Positiivinen eriarvoistaminen on nykyisin oikeastaan isompi ongelma kuin varsinainen eriarvoistaminen, helluntaiseurakuntien romanijärjestö Elämä ja Valo ry:n toiminnanjohtaja Tino Grönfors kuvailee.
Positiivisella eriarvoistamisella tarkoitetaan tilannetta, jossa henkilön tausta tai esimerkiksi etnisyys nostetaan tarpeettomasti esiin ja henkilö nähdään vain oman ryhmänsä edustajana. Ilmiöstä käytetään myös nimityksiä eksotisointi tai positiivinen rasismi.
– Vaikka halutaan osoittaa myönteistä huomiota, tapa saattaa leimata romaneja. Kiitellään, että romanisisaret ovat leiponeet, tai nämä hienot romaniveljet tulevat nyt laulamaan, Grönfors kuvailee.
– Kentältä kuuluu jonkin verran toivetta siitä, että olisi hienoa, jos voisi olla vain vaikkapa Tino, tavallinen seurakuntalainen.
Kaiken kaikkiaan tilanne seurakunnissa on Tino Grönforsin mukaan hyvässä kunnossa ja varsinaista rasismia ilmenee hyvin vähän. Grönfors ei mielellään edes käytä rasismi-sanaa.
– Puhuisin mieluummin eriarvoistamisesta.
Osaltaan kyse on suomalaisuuden muutoksesta.
– Seurakuntien monimuotoistuessa uusia kulttuureja on tullut mukaan. Romanien erilaisuus on hälventynyt.
– On opittu yhä paremmin ymmärtämään, ettei seurakunta koostu vain suomalaisesta pääväestöstä.
"Kompastelu voi olla osa kristittynä kasvamista."
Kauhavan helluntaiseurakunnan pastori Jukka Rahkonen ja toimintaan aktiivisesti osallistuva Rainer Isberg ovat tehneet seurakunnassa läheistä yhteistyötä muutaman vuoden ajan.
– Ainakin täällä Etelä-Pohjanmaalla asiat ovat seurakunnissa hyvin, sen voin romanimiehenä sanoa, Isberg, 25, kuvailee.
– Uskovat romanit pyrkivät elämään niin, ettei olisi mitään erottavia tekijöitä pääväestön kanssa. Poikkeuksiakin voi olla, emme me aina ole niin pyhiä kuin miltä joskus vaikuttaa, Isberg naurahtaa.
Jukka Rahkonen myöntää, että ”valkolaisella” kristityllä voi olla taustalla romaneihin kohdistuvaa skeptisyyttä ja pelkoakin.
– Sen olen huomannut eri tilanteissa, että tuki romaninuorille on oltava erilaista kuin pääväestöllä.
– Haasteet ovat molemminpuolisia; että saadaan syntymään luontevaa ja läheistä kanssakäymistä.
Rahkonen, 43, on viime vuosina itse toiminut romanityössä ja lähti mukaan myös Elämä ja Valo ry:n hallitukseen.
– Pakko meidän on tehdä jotain. Romanien nuorta sukupolvea on kutsuttava uskoon ja seurakuntaan.
Nuorten romanien arki on nykyisin lähtökohtaisesti hyvin samanlaista pääväestön opiskelevien nuorten kanssa. Seurakunnassa kasvaneita romaneja on toiminnassa mukana paljon eri puolilla Suomea.
Tino Grönfors mainitsee kaksi romaninuoriin liittyvää erityiskysymystä.
– Romanien usko on edelleen konservatiivista ja asiat koetaan hyvin dramaattisina. Tämä näkyy siinä, että ollaan uskossa kirkkaasti ja tosissaan, mutta jos tapahtuu jokin lankeemus, ajatellaan, että nyt ei enää ollakaan uskossa ja jäädään pois seurakunnasta.
Elämä ja Valo ry:ssä on viime vuosina panostettu nuorten kohtaamiseen ja myös keskusteluihin uskossa elämisestä.
– Ei usko siihen lopu, jos kompastelemme ja lankeamme, vaan se kaikki voi olla osa kristittynä kasvamista.
Toinen erityispiirre Grönforsin mukaan liittyy siihen, että romaninuori kasvaa usein kotona perinteitä arvostavaan hengellisyyteen. Nykyaikaiset nuortenillat eivät välttämättä resonoi nuorten hengellisen identiteetin kanssa.
– Vaikka monet nuoret romanit ovat muiden mukana nuortenilloissa, monet saattavat silti tuntea olevansa enemmän kotonaan herätyskokouksessa tai aamukokouksessa. Lauletaan esimerkiksi mieluummin vanhoja lauluja.
Perinteisessä romanityössä, kuten kotivierailuilla, saattaa nykyisin olla mukana seurakunnan nuorisotyöntekijä. Näin pyritään luomaan siltaa perheen nuoriin ja tulemaan tutuiksi.
– Ei nuortenilloista pidä sen vuoksi tehdä vanhoja herätyskokouksia, että niissä romanitkin viihtyisivät, Grönfors naurahtaa.
– Mutta jotain yhteyttä olisi hyvä etsiä.
”Seurakuntamallimme on vientituote”
Suomalaiset romanit ovat tehneet vuosia työtä Itä-Euroopassa, jossa romanit ja pääväestö kokoontuvat eri seurakunnissa.
