Musta gospel innostaa nyt Suomessa
Uskon, että black gospelia on helpompi esittää maallistuneelle yleisölle kuin perinteistä suomalaista gospelia, tenori Tomy Kuokkanen Gospel Helsinki -kuorosta sanoo.
– Yleisöllä ei ole kenties samanlaisia ennakkoasenteita sitä kohtaan, ja toisaalta musiikin iloisuus, rytmisyys ja sanoma vie kyynisemmänkin kuulijan usein mukanaan.
Kun Kuokkanen on kertonut joillekin ystävilleen, jotka ”eivät kenties rippikoulun jälkeen ole kirkkoon astuneet”, että hän laulaa mustaa gospelia kuorossa, on vastaanotto ollut poikkeuksetta todella positiivinen.
– Sanotaan, että vau, se on tosi upeeta musiikkia.
– En ole ihan varma, olisiko vastaus samoilla ihmisillä samanlainen, jos kyseessä olisi perinteisempi suomalainen gospel.
Tuttu televisiosta
Kuokkasen kokemus on linjassa monen muunkin kristillisen musiikin ystävän havaintojen kanssa. Musta gospel – kenties toisin kuin muu kristillinen musiikki – on nosteessa, ja eri puolille maata on syntynyt paljon nimenomaan mustaan musiikkiin erikoistuneita kuoroja.
Mustia kirkkokuoroja on nähty elokuvissa ja tv-sarjoissa, ja viimeksi toukokuussa Ison-Britannian kuninkaallisissa häissä. Niiden välittämä kuva kristittyjen meiningistä on hyvin toisenlainen kuin mikä länsimaisella valkoisella saattaa omakohtaisesti olla.
Vaikka käsityksiin sekoittuu varmaankin myös silkkaa eksotisointia, jonkinlaisen muurin black gospel yhä uudelleen onnistuu murtamaan esiintyjien ja yleisön väliltä myös Suomessa.
– Parasta black gospel –kuorossa laulamisessa on kuoron yhteisöllisyys ja musiikin rytmillisyys, iloisuus ja sanoma.
– Black gospel on erittäin mukaansa tempaavaa, ja on mahtavaa välittää sen tuomaa ilosanomaa yleisölle, Tomy Kuokkanen sanoo.
”Jeesuksella keskeinen rooli”
Seinäjoella kokoontuvaa Pop Up Gospel -kuoroa luotsaava Tarja Kultalahti tunnistaa ennakkokäsitykset, jotka perinteiseen suomalaiseen gospeliin liittyvät – ja sen, miten englanniksi laulettu musta gospel kenties koetaan maallistuneen yleisön parissa helpommin lähestyttävänä.
– Suomalaiseen gospelmusiikkin on viljelty runsaasti hengellisiä fraaseja ja kliseitä, joilla saattaa olla moniin ihmisiin luotaantyöntävä vaikutus.
– Vaikka osa tekstistä jää meidän tapauksessamme ehkä englanniksi ymmärtämättä, sisältää jokainen biisi yleensä helposti ymmärrettävän ytimen. Haluan myös uskoa, että Henki puhuu puolestaan.
– Jos kuorolaiset sisäistävät itse tekstin ja elävät sen joka solullaan laulaessa läpi, syntyy konserteissa uskoa, toivoa ja rakkautta vahvistava ilmapiiri, jossa Jeesuksella on keskeinen rooli.
Sanoma puhuttelee
Täytyykö olla itse uskovainen, että voi laulaa black gospelia?
– Tuskin sellaista rajoitetta voi kukaan asettaa. Toisaalta black gospelin sanoma on niin selkeä, että sen esittäminen ilman että siihen uskoo, tuntuu minusta hieman absurdilta yhtälöltä, Tomy Kuokkanen sanoo.
Myös Gospel Helsinki –kuoron johtaja Nina Pakkanen uskoo, ettei gospelin laulaminen ole omasta uskosta kiinni.
