Kalevi Helimäki in memoriam - Kehitysaputyön uranuurtaja on poissa

Lähetystyön ja erityisesti kehitysaputyön pitkäaikaisen vaikuttajan, ekonomi Kalevi Helimäen, 84, maallinen elämä vaihtui ikuiseen elämään Peijaksen sairaalassa Vantaalla juuri joulun alla torstaina 22.12.2016 läheisten läsnä ollessa. Viime vuosina satoja turvapaikanhakijoita heidän turvapaikansaannissaan auttanut tukihenkilö sai näin itse ikuisen turvapaikan ja pääsi jouluksi kotiin.

Kalevi Joseppi Helimäki syntyi Virroilla Härkösen kylässä Vastalahden tilalla 22.7.1932 yhtä aikaa kaksoisveljensä Kosti Benjaminin kanssa. Matti-isän kuollessa 1946 perheessä oli elossa yhdeksän lasta, kolme lasta oli kuollut jo varhain.

Kaksoset Kalevi ja Kosti olivat lapsisarjan viides ja kuudes. Paikallisen keskikoulun jälkeen vanhemmat veljet jatkoivat lukion käyntiä Nurmijärvellä, mutta Kalevilla ei sitä mahdollisuutta ollut. Niinpä oman toimeentulon hankkiminen johti hänet jo varhain liike-elämän pariin.

Itse osittain opintojaan rahoittaen Kalevi meni Tampereelle kauppaopistoon. Sen käytyään hän oli halukas jatkamaan työn ohessa lukio-opintoja, mutta kun siihen ei Tampereella ollut mahdollisuutta, Kalevi muutti Helsinkiin Talous-Osake-Kaupan palvelukseen. Hän suoritti iltalukiossa ylioppilastutkinnon 1958 ja pääsi 1959 Kauppakorkeakouluun. Sieltä hän palasi ekonomina työhön takaisin entiselle työnantajalle, jonka palveluksessa hän vastasi lopulta 46 myymälää käsittävän päivittäistavaraketjun toiminnasta.

Työura jatkui sitten 1971–1972 Helsingin Saalem-seurakunnan talouspäällikkönä uuden kirkkorakennuksen suunnitteluvaiheessa ja sen jälkeen Oy Primula Ab:n markkinointi- ja henkilöstöpäällikkönä.

Vuonna 1978 tehtävät Vise Oy:n ja Irakin valtion yhteisen rakennusliikkeen hallintopäällikkönä veivät Kalevin perheineen Irakiin. Siellä hän toimi 1979–1980 varajohtajana työyhtymässä, jonka henkilöstö käsitti yli 4 000 ihmistä. Irakin sota muutti kuitenkin tilanteita. Perhe palasi takaisin Suomeen, ja Kalevi aloitti työn Ilmajoella VS-yhtiöiden varajohtajana. VS-yhtiöiden toiminta loppui 1981, ja sen jälkeen Kalevi toimi Oy Hartwall Ab:n henkilöstöjohtajana ja Helsingin tehtaan johtajana.

Kesällä 1985 alkoi Kalevin oman kertoman mukaan hänen mielenkiintoisin työnsä Lähetyksen Kehitysavun toiminnanjohtajana. Se tiesi paljon matkoilla oloa ja neuvotteluja viranomaistahojen kanssa. Kehitysapuasioihin Kalevi joutui perehtymään jo 1972, kun Suomen Lähetysneuvosto pyysi häntä ja professori Pentti Kaiteraa Oulusta tutkimaan mahdollisuuksia saada seurakuntien ulkopuolisia varoja lähetystyön sosiaalisiin kohteisiin. Ensimmäiset lähetysjärjestöille suunnatut tukirahat tulivat valtion budjettiin 1974, kun sitä ennen Kalevi oli yhdessä pääministeri Kalevi Sorsan ja ulkoministeri Ahti Karjalaisen  kanssa junaillut keräysluvan Afrikkakahvin myyntitalkoisiin.

Kehitysaputyö laajeni, ja sen omarahoitusosuus varmistettiin 36 kirpputorilla sekä erilaisin kampanjoin. Lisäksi perustettiin Selin kiinteistöyhtiö ja tekstiilien uusiokäyttöyhtiö Rejtex, joiden toimitusjohtajana Kalevi työskenteli.

Kalevi toimi aktiivisesti myös Helsingin Saalem-seurakunnassa vuodesta 1955 alkaen. Vuodesta 1972 lähtien hän palveli seurakunnan vanhimpana ja niin lähetystyön kuin muunkin seurakuntatyön vastuunkantajana aina kuolemaansa asti.

Kalevi solmi avioliiton vuonna 1961 Marjatta Antturin kanssa, ja heille syntyi kaikkiaan neljä lasta. Lapsista yksi, Katariina-tytär, menehtyi auto-onnettomuudessa Bulgariassa vuonna 1992.

Kova työohjelma vaati veronsa, ja sairaus pakotti Kalevin jäämään eläkkeelle. Eläkevuosina uudeksi tehtäväksi muodostui maahanmuuttajatyö. Kalevi toimi turvapaikkaa hakevien yksilöiden ja perheiden tukihenkilönä sekä avustajana ulkomaalaisvirastossa ja eri oikeusasteissa noin parissasadassa tapauksessa. Tätä auttamistyötä hän jatkoi aktiivisesti aivan kuolemaansa asti.

