Gruusian aurinkoon tottunut Nina G. Nahkala muutti
Suomeen vuonna 1981. Tänne hänet toi avioliitto.
Avarassa
ateljeessa Vimpelissä syntyy taitavissa käsissä kookkaita maalauksia. Nina
sekoittaa rohkeasti vapaan värisommitelman ja klassisen maalaustaiteen
elementtejä. Näin muotoutuvat kuvat suurien taivassalien hohtavista kattokruunuista
ja pylväiköistä tai Raamatun henkilöistä.
Nahkala
tarjoaa taiteensa kautta maistiaisia siitä, mikä häntä milloinkin puhuttelee.
Viime vuosien töistä osa on abstrakteja sommitelmia, jotka koostuvat valosta, liikkeestä
ja tunteista. Niiden tunnelma on monesti kuin muisto hyvästä unesta.
–
Minulla on ollut yksityis- ja ryhmänäyttelyitä Suomen lisäksi muun muassa
Ranskassa, Japanissa, Yhdysvalloissa, Espanjassa, Australiassa, Luxemburgissa, Venäjällä,
Kaliforniassa, Portugalissa, Belgiassa ja Pariisin Carroussel do Louvre
-näyttelytiloissa, taiteilija listaa vain joitakin monista näyttelyistään.
Hän
sai pikkutyttönä kuuluisalta venäläiseltä taiteilijasedältään lahjaksi
öljyvärit, jotka viitoittivat sittemmin nuoren naisen ammatinvalinnan suuntaa.
Nahkala
opiskeli viisi vuotta kuvataidetta Suhumissa, silloisessa Gruusiassa, ja
valmistui opettajaksi 1981. Myöhemmin Suomessa
hän opiskeli taiteiden maisteriksi ja on opettanut jo vuosia taidetta Vimpelin
lukiossa ja yhtenäiskoulussa.
”Taide on kansainvälinen kieli”
Nina
G. Nahkala on alun perin syntyisin Keski-Aasiasta mutta on asunut myös Länsi-Ukrainassa,
Azerbaidzhanissa ja Gruusiassa. Taiteilija kertoo saaneensa etuoikeuden kasvaa
kodissa, jossa uskottiin Jumalaan ja jossa hän oli läsnä turvallisella tavalla.
Myös
kuvataide ja musiikki olivat mukana perheen arjessa. Nuorena Nina sai opiskella
Gruusiassa hyvässä musiikkikoulussa.
–
En ole unohtanut pianoa, vaikka en konserttipianistiksi alkanutkaan. Säestän
pyydettäessä yksinlaulajia ja yhteislauluja Vimpelin helluntaiseurakunnassa ja
muuallakin. Taide on kansainvälinen kieli, Nahkala sanoo.
Hän
tapasi miehensä Esa Nahkalan, kun tämä vieraili Gruusiassa työ- ja lomamatkalla.
Työporukka kävi tapaamassa inkerinsuomalaista Juho
Punkkaa, joka oli Ninan äidin
kasvatti-isä.
–
Äitini on kasvanut Juhon ja vaimonsa Marian
perheessä Siperiassa. Maria
puolestaan on äitini täti, joka asuu nykyään Kaliforniassa, samoin kuin
vanhempani.
–
Kuulin Juhon joskus puhuvan ja laulavan suomeksi sisarensa kanssa. Taisin
itsekin oppia siinä suomen sanoja.
Vilkkaaseen
sosiaaliseen elämään tottuneelle naiselle uuden kotimaan kieli ja
Etelä-Pohjanmaan jäyhä kulttuuri olivat aikoinaan vaikeita omaksua.
Sopeutumista helpottivat kuitenkin rakkaus, nuoren ihmisen ennakkoluulottomuus, kahden
lapsen syntymä, oman kuvataiteellisen kielen kehittyminen sekä kielen oppiminen.
Mielessä ikuinen kotimaa
Nahkaloiden
aistikkaasti sisustettu talo sijaitsee aivan Lappajärven rannalla. Keittiön
ikkunasta avautuu maalauksellinen maisema hiekkarannalle ja ulapalle. Nina arvostaa
kaikkea kaunista. Hän on opetellut näkemään kauneutta pienissäkin arjen
asioissa: lumikinoksessa, lakeuden värisävyissä, vanhuksen uurteisissa
kasvoissa ja
alkukesän vihreydessä.
