Miten tästä selviää? – Joskus on mentävä kauas saadakseen asioita selviksi

Etäällä näkyy raskaassa lastissa tuleva polkupyörä. Polkija pysähtyy, kun näkee gaijin, ulkomaalaisen. Heikolla japanin kielellä minun eri tarvitse monta sanaa puhua. Kuin suojelusenkeli Masaki katsoo harkitsevin ilmein takapyörää ja kaivaa työkalut esille. On yllättävää, että hänellä on myös paketti uusia pyöränpinnoja. Tuntuu että suojelusenkelit suorittavat tilaustyötä, ovat oikealla hetkellä oikeassa paikassaa. 

Vajaan kahden tunnin kuluttua uudet pinnat säteilevät iloisesti vanteessa. Koska meillä juttu luistaa, vaikka harvoilla sanoilla, jatkamme matkaa yhdessä. Saavumme Kyushu-saaren eteläkärkeen jouluaattoiltana. 

Telttamajailun jälkeen tekee mieli nukkua oikean katon alla. Masaki menee Grand-hotellista kysymään yöpymisen hintaa. Japanin jeneistä käännettynä se on 100 euroa yöstä. Siihen sisältyy aamiainen ja illallinen. Miten tästä selviää? 

Mietteliäin ilmein katsomme toisiamme. Kylän laidalta löytyy retkeilymaja. Siellä yöpyminen maksaa 15 euroa. 

Yhteismajoitushuoneen lattialla on parisenkymmentä riisimattoa. Muita majailijoita ei ole. Yli sadan kilometrin polkemisen jälkeen on hyvä rentoutua oikean katon alla. Ennen levolle käymistä majatalon emäntä tekee jotakin poikkeavaa. Hän taitaa tietää, että ulkomaalaisille joulu on vuoden suurin juhla. Japanissa joulu on tavallinen arkipäivä. 

Emäntä tuo tarjottimella meille suuren aterian. Se ei retkeilymajassa sisälly yöpymismaksuun. Kumarramme kohteliaasti kiittäen japanilaiseen tapaan: arigato gozaimas – suuret kiitokset. Siunaan ruuan. Jalat ristissä riisimatolla istuen käymme syömään. Kaikki ruokalajit ovat maan tapaan erillisissä pienissä astioissa. Hörpimme kuuman misokeiton pienistä kulhoista. Riisipuikoilla syödään muu ruoka. 

Pääateria on raaka sashimi-kala höyrytetyn riisin kera. Japanissa ateriaan kuuluu aina marinoituja daikon-vihannesviipaleita ja polttavan voimakasta wasabi-tahnaa, joka sekoitetaan soijaliemeen. Se antaa tulikasteen miedolle ruualle. Juotavaksi on vihreää teetä ja perunaviiniä, sochia. Mielellään valitsen vihreän gemmaicha-teen. Se on paahdetun riisin ja vihreiden teelehtien kanssa keitetty yhdistelmä. 

Kerron Masakille ”jouluaterian” jälkeen, että joulu on minulle suuri juhla ja laulan hiljaisella äänellä Jesus loves me, this I know, Jeesus mua rakastaa… Masaki kuuntelee tarkkaan ja sanoo: ”Sävel on tuttu, mutta en tiennyt, että se on hengellinen laulu.” Keskiyöllä käymme riisimattojen päälle levitettyjen futon-patjojen päälle nukkumaan. On turvallista jäädä joulun Herran käsiin. 

Jouluaamuna herään kahdeksan maissa. Ei ole mihinkään kiirettä. Masaki menee ulos laittamaan aamiaista. Siihen en sekaannu, koska olisin vain tiellä. Retkeilypöytä on palmupuun alla. Lämpöasteita on 16 ja taivas on raskaan pilven peittämä. 

Raskaan pilven riekale on ollut sydämeni nurkassa 10 vuotta. Erään henkilön kanssa välit olivat menneet poikki. Raskas tunne oli nakertanut sydämen rauhaa ja elämäniloa liian pitkään. Olin kyseisen henkilön parhaaksi halunnut antaa neuvoa jossakin asiassa. Hän loukkaantui. Mykkäkoulu oli raskasta, vaikka asuimme samalla paikkakunnalla. 

Sinä jouluna japanilaisen retkeilymajan riisimatolla menin itseeni. Ei ollut enää varaa puntaroida, olenko syytön tai syyllinen. Särkynyt ihmissuhde oli saatava korjattua. En ollut osannut tuoda asiaani esille oikealla tavalla. Olin loukannut läheistä henkilöä. 

Tein päätöksen. Ihmisylpeyteni on riisuttava ja minun on pyydettävä anteeksi. Sen jälkeen, kun kirjoitin anteeksipyyntökirjeen, raskas pilven riekale poistui sydämeni nurkasta. Paluumatkalla Toimisakista polkeminenkin tuntuu kevyemmältä. 

Tulomatkalla Masaki oli kuin tilaustyötä suorittava enkeli juuri silloin, kun polkupyörä hajosi tielle ja tarvitsin apua. Hänen kanssaan aamiaista syödessä raskas pilvikerros peittää taivaan. Kuitenkin yhdessä kohdassa näkyy pieni sininen läikkä. 

Se on tämän joulupäivän saarna. Jeesuksen syntymä on kuin valoa hohtava läikkä ihmiskunnan pilvisellä taivaalla. Se tuo toivon tämän elämän tulevaisuuteen ja siihen maahan, jossa taivas ei koskaan peity pilveen. 

Tielle hajonnut polkupyörä tarvitsi korjausta. Samoin ihmissuhteessa minä tarvitsin korjausta. Tähän korjausremonttiin oli pyydettävä Jumalan apua ja armoa. Kysymykseen Miten tästä selviää? sain vastauksen anteeksipyynnön kautta. Rikkoontunut eheytyi ja siitä lähtien olen ollut kyseisen henkilön kanssa hyvissä väleissä.

Eero Sorila