– Pohjoismainen malli, jossa romanit ja pääväestö ovat samassa seurakunnassa, on ollut vahva vientituote, Elämä ja Valo ry:n toiminnanjohtaja Tino Grönfors kuvailee.
Suomalaiset ovat osaltaan tehneet asennemuutostyötä, ja ensimerkkejä siitä, kuinka romaniperheitä on kotiutunut perinteiseen pääväestön seurakuntaan, löytyy paikoin runsaastikin.
– Tämän puolesta olemme pyrkineet vahvasti puhumaan.
Valko-Venäjällä yhdessä helluntaiseurakunnassa on jo romanitaustainen pastori, mitä Grönfors kuvailee ”positiiviseksi ääritapaukseksi”.
Suomessa romanit eivät ole koskaan halunneet muodostaa omia seurakuntia romaneille.
– Erilaisuus on rikkautta. Aina on todettu, että kiitos Jumalalle siitä, että meillä ei ole romaniseurakuntia. (AT)
ArviotCraig Groeschel: Johda kuin sillä olisi merkitystä – seitsemän johtamisen periaatetta kestävää seurakuntaa varten. Aikamedia, 2024. Suom. Mirkka Jantunen. Nid. 280 sivua.
ArviotSami Günther ja Mikko Sivonen (toim.): Jumalan armon kirkkauden ylistykseksi. Johdatus reformoituun pelastusoppiin. Agricola teologinen instituutti. Sid. 458 s.
ArviotJesus Revolution Kingdom Story Company ja Lionsgate, Yhdysvallat 2023. Ohjaus Jon Erwin ja Brent McCorkle. Pääosissa Joel Corteney, Jonathan Roumie ja Kelsey Grammer. Käsikirjoitus Jon Gu...
ArviotKaren Kingsbury: Iltarusko. Englanninkielinen alkuperäisteos Sunset (Sunrise Series #4; USA 2008). Suom. Leila Uosukainen. Aikamedia 2023. Sid. 348 s.
ArviotElina Salminen: Suurempiin käsiin. Kesken, 2022. Sid. 28 s. Maailman turvallisin paikka on siellä, missä elämä on laskettu suurempiin käsiin. Keskeneräisestä elämästä kirjoittava...
ArviotDan Johnstone Hillsong: A Megachuch Exposed (2022) Discovery+ Tämän vuoden maaliskuussa suoratoistopalvelu Discovery+ julkaisi kolmiosaisen dokumenttisarjan suositusta...
ArviotBill Wilson: Elefantin kokoinen ongelma – Vaiettu vaikeus vai kohdattu totuus? Aikamedia 2021. Nid. 117 s. Maailman suurimmaksi pyhäkouluksi kutsutun Metro World Childin perustaja...
ArviotJP ja murtovaras. Ohjaaja Jani Korhonen, käsikirjoittaja Tytti Salo, tuottaja Samuel Grönholm. Black Lion Pictures 2021. Karkkipaperin rapina ja jännittynyt odotus täyttävät elokuvate...
ArviotJuhani Aitomaa: Trump-profetiat – karismaattinen valtateologia ja Donald J. Trump. Näkökulmajulkaisut 2018. Nid. 51. s. Juhani Aitomaan pieni kirjanen kolmen vuoden takaa on yhä ajank...
ArviotAnne Graham Lotz: Jeesus minussa – Pyhän Hengen kokeminen pysyvänä kumppanina. 2.painos. Kuva ja Sana 2021. Nid. 287 s. Joku kristitty ei ehkä koskaan ole kuullut nyt jo edesmenneestä maailmank...
ArviotFreidiba Boodos: Tahdotko taivaaseen. 1978/2020; Leila ja Miranda: Tu sal mo dziviba. 1988/2020; Romanos, Kuninkaan sukulaiset. 1983/2020. Prisma/Elämä ja Valo ry.
ArviotMaarit Eronen: Kutsuna kuuliaisuus. Tavallisen naisen epätavallinen elämä. Aikamedia 2021. Nid. 395 s. ”Uskoontuloani voisi verrata lämpömittarin elohopeaan. Jos nolla oli se kohta, jossa siirr...
ArviotJohn F. Walvoord, William Crockett, Zachary J. Hayes, Clark H. Pinnock: Four Views on Hell. Zondervan, 1996. Nid. 190. Four Views On Hell -kirjassa neljä raamatuntutkijaa tuo esiin vuoroll...
ArviotAvi Snyder: Juutalaiset eivät usko Jeesukseen ja muita väärinkäsityksiä. Perussanoma 2020. Nid. 152 s. New Yorkissa syntynyt, vuonna 1977 uskoon tullut messiaaninen juutalainen Avi Snyder...
ArviotPsykologian emeritusprofessori ja kirjailija Markku Ojasen uutuusteoksessa pohditaan, mitä on hyvä elämä ja onnellisuus. Tällaiset kysymyksethän ovat sinänsä vanhoja ja tuttuja jo antiik...
ArviotSuomenkielisten kristillisten julkaisujen joukossa on ollut turhan pitkään tyhjiö Isä meidän -rukousta käsittelevien kirjojen kohdalla. Teologian maisteri Markku Tossavaisen uu...