musiikkitoiminta oli vireää kuoroineen ja torvisoittokuntineen.
– Se oli yhdessä olemisen ja tekemisen aikaa, Kari Pohjanen
muotoilee.
Pohjanen on huomannut, kuinka lasten vartuttua ja ruuhkavuosien
vaihduttua eläkeläisen elämänrytmiin ajatukset askaroivat yhä enemmän
menneessä.
– Kun ikää tulee lisää, asiat, jotka työvuosien aikana jäivät katveeseen,
alkavat pulpahdella pintaan. Lapsuus- ja nuoruusaika konkretisoituu aivan eri
tavalla kuin työvuosien aikana.
Erilaista kuin maallisissa
kokoontumisissa
Vaikka menneiden muistelu, vanhojen
kuvien katsominen ja kuulumisten vaihtaminen on seurakuntaympyröissä
samanlaista kuin maallisissa luokkakokouksissa ja sukujuhlissa, hengellinen
viitekehys tuo tapaamisiin tärkeän lisävivahteen.
Sielu virkistyy ja
usko vahvistuu, kun kuulee, miten Jumala on pitänyt myös toisista huolta ja ollut
uskollinen erilaisten elämänvaiheiden keskellä.
Näin siitä
huolimatta, että monen elämäntaipaleelle on mahtunut myös tummia sävyjä ja
osa joukkoon kuuluneista on jäänyt seurakuntayhteyden ulkopuolelle.
– Oli ilo todeta,
kuinka moni on vielä moni seurakuntien toiminnassa mukana, Marja Simoen
toteaa.
– Oli ihana nähdä
vuosikymmenten jälkeen, miten aika oli kauniisti kasvattanut ja kypsyttänyt
ihmisiä ja miten Jumalan rakkaus on elämässä vaikuttanut. Kun elämänpiiri on
yhteinen, tällaisten tapaamisten järjestäminen on luontevaa, Sirkku Mononen
lisää.
Sekä Oulun entisten
nuorten että Katinalan kurssiporukan nostalgiapäivä sisälsi myös rukousta.
Yhdessä kiitettiin Jumalaa hänen huolenpidostaan ja uskollisuudestaan ja
siunattiin toisia ja niitä, jotka eivät olleet päässeet tulemaan.
Jälkeenpäin
oululaisten yhteydenpito on jatkunut yhteisessä Facebook-ryhmässä, ja myös uudesta
kokoontumisesta on ollut puhetta. Niin on myös Katinalan 1987-kurssilaisten
keskuudessa.
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...