Keuhkosairaus johti Kalevi Helimäen kuolemaan yhdeksän päivän sairaalassaolon jälkeen. Mainittakoon, että kaksoisveljen Kostin elämä oli päättynyt saman sairauden aiheuttamana muutamaa vuotta aiemmin.

Kalevi Helimäki tunnettiin energisenä suoran toiminnan miehenä, joka aiemmin myös kehitysaputyöstään tunnetuksi tulleen lääkäri Vilho Kivikankaan kanssa yhdessä vei asioita eteenpäin sellaisella tarmolla ja vauhdilla, että hallintoelimillä oli täysi työ pysyä päätöksissään miesten vauhdissa mukana. Kalevi oli paitsi tarmokas liikemies myös herkkä Pyhän Hengen toimintaa ja armolahjoja arvostava hengellinen isä. Hän piti esillä Pyhän Hengen armolahjojen toimintaa seurakunnassa niin profetian lahjallaan kuin opetuksellaan Pyhästä Hengestä.

Antakoon taivaallinen Isä lohdutuksensa Marjatalle ja lapsille perheineen, jotka nyt tuntevat menetyksen kipeimmin.

Helsingin Saalem-seurakunta muistaa kiitollisuudella pitkäaikaista aktiivista jäsentään ja vastuunkantajaa. Myös Fidassa kiitetään Jumalaa Kalevin merkittävästä panoksesta lähetystyön ja erityisesti kehitysaputyön saralla. Jumala on katsova apua tarvitseville turvapaikanhakijoille uusia tukihenkilöitä täyttämään nyt tyhjäksi jäänyttä paikkaa.

Pitkäaikaista ja läheistä ystävää jää kaipaamaan myös tämän kirjoittaja.


Valtter Luoto

Rukouksen ja näkyjen mies

Ekonomi Kalevi Helimäelle oli uskottu erityinen tehtävä 1970-luvulta alkaen: ensin kartoittaa kehitysaputyöhön halukkaita järjestöjä ja sitten käynnistää helluntaiherätyksen kehitysaputyö sekä huolehtia ulkoasiainministeriön vaatiman omarahoituksen kertymisestä. Kalevin luontaiset kyvyt ja koulutus vastasivat kauaskantoisen tehtävän vaatimuksia, mutta sen toteuttamiseksi tarvittiin myös omakohtaista rukouselämää, Hengen lahjoja sekä taivaallisia näkyjä.

Kalevin aloittama työ loi pohjan Fidan nykyiselle kehitysyhteistyölle. Toimintajakso Irakissa antoi tarvittavaa kehitysmaakokemusta ja perspektiiviä tulevalle. Kalevi Helimäen rukous oli vuosien varrella: ”Herra käytä kotimaassa tai ulkomailla.”

Kun kehitysaputyö oli laajentunut 1980-luvun puoliväliin mennessä niin, että tarvittiin kokoaikaista toiminnanjohtajaa, Kalevi koki saamansa tehtävän rukousvastauksena. Kalevin johdolla työ kasvoi entisestään. Sitä auttoivat muun muassa hyvät suhteet viranomaisiin ja kumppaneihin.

Merkittävimpänä tapahtumanaan Kalevi piti huopien ja lääkkeiden lähettämistä kylmyydestä ja nälänhädästä kärsivään Etiopiaan 1984. Koska rahaa oli niukasti, Kalevi rukoili kotona asian puolesta. Siinä viipyessään hänelle soitti henkilö, joka pyysi Kalevia tulemaan tapaamaan häntä. Tällöin selvisi, että soittaja oli saanut rukouksessa ohjeen antaa kymmenykset tiettyyn tarpeeseen. Summa oli täsmälleen kymmenen prosenttia rahtikoneen vuokrasta.

Tehtävät edellyttivät monesti nopeaa harkintaa ja reagointia sekä rohkeutta. Kaleville nämä olivat ominaisia. Hän oli myös omaksunut elämässään Filippiläiskirjeen kehotuksen tuoda esiin sitä, mikä on totta, kunnioitettavaa, puhdasta, hyvältä kuulostavaa tai kiitettävää (Fil. 4:8). Hän oli avoimen kiinnostunut kanssaihmisistään, arvosti työtovereitaan ja oli myös kannustava esimies, joka omalla esimerkillään innosti muita.

Kalevi Helimäelle kehitysyhteistyö ja Fida olivat tärkeitä kuolemaan asti. Hän osallistui aktiivisesti yhdistyksen kokouksiin, joissa hän esitti tarkkoja huomioitaan ja joihin hän oli aina valmistautunut huolellisesti. Kalevin merkittävää elämäntyötä kunnioittaen Fidan hallitus ja toimiva johto ojensivat hänelle kukat viimeiseksi jääneessä yhdistyksen kokouksessa viime marraskuussa.

Jäämme kaipaamaan Kalevia ja hänen ainutlaatuista persoonaansa.


FIDA INTERNATIONAL
Anneli Karras
Harri Hakola
Timo Martiskainen