Näkökulma: Kuinka sopeuttaa evankeliumia?

Evankeliumia ei voi viedä mihinkään uuteen kulttuuriin, ellei sitä sopeuteta. Muslimien parissa tehtävän lähetystyön yhteydessä käytetään termejä C1–C6, joilla tarkoitetaan sopeuttamisen (engl. contextualization) eri asteita. Mitä nämä asteet tarkoittavat? 

C1-linjan lähetystyötä tehdään kielellä, jota maassa ei joko ymmärretä hyvin tai ei puhuta juuri lainkaan. Evankeliumi on kokonaan uutta ja vierasta paikalliselle kulttuurille. Tämä synnyttää ongelman: kristityt ovat ja pysyvät aina vähemmistönä sekä kulttuurisessa että uskonnollisessa mielessä.

C2 on lähestymistapa, jossa käytetään paikallista kieltä, mutta kaikki opetustavat ja metodit ovat vieraita paikalliselle kulttuurille. Lähestymistapa synnyttää käytännössä uuden kielen ja irrottaa uskovat paikallisesta kulttuurista ja elämästä. 

C3:ssa käytetään paikalliskieltä tai -murretta ja otetaan huomioon kulttuurilliset asiat. Esimerkiksi jumalapalveluksessa huomioidaan tavanmukainen vaatetus ja se, istuvatko ihmiset perinteisesti lattialla vai penkeillä. Tilaisuuksissa voidaan käyttää paikallisten omia lauluja ja musiikkityylejä sen sijaan, että tuotaisiin ne toisesta kulttuurista. 

Tämä lähestymistapa muistuttaa paljon edellistä, mutta paikallistamista ja sopeuttamista on hieman enemmän. Lisäksi teologisessa opetuksessa nostetaan selvästi esille Israelin asema Jumalan valittuna kansana, jota yhä koskevat kaikki Jumalan lupaukset. 

C4:ssa käytetään paikallisten ymmärtämää hengellistä kieltä, vaikka se olisi vierasta Raamatulle (esim. Jeesus -> Isa). Kun muslimit viettävät ramadania, kristityt paastoavat muiden mukana. Lähestymistavassa ei syödä sianlihaa eikä juoda alkoholia ja pukeudutaan paikallisten tavoin. Naiset peittävät päänsä. Kuitenkin kaikki tapahtuu tekemättä väkivaltaa Raamatulle. 

C5-lähestymistavassa luodaan uskovien ja kääntyneiden ryhmä, jota kutsutaan messiaanisiksi muslimeiksi. He voivat ottaa Jeesuksen vastaan pelastajanaan mutta pitävät yhä mukana useita islamin oppeja. 

Lähestymistavassa rukoillaan viisi kertaa päivässä moskeijassa muslimien kanssa, lausutaan šahada sekä opetetaan ja uskotaan Koraanista löytyvän joitakin totuuksia, jotka voivat ohjata ihmisiä kohti valoa. Muhammedia pidetään samanveroisena kuin Vanhan testamentin profeettoja. Joskus myöskään kastetta ei pidetä kovin tärkeänä, jos se aiheuttaa esimerkiksi hengenvaaran. Lisäksi perustetaan jopa ”messiaanisia moskeijoita” ja luetaan raamatunkäännöstä, jossa Jumalan Poika on korvattu ilmaisulla Jumalan khalifa. 

C6:ssa kehotetaan ihmisiä ottamaan Jeesus vastaan, mutta jätetään pelastetut sinne, missä he ovat. Ehkä vain kotikokoukset sallitaan. Tämän linjan opettajat neuvovat lähetystyöntekijöitä jopa niin, ettei Jeesuksen vastaanottanutta muslimia tule ohjata siitä eteenpäin eikä kehottaa todistamaan uskostaan. 

Ensimmäiset kaksi lähestymistapaa eivät auta lähetystyön menestymistä. Kolmas (C3) on turvallinen linja, jossa selkeät Raamatun totuudet säilytetään. Neljättä lähestymistapaa ei tarvitse torjua kokonaan, mutta viidettä ja kuudetta ei voida hyväksyä. 

Aaron Ibrahim 

Kirjoittaja on Avainmedian arabi- ja muslimityön johtaja.