– Uskon, että gospelin laulaminen herättää uskon ja vahvistaa sitä. Gospelia laulaessa usko muuttuu todeksi, Pakkanen kuvailee. Pop Up Gospelissa kynnys on pyritty pitämään tietoisesti matalana.
– Meille on tärkeää, että kenenkään kuorolaisen uskoa ei punnita tai mitata, vaan kaikilla, jotka pystyvät Jeesuksesta laulamaan englanniksi nikottelematta, on pääsy kuoroon. On suuri rikkaus, että kuoron riveihin
mahtuu monta erilaista katsantokantaa ongelmitta, Tarja Kultalahti sanoo.
Voiko valkoinen laulaa ”mustaksi”?
Mistä sitten syntyy hyvä mustan gospelin soundi?
– Paraskaan soundi ei hivele korvia, jos stemmat eivät soi vireessä. Hyvä kuorosoundi on vuosien työn tulosta, ja me olemme vasta työstämässä omaa soundiamme, Tarja Kultalahti kuvailee.
– Mustaksi gospelkuoroksi kuulostamme vielä liian kiltiltä, mutta Hanna-Maria Heleniuksen ensimmäinen workshop kuoroleirillämme maaliskuussa antoi heti lisäpotkua asenteeseen ja twangin määrään.
Helenius on johtanut kuluvalla vuosituhannella Higher Ground Vocals -kuoroa, joka on suomalaisen black gospelin huippuryhmä ja genren tunnetuin toimija.
Nina Pakkasen mukaan soundin syntymiseen vaikuttaa muun muassa se, että porukka tuntee toisensa, kuuntelee toisiaan ja harjoittelee riittävästi yhdessä.
– On myös tärkeää, että johtaja saa porukan sitoutumaan yhteiseen näkyyn ja tavoitteeseen, kuorolla on halu ja kyky oppia uutta ja ääntä hoidetaan ja kehitetään jatkuvasti.
Voiko suomalainen oppia tekemään aitoa afroamerikkalaista soundia?
– Tästä olen keskustellut useammankin mustaihoisen kanssa, ja joka kerta saan kuulla, ettemme pysty siihen, koska emme ole mustaihoisia, Nina Pakkanen sanoo.
– Meidän suomalaisten äänenmuodostus on erilainen, eikä mikään sitä toiseksi muuta. Voimme oppia ymmärtämään sen tavan ja tekniikan, jolla mustaihoiset laulavat, ja soveltaa sitä omaamme, mutta ei meidän tarvitse kuulostaa kopioilta.
– Kyse on kuin kahdesta eri kielestä. Voimme oppia puhumaan toista kieltä erinomaisesti mutta oma äidinkielemme pysyy äidinkielenämme. Tärkeämpänä näen gospelin juurien ja sen synnyn ymmärtämisen, mitä gospel tarkoittaa ja mistä se kumpuaa. Gospelin sisällön ymmärtämys luo myös tulkintaa ja oikeanlaista tekniikkaa.
Kevät huipentui Musiikkitalossa
Black gospel -aktivisteille tyylin noste on ollut iloinen asia. Kirkot ja konserttisalit ovat täyttyneet mukavasti, viimeksi toukokuussa Musiikkitalossa Helsingissä järjestetyssä The Story of Gospel -konsertissa, joka oli Gospel Helsingin, Lahden gospelkuoron, Aboa gospelin ja Joutsenon gospelkuoron yhteisprojekti. Sali oli
loppuunmyyty.
– Kuulin kommentin, että kuorolaiset olivat ihan pähkinöinä konsertista, harva nukkui sinä yönä ja sunnuntaina useimmat olivat mukana aamumessussa, Nina Pakkanen sanoo.
Jotkut vanhemmat kuuntelijat harmittelevat, ettei englanti ole kovin hyvin hallussa. Usko, meininki ja ilo yhdistävät silti kuulijat ja esiintyjät.
– Musiikin taso ratkaisee sen, miten yleisö ottaa kuoron vastaan. Myös aitous ja heittäytyminen palkitaan, Tarja Kultalahti sanoo.
Anssi Tiittanen
51
