Kannattaa panostaa pienryhmään – Miksi solun johtaminen on yksi parhaimmista tavoista tehdä lapsi- ja nuorisotyötä?

Kuten ihmisen solut jakaantuvat, myös seurakunnan solutoiminta tähtää hengelliseen kasvuun ja moninkertaistumiseen. (Shutterstock)
Kuten ihmisen solut jakaantuvat, myös seurakunnan solutoiminta tähtää hengelliseen kasvuun ja moninkertaistumiseen. (Shutterstock)

14.11.2023 | Ville Anttila 

1. Solu syventää ihmissuhteita 

Pienryhmissä ihmissuhteet syntyvät ja syvenevät nopeammin kuin esimerkiksi jumalanpalveluksissa, nuortenilloissa tai pyhäkouluissa. Myös uskon syntyminen ja kasvaminen on yleensä nopeampaa pienessä ryhmässä kuin isossa. 

2. Auttaa säilyttämään suunnan 

Kuten muissakin elämän asioissa, myös solua johtaessa on tärkeää palata uudelleen ja uudelleen kysymykseen, miksi tätä tehdään. Usein keskitymme pohtimaan mitä ja miten ja unohdamme miksi-kysymyksen. Perimmäisen tarkoituksen muistaminen auttaa kuitenkin säilyttämään suunnan ja tarvittaessa korjaamaan sitä. 

3. Kasvattaa Jeesuksen tuntemisessa 

Miksi soluja sitten on, eli mikä on solujen idea tai näky? Ydinasian tulisi olla opetuslapseuttaminen, toisin sanoen se, että kasvetaan Jeesuksen tuntemisessa ja suhteessa häneen sillä tavalla kuin Raamattu siitä opettaa. Solua johtaessa kannattaa pilkkoa tätä päätavoitetta pienempiin osatavoitteisiin. 

4. Lähentää arjessa 

Jeesus itse keskittyi pieneen opetuslastensa joukkoon. Heidän kanssaan hän eli paljon muutakin kuin vuorisaarnat tai ruokkimisihmeet. Opetuslapset olivat mukana kaikessa. Heille Jeesus myös avasi asioita enemmän ja tarkemmin kuin muille. 

Muun muassa tämän vuoksi solutkin kokoontuvat usein kodeissa. Olemme lähempänä toinen toistemme elämää ja arkea. ”Hengellinen elämä” ei ole jokin muusta elämästä erillinen kokonaisuus. 

5. Vahvistaa yhteyttä 

Pienessäkin porukassa toisiinsa tutustumiseen kannattaa panostaa. Yhteyttä voidaan syventää esimerkiksi erilaisilla kysymyksillä ja tehtävillä. Mitä nuorempia solulaiset ovat, sitä toiminnallisempia ideoita, pelejä ja leikkejä kannattaa kokeilla. Myös esimerkiksi kuva- ja kysymyskortteja kannattaa hyödyntää. 

Omaan nuorten aikuisten soluuni tuli aikoinaan lyhyen ajan sisällä useampikin uusi solulainen. Teimme vuorosysteemin, jossa kuulumisten lisäksi tutustuttiin syvemmin aina yhteen solulaiseen. Aluksi hän sai kertoa itsestään, ja sen jälkeen muut saivat kysellä. Seuraavassa solussa oli sitten toisen solulaisen vuoro. 

Myös se, että soluna tehdään välillä jotain muuta, auttaa ihmissuhteiden syventymisessä. Mitä laajempi on yhteisten kokemusten kirjo, sitä vahvemmiksi myös suhteet muodostuvat. Kyseessä voi olla vaikkapa HopLop-treffit, leffailta tai yhteinen palveluvuoro seurakunnan keittiöllä. 

6. Lisää avoimuutta 

Parhaimmillaan solussa syntyy hyvin avoin ja luottamuksellinen ilmapiiri, jos jokainen tulee nähdyksi, kuulluksi ja kohdatuksi niin että kokee olevansa hyväksytty. Jos solulainen uskaltaa avautua jostakin kipeästä asiasta, näyttää muiden edessä tunteitaan tai vaikkapa kertoa uskoon liittyvistä epäilyksistään, voi solunjohtaja olla tyytyväinen. Tällöin ilmapiiri on kehittynyt oikeaan suuntaan. 

7. Kerryttää onnistumisen kokemuksia 

Lasten ja varhaisnuorten soluissa, jollaisiksi usein voitaisiin laskea esimerkiksi pienemmät pyhäkouluryhmät, on tärkeää, että lapset pääsevät kokeilemaan erilaisia taitoja ja saavat onnistumisen kokemuksia. 

Lasten ikätasoon tulee kiinnittää erityistä huomiota. Kasvatus- ja opetussuunnitelmasarja Aarresaari ja Meidän jengi (toim. Päivi Isoaho, Aikamedia, 2011–2015) on hyvä ja helppokäyttöinen tukimateriaali valmiine opetusohjeineen ja toimintaideoineen. 

8. Auttaa ymmärtämään Raamattua 

Nuorten kanssa solussa voi jo käydä yhdessä jotakin Raamatun kirjaa lävitse. Toinen vaihtoehto on tutustua esimerkiksi Uskon perusteet -materiaaliin tai muuhun kristilliseen kirjaan. Kannattaa myös tutustua sivustoon ja hyödyntää sieltä löytyviä materiaaleja solun johtamisessa. 

9. Lisää luovuutta 

Myös solun rukous- ja ylistyshetkissä kannattaa toisinaan käyttää luovuutta. Siihen voi hyvin yhdistää leikkiä, kirjoittamista, piirtämistä tai soittamista. Kannattaa myös kokeilla jakaantumista pienempiin ryhmiin tai rukoilla ringissä viereisen ihmisen aiheiden puolesta. Seurakunnalla on varmasti myös yhteisiä rukousaiheita, joita solussa voidaan muistaa (esimerkiksi kaupunki, lapsiperheet, lähetystyö). 

10. Vahvistaa omia lahjoja 

Solu on oivallinen paikka tutustua omiin ja toisten lahjoihin ja kutsumukseen. Solussa pääsee harjoittelemaan omia lahjojaan ja voi itse saada esirukoustukea ja rohkaisua. 

11. Lujittaa seurakuntayhteyttä 

Solu on aina osa suurempaa kokonaisuutta, seurakuntaa. Siksi suhteesta ja yhteydestä tuohon suurempaan kokonaisuuteen täytyy pitää hyvää huolta. Myös solunjohtajan tulee vaalia omaa hengellistä kasvuaan ja uudistumistaan. Tähän tarvitaan monenlaista apua ja tukea, ja siksi suhteet seurakuntaan, etenkin sen johtoon, ovat tärkeitä. 

 

Kirjoittaja on Turun helluntaiseurakunnan nuorisopastori.




40/201

Helluntaiseurakuntien jäsenkehityksessä pientä virkistymistä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja