Musiikki miehen tiellä pitää

Minulle on tärkeää, että musiikki on rehellistä ihmisen elämän vaiheiden edessä. Se on surujen, ilojen, arvojen ja tavoitteiden peili. Epätoivoa ja ahdistusta ei saa padota ja peittää, ja toisaalta armon ja toivon lähdettä ei saa unohtaa, muusikko Antti Velin luonnehtii sanomaa musiikkinsa taustalla.

Karkkilasta kotoisin olevalle laulajalle ja lauluntekijälle musiikki on aina ollut se juttu. Hän sanoo, että säveltäminen, soittaminen ja musiikin tuottaminen studiossa on kaikkein ominaisinta puuhaa, kutsumustyötä. Leipätyö viekin toiseen maailmaan. Antti Velin työskentelee rikosylikonstaapelina Keskusrikospoliisissa.

– Minulle musiikin sanoma on sekä tekstissä että sävelissä, rytmissä, soinnuissa ja melodioissa. Instrumentaalikappale voi välittää tunteita ja ajatuksia, ja toisaalta sanat eivät aina tavoita tarkoitustaan. Kuitenkin juuri laulujen sanat ovat se ydin, jonka välittämistä musiikki palvelee. Sanat eivät voi sanoa sävelelle, että mitäs tuolla tavalla teet, ja toisaalta rytmi ei voi sanoa sanoille, että emme teitä tarvitse.

Levynteon jälkeen vedettiin henkeä

Antti Velinin musiikin tyylilaji vaihtelee jazzahtavan instrumentaalimusiikin, pop/rockin ja countryn välillä. Hän kokee, että lauluntekijänä hänen tehtävänään on välittää evankeliumin toivoa. Hänestä jokaisen laulun ei tarvitse kulkea tuttuja kaavoja, esimerkiksi murheista ja taakoista kohti vapautusta, vaan levyllä yksi kappale voi kertoa ahdingosta ja surusta, seuraava voi kommentoida edellistä kappaletta ja kolmas väläyttää toivoa väsyneelle.

– Tällainen kaari on esimerkiksi Yhteys-levyni kappaleiden Yhteys on katkennut, Miehen tie  ja Kaiken mikä painaa välillä.

Levyn julkaisun jälkeen Velin päätti pitää usean kuukauden sapattivapaan musiikista.

– Keikkakiertueen sijaan veinkin kitarani huoltoon ja hain sen vasta kolmen kuukauden jälkeen takaisin. Nyt alkaa hiljalleen tuntua siltä, että olen saanut hieman etäisyyttä ja uutta näkökulmaa musiikkiin.

Neljän pojan isä toivoo, että jatkossa osaisi edetä projekteissa enemmän levosta käsin, sillä ruuhkavuosina kaikki on enemmän ja vähemmän suorittamista. Levy on Velinin ensimmäinen täyspitkä tuotanto, tosin lauluja on kertynyt varastoon jo useamman levyllisen verran.

Jokainen laulu on pieni projekti

Lauluntekijä poimii aiheita teksteihin sieltä täältä, mutta olennaista on löytää aitous. Kun ihmiset ympärillä uskaltavat olla aitoja ja rehellisiä, alkaa muusikon maailmassa jotain tapahtua.

– Biisinteko etenee usein niin, että minulla on kitara kaulassa, mutta en varsinaisesti soita tai harjoittele. Mietiskelen vain omaa ja läheisteni elämää, ja sieltä ne aiheet usein vain siirtyvät ajatuksista sormiin ja kieliin. Sanat ja sävelet tuntuvat usein jo valmiiksi sovitetuilta, kun niitä itsekin soitan vasta ensimmäistä kertaa.

Toisinaan Velin tapailee jotain rytmiä ja rakentaa siihen sitten soinnut ja sävelet. Teksti tulee myöhemmin. Joskus harvoin käy niin, että kokonainen kappale syntyy hetkessä ikään kuin improvisoiden. Aihioita lauluihin syntyy paljon, mutta niiden työstämiseen saattaa mennä pitkäkin aika.

Ilman musiikkia Antti Velinin on vaikea kuvitella elävänsä. Hän aloitti sellonsoiton 4-vuotiaana ja jatkoi klassisen musiikin opintoja yläkouluikäiseksi. Lukioon mentäessä hän oli siirtynyt yhtyesoittimiin, ja kitara jäi miehen käteen. Velin on sittemmin suorittanut myös  filosofian maisterin tutkinnon musiikkitieteessä.

Perhe elää muusikon vaiheissa vahvasti.

– Kerran kun kuuntelin vielä julkaisematonta levyä automatkalla, kolme vanhinta poikaamme lauloivat koko Miehen tie -kappaleen kuorossa levyn mukana.
He olivat kuulleet sen levyä tehdessä varmasti sata kertaa.

Muusikon toiveena olisi, että tulevaisuudessa ympärille muodostuisi bändi, jonka kanssa keikkailla. Pääsy useammin duo-keikoille vaimo Petran kanssa on myös haaveissa.


Tanja Katajisto