Lahkolaisleiman välttämistä ja identiteetin vahvistamista

”Punainen pelipaita, jonka jokainen joukkueen jäsen voi vetää päälle.” Tällä mielikuvalla havainnoi Suhe-seurakunnan työntekijä Pietu Korpelainen uskontunnustuksen merkitystä.

Helsingin Kalliossa ja Vantaan Tikkurilassa kokoontuva Suhe on ruuvannut omaa tunnustustaan reilun vuoden ajan. Tunnustusta valmistelevaa tiimiä johtaa teologian kandidaatti Henri Häkkinen. Hänen mukaansa prosessiin johti kaksi tekijää.

– Ulkopuolelta tuli painetta selkeyttää oppia. Esimerkiksi luterilaiset eivät ole tienneet, mitä meistä pitäisi ajatella.

– Toinen tekijä liittyy kasvuun. Suhe on 25 vuotta vanha seurakunta. Karismaattisista juurista on kuljettu nykyiseen. Olemme löytäneet omaa identiteettiämme, enää ei imitoida. Halusimme selvittää Suhen tapaa elää kristittynä.

Jumala nauttii itsestään iankaikkisesti

Uskontunnustukset ovat perinteisesti tiivistäneet sen, mihin kaikkien kristittyjen – tai tiettyyn kirkkokuntaan kuuluvien – tulisi uskoa. Suomalainen vapaakristillisyys on kuitenkin perinteisesti pitänyt Raamattuun sitoutumista riittävänä, eikä omia tunnustuksia ole tarvittu.

Toisaalta esimerkiksi maailman suurin helluntaikirkkokunta Assemblies of God on määritellyt oppinsa yksityiskohtaisesti. Tunnustukseen sisältyy esimerkiksi tuhatvuotinen valtakunta sekä kielilläpuhuminen Pyhän Hengen kasteen merkkinä.

Viime vuosina myös Suomen Helluntaikirkko ja monet pienetkin kristilliset yhteisöt ovat heränneet tunnustusten tarpeeseen.

– Uskontunnustus kannattaisi määritellä jo uutta seurakuntaa istutettaessa, väittää Espoon Kotikirkon pastori Mikko Sivonen.

Espoon Kotikirkko on vuonna 2008 perustettu paikallisseurakunta Leppävaarassa. Sivonen uskoo, että jos seurakunnan oppi olisi tehty selväksi jo alussa, olisi vältetty monta ongelmaa.

– Kuten isommat kiistat eskatologiasta. Sivosen mukaan uskontunnustus ei takaa elämää, mutta se antaa puitteet oikealle ymmärrykselle Jumalasta ja seurakunnasta.

– Maailmassa puhutaan paljon Jeesuksesta, armosta, kirkosta, synnistä ja pelastuksesta. On tärkeää määrittää, mitä niillä tarkoitamme. Ne eivät ole itsestäänselvyyksiä.

Kotikirkko on osa Suomen Baptistiyhdyskuntaa. Sivosen mielestä yhdyskunnan tunnustus on äärimmäisen tiivis. Hän itse opettaa reformoituun traditioon kallistuvaa kristinuskoa. Tällä tarkoitetaan luterilaisuuden rinnalla reformaatiossa kehittynyttä oppisuuntaa, joka on suosittua esimerkiksi Yhdysvalloissa mutta jäänyt luterilaisuuden jalkoihin Pohjoismaissa.

Reformoitu oppi näkyy Espoon Kotikirkon tunnustuksessa. Se tulee esille esimerkiksi kohdasta, joka heijastelee Westminsterin tunnustusta vuodelta 1646: ”Jumalan tarkoitus on kirkastaa Hänen omaa nimeänsä ja nauttia itsestään iankaikkisesti. Niinpä ihmisenkin tarkoitus on kirkastaa Jumalaa ja nauttia Hänestä aina.”

Teologisesti konservatiivi, kulttuurisesti liberaali

Espoon kotikirkossa ja Suhessa uskontunnustuksella halutaan myös osoittaa, että yhteisö sitoutuu historialliseen kristinuskoon eikä edusta mitään uutta, villiä opinsuuntaa.

Suhen kotisivulla ”Mihin uskomme?” -kysymyksen alta löytyvä linkki johtaa kuuluisaan Lausannen julistukseen. Kyseessä on lähetystyötä koskeva asiakirja, jonka muotoilussa vuonna 1974 oli mukana 2 300 evankelista johtajaa 150 maasta. Myös Suomen Helluntaikirkon tunnustus Raamatun auktoriteetista lainaa suoraan Lausannen julistusta. Koska kyseessä on globaalia evankelista kristillisyyttä tiivistävä dokumentti, siihen viittaaminen on vapaakristillisille yhteisöille luontevaa.

Toisaalta Suhessa tunnustuksella halutaan myös korostaa omaa, erottuvaa identiteettiä. Henri Häkkinen lainaa Suhen pastori Markus Lehtosen tiivistelmää seurakunnan filosofiasta: teologisesti konservatiivi, kulttuurisesti liberaali.

Kuulostaa näppärältä. Mutta mitä se tarkoittaa?

– Ensinnäkin pitäydytään perinteisessä kristillisessä opissa. Kristinuskon historiallisessa sanomassa ei ole muutostarvetta, Häkkinen sanoo.

– Kulttuurinen liberaalius tarkoittaa sitä, että teologia halutaan tehdä ymmärrettäväksi. Se ei saa olla teologisen eliitin kieltä. Sen pitää puhutella nykypäivän helsinkiläistä eri tavalla kuin Apostolisen uskontunnustuksen.

Toisaalta alustava versio Suhen tunnustuksesta on varsin tuttua tavaraa. Omaleimaisin lause liittyy luomisuskoon: ”Suhessa olemme kutsutut näkemään ja vahvistamaan maailmassa olevaa hyvää, sekä uteliaasti etsimään ja löytämään luomakunnan rikkautta tieteiden ja taiteiden avulla.”

Toisaalta tähänkin voi sitoutua lähes kuka tahansa kristitty.

Toisin kuin alkukirkon tunnustukset, Suhen tunnustus ei ole ehdoton ja ajaton. Häkkisen mukaan sillä pitäisi pärjätä parikymmentä vuotta eteenpäin.

– Seuraava sukupolvi joutuu käymään saman prosessin.


Lari Launonen

Astuiko alas tuonelaan?

Apostolisen uskontunnustuksen ajatellaan yhdistävän kaikkia kristittyjä. Se löytyy myös lukuisten helluntaiseurakuntien sekä Suomen helluntaikirkon kotisivuilta. Myös Suhen uskontunnustuksen alustavassa versiossa sitoudutaan Apostoliseen uskontunnustukseen.

Jotkut evankeliset teologit ovat kuitenkin kritisoineet tunnustusta epäraamatullisena. Erityisen epäilyttävänä pidetään väitettä, että Jeesus ”astui alas tuonelaan” – eli helvettiin. Alkuperäinen latinankielinen versio sekä useat englanninkieliset käännökset puhuvat selvästi helvetistä, eivät harhaanjohtavasti tuonelasta. Myös Espoon Kotikirkko laittoi Apostolisen tunnustuksen aluksi kotisivuilleen.

– Tällä haluttiin välttää lahkolaisleima ja tunnistautua osaksi pidempää kristillistä historiaa, Mikko Sivonen selittää.

Sivonen ei kuitenkaan usko Jeesuksen välttämättä käyneen helvetissä.