–
Kiitollinen mieli auttaa näkemään kauneutta, jonka takaa löytyy kaiken luoja
Jumala. Jokaisessa ihmisessä on jotakin kaunista. Todellinen kauneus heijastuu
sydämestä ja näkyy kasvoilla.
Henkilökohtainen
usko ja kristilliset elämänarvot ovat auttaneet Nina Nahkalaa eteenpäin vaikeuksissakin.
Hänellä ei ole samanlaista kotimaa-käsitettä kuin suomalaisilla yleensä.
Välillä hän kokee, että tietynlainen juurettomuus ei ole helppo asia, mutta toisaalta
kotimaa on hänellä sydämessään. Hän elää päivän kerrallaan ja tähtää ikuiseen kotimaahansa,
taivaaseen.
–
Raamatun henkilöitä maalatessani mietin, mitä olisi tapahtunut, jos Eeva ei
olisi ottanut omenaa. Entä miten Israelin kansan kohtalo olisi ollut
toisenlainen, mikäli Jaakob ei olisi saanut Rebekkaa vaimokseen? Nahkala pohtii
ja peilaa henkilöhistorioita oman elämänsä valintoihin.
Sydämen sykettä pensselissä
Nina
Nahkala on saanut klassisen taidekoulutuksen, jossa korostetaan teknisiä
taitoja: piirustusta, maalausta ja sommittelua. Hänen maalauksensa eivät
aiheiltaan sokeeraa tai provosoi. Ne houkuttelevat kauneudellaan katselemaan, pohdiskelemaan
ja ehkä oivaltamaan kuvasta jotakin Jumalan maailmoista.
–
Pystyn maalaamaan määrättyyn pisteeseen asti tunnetilojen ulkopuolella, mutta
kyllä maalauksissani loppujen lopuksi heijastuu sydämeni syke. Sisin tarttuu
värimaailmaan sekä siveltimen ja palettiveitsen vetoihin, taiteilija tunnustaa
nöyrästi. Nahkala kokee tärkeäksi kertoa maalauksillaan Jumalan armosta ja
rakkaudesta ihmisiä kohtaan. Hän
haluaa jokaisen näkevän itsensä arvokkaana Jumalan edessä erilaisine
lahjoineen. Niillä ihminen voi palvella häntä omassa elinympäristössään.
–
Jumalan muuttumaton sana, joka Raamatun muodossa on välitetty meille, on se
kompassi, jonka mukaan meidän tulisi elämämme suuntaa tarkistaa. Se on valo, joka
auttaa meitä valaisemaan tietämme, Nahkala summaa elämänarvojaan.
Monet
Nina Nahkalan maalauksista kertovat taivaasta. Hän on halunnut kuvata sieltä
vain vaikutelmia suuresta juhlasta, jonne uskovat ovat matkalla.
–
Emme pysty edes kuvittelemaan, mikä ihanuus meitä siellä odottaa, mutta
maalaamalla elämän kauneutta haluan kertoa jotakin Jumalan kauneudesta. Hän on täydellinen
kaikessa hyvässä, myös kauneudessaan.
Nahkala
näkee kaikuja Jumalan täydellisestä kauneudesta erilaisissa taiteen lajeissa.
Hän suree sitä, ettei kristityillä taiteilijoilla ole yleensä mahdollisuutta
estellä töitään seurakunnissa, jossa heidän odotetaan ehkä maalaavan vain
Raamatun
tapahtumia.
Itse
hän on kuitenkin nähnyt, kuinka mikä tahansa aihe voi avata katsojan sydämen
pyhän kokemiselle.
Nina
Nahkalan maalauksia on ollut esillä Juhannuskonferenssin taidenäyttelyissä.
Tänä vuonna hänen maalauksiaan voi ihailla myös Ison Kirjan ruokalassa, Isossa Padassa,
aina kesäkuun loppuun asti.
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...