”Kriittisyyttäkin tarvitaan” – Tellus-lähetyskonferenssin pääpuhujaksi kutsuttu Samuel Tedder pohdiskelee ja perustelee lähetystyön oikeutusta

Samuel Tedder toivoisi lähetystyöntekijöiden toimivan yhä useammin tiimeinä. â€“ Tiimi on merkittävä voimavara niin työntekijöille kuin itse työllekin. (Helena Tedder)

15.1.2024 | Mira Kariluoto

Neljättä vuotta lähetystehtävissä oleva Samuel Tedder haluaa tulla Jyväskylässä 22.–23. maaliskuuta järjestettävään Tellukseen rohkaisemaan lähettäjiä ja uusia lähtijöitä. Näin on siitäkin huolimatta, että erilaiset koettelemukset – omaisuuden ja melkein hengen vienyt tulva, ryöstöt sekä sisällissota – ovat saaneet hänet useammankin kerran kysymään itseltään, miksi hän perheineen edelleen asuu Etiopiassa.

– Ennen joulua pysähdyin jälleen sen ajatuksen äärelle. Silloin tulivat kirkkaasti mieleen vaiheet ennen lähtöämme ja Jumalan selkeä johdatus niissä. Parivuotisen lähtöprosessin aikana kutsumusta koeteltiin niin, että siitä tuli vahva. Siihen minä jälleen nojauduin.

Oman kysymyksensä lisäksi Tedder on joutunut pysähtymään niiden kysymysten äärelle, joilla haastetaan lähetystyön oikeutusta.

– Nykyään mietitään aiempaa enemmän sitä, minkälainen vaikutus lähetystyöllä on eri kulttuureihin ja mikä on lähetystyön valta-asetelma. Onko siinä imperialistisia, neokolonialistisia piirteitä?

Tedderin mukaan kriittisyyttä ja reflektointia tarvitaan.

– Lähetystyön nimissä ei aina toimita parhaan tavan mukaan. On syytäkin nöyrästi kysyä, mikä on se luovuttamaton totuus, jota vien eteenpäin. Mikä on evankeliumissa se ydin, mikä saa kulttuurissa kuin kulttuurissa hyvää aikaan?

– Esimerkiksi rahalla voi saada vaikutusvaltaa, mutta samalla voi tyrehtyä paikallinen vastuunotto ja estyä aidosti vastavuoroisen suhteen muodostuminen.

Tedder toteaa, että länsimaiden johtajuus maailmanpolitiikassa ja kristillisessä kentässä on rajussa muutoksessa.

– Se koskettaa suomalaisiakin, vaikka emme kanna maailmanvalloittajan taakkaa. Globaalin lähetyksen haasteet kohdataan parhaiten yhdessä. On innoittavaa ajatella esimerkiksi Afrikan maista nousevaa lähettien aaltoa.

Dialogiseen suhteeseen asettumisen Tedder kokee erityisen tärkeäksi.

– Opetustyössä saatan todeta, että en osaa soveltaa tiettyä Raamatun totuutta tähän kulttuuriin, ja keskustellen sitten mietimme asiaa. Olemme yhdessä oppimassa.

Lähetystyön oikeutusta kyseenalaistetaan toisinaan myös toteamalla, että halvemmaksi tulee tukea paikallisia kuin lähettää työntekijöitä kotimaasta. Tedder muistuttaa, että kyse ei ole vain kustannustehokkuudesta.

– On tärkeä tunnistaa oma rooli sen suhteen, miten rakennamme Kristuksen ruumista globaalisti. Evankelistoja Etiopiasta löytyy, eli niihin tehtäviin minua ei kannata tänne lähettää. Kasvava seurakuntaliike tarvitsee kuitenkin opetusta ja rohkaisua.

– Itä-Afrikassa lähetystyöntekijöillä ei nykyään ole eturintamassa kulkeneen Paavalin roolia, vaan olemme enemmänkin Barnabaan kaltaisia rohkaisijoita, tukijoita ja yhteyksien rakentajia. Läsnäoloa ja yhdessä tekemistä ei voi korvata rahalla.

