Näkökulma: Heikoimpien ahdinko syvenee - "Romanipakolaiset joutuvat kokemaan laajasti eriarvoisuutta myös pakolaisena ollessaan"

On historiasta tunnettu tosiasia, että kriisien aikana kaikkein heikoimpien asema usein vain vaikeutuu. Nyt tämä totuus on nähtävillä silmiemme edessä, kun katselemme, mitä Ukrainassa tapahtuu, ja minkälaisia seurauksia kaikella on sodan jaloissa elävien, jo ennestään heikossa asemassa olevien elämässä. 
Joulukuussa julkaistun uusimman pakolaistiedotteen sivuilta ilmenee, että EU-maihin on nyt jo saapunut lähes viisi miljoonaa pakolaista. Lisäksi arvioidaan, että tällä hetkellä yli kaksi miljoonaa ihmistä on paennut muualle kuin EU-maihin. Tämä kaikki vaikuttaa monella tapaa meistä monien elämään, mutta erityisesti tällä on vaikutuksensa jo valmiiksi heikossa asemassa olevien ihmisten elämään eri alueilla. 
 
Yhdelle vähimmistä -työtä tehdään tällä hetkellä 12:ssa itäisen Euroopan maassa, pääasiassa hyvin heikossa asemassa olevan romanivähemmistön keskuudessa. Jo ennestään vaikeat tilanteet sekä köyhyyden ja eriarvoisuuden mukanaan tuomat haasteet ovat kasvaneet huomattavasti Ukrainan sodan aikana. 
Olemme monin paikoin kuulleet viestiä, kuinka sodan mukanaan tuoma energiakriisi ja yleinen hintojen nousu ovat tehneet monen köyhän ihmisen arjesta tuskaa. Ruoka ei tahdo riittää ja hatarien asumusten lämmitys on miltei mahdotonta. Lisäksi monen romanin elämänlankana olleet kausityöt tai muut heille uskotut erilaiset työtehtävät onkin nyt annettu pakolaisten elinkeinoksi ja näin näiden jo valmiiksi vaikeassa tilanteessa olevien elämä on vain entisestään vaikeutunut. Tietenkään tämä ei ole sodan kauheuksia pakoon lähteneiden syy, vaan suuren ihmismäärän alueille tulon seuraus. 
 
Sotaa pakenevien ukrainalaisten joukossa on myös paljon romanipakolaisia. Fidan pakolaistyön ja Ukrainan romanien parissa tehtävän laajan lähetystyön verkostojen kautta tulee myös vahva viesti siitä, kuinka romanipakolaiset joutuvat kokemaan laajasti eriarvoisuutta myös pakolaisena ollessaan. 
Monenkaan kodit ja sydämet eivät aukea romaninaisten ja lasten kulkueelle, jossa elämä on pakattu muutamaan muovipussiin. Monien luotettavien tahojen antama kylmä viesti on se, etteivät he useinkaan saa samanlaista kohtelua kuin muut pakolaiset. Jopa pakolaisia kuljettavat linja-autokyydit ovat valinneet ”asiakkaitaan” ja romanit ovat usein jääneet näin ilman kyytiä eteenpäin. 
 
Sodan kaikkia uhreja täytyy auttaa kaikin tavoin, mutta kaiken auttamisen keskellä emme saa kuitenkaan unohtaa niitä, jotka ovat olleet ulkopuolisen avun tarpeessa jo ennen sotaa, ja joiden hätä on vain entisestään kasvanut sodan vaikutuksien myötä. 
Kristittyjen yksi tärkeimpiä arvoja on rakastaa kaikkia ihmisiä tasapuolisesti, taustoista riippumatta. Uskon, että tämänkin kriisin keskellä Jumala kutsuu meitä seisomaan sen kaikkein heikoimmankin rinnalla. Itä-Euroopan romanivähemmistön hädänalaisuutta katsoessa mieleeni nousevat uudelleen Jeesuksen ajankohtaiset sanat: ”Kaiken, minkä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.” 
 
Tino Grönfors 
 
Kirjoittaja on Elämä ja Valo ry:n toiminnan koordinaattori.