Koulutukseltaan Tedder on sairaanhoitaja ja teologian tohtori. Työkokemusta on kertynyt muun muassa ambulanssista, lääke-edustajana, pastorina Yhdysvalloissa ja Suomessa sekä raamattukoulun opettajana.

– Pelkästä oppineisuudesta ei ole hyötyä. Tarvitaan myös kokemuksen kautta tulevaa kypsyyttä ja viisautta. Arvokasta oppia minulle on ollut omien rajojen tunnistaminen.

Perheen ensimmäinen vuosi Etiopiassa oli normaalilla tavalla haastavaa uuteen kulttuuriin asettautumista. Toisesta vuodesta tulikin sitten katastrofaalinen.

– Oli muutamasta minuutista kiinni, että emme menettäneet henkeämme tulvassa. Siitä toipuminen oli kaoottista aikaa, kun jouduimme etsimään ja laittamaan uutta kotia.

Pian tulvan jälkeen sisällissodan melskeet lähestyivät pääkaupunkia ja suurlähetystö antoi käskyn poistua maasta välittömästi.

– Vietimme pari kuukautta Suomessa, ja kun palasimme Etiopiaan, minut ryöstettiin keskellä päivää.

– Kokemukset olivat inhimillisesti niin rajuja ja ihmiselämän haavoittuvuus tuli niin konkreettiseksi, että perusturvallisuuteni järkkyi. Käsittelen asioita edelleen työnantajan tarjoamassa terapiassa.

Tedder on perheineen kiitollinen Fidalle ja lähettäville seurakunnille siitä tuesta, mitä he ovat saaneet.

Aviomiehenä ja isänä Tedder on kipuillut perheen elinympäristön muutoksen kanssa.

– Kannoin aluksi paljon huolta siitä, miten lapset kokevat kehittyvän maan olosuhteet ja kaventuneen elinpiirin. Koulu on ollut ankkuri arkeen, ja muutenkin lapset ovat sopeutuneet hyvin.

– Murehdin myös sitä, että vaimoni Helena jätti vakituisen työpaikan unelma-ammatissaan kätilönä ja oli valmis lähtemään tänne tietämättä paljoakaan omasta tehtävästään.

Tedder kiittelee vaimonsa osoittautuneen Etiopiassa perheen kantavaksi voimaksi.

– Hän on pystynyt käsittelemään elämisen haasteet paremmin kuin minä, ja esimerkiksi liikenteessä Helena pysyy rauhallisempana, joten lapset haluavat hänen ajavan.

Ensimmäiset helluntaiherätyksen lähettämät työntekijät menivät Etiopiaan jo yli 70 vuotta sitten, ja Tedderit muuttivat maahan uuden työntekijäaallon kärjessä.

– Aluksi olimmekin aika yksin. Nyt täällä on Fidan kautta neljä perhettä, ja kyllä tiiminä toimiminen on iso voimavara. Jaamme kokemuksia ja tuemme toisiamme eri tavoin.

Fidalaiset tapaavat lounaiden äärellä ja palavereissa, joissa päivitetään turvallisuustilannetta. Lapsista on toisilleen seuraa, ja yhdessä rukoillaan.

– Meillä on erilaiset roolit ja tehtävänkuvat, mutta olemme halunneet panostaa siihen, että olemme yhtenäinen Fida-tiimi. Tiiminä voimme myös palvella etiopialaisia monipuolisemmin, kun hyödynnämme toistemme osaamista.

Yhteyttä ja yhteistyötä harjoitetaan yli kirkkokuntarajojenkin.

– Luterilaisen kirkon lähetystyöntekijöiden kanssa olemme vuorotellen perehdyttäneet uusia tulijoita paikalliseen elämään ja arkeen. Tulvakriisin aikana saimme heiltä korvaamatonta apua, ja välillä vietetään yhdessä juhlahetkiä.

Tedder toteaa, että suomalaisilla lähetystyöntekijöillä on edelleen paikkansa Jumalan missiossa.

– Sellaistakin ajattelumallia on havaittavissa, että pidetään huoli vain omasta maasta ja sen tarpeista, mutta armo saa aikaan anteliaisuutta.

